Lue keskustelun säännöt.
Olenko minä se vaikea ja hankala vai mieheni?
11.02.2007 |
Olen niin pettynyt mieheeni. Hän on äkäinen, tiuskiva ja hankala. Pitää aina miettiä ennenkuin hänelle sanoo mitään, ettei vain taas suutu. Useimmiten se tulee kuitenkin sitten niin, että puhun jostain ihan tavallisesta asiasta ja hän suuttuu siitä aivan hirveästi. Tässä yhtenä päivänä käytin puheessani sanaa arvaappa ja voi hirveä kun hän suuttui. Ei kuulemma ole mikään tietokilpailuvastaaja.
Niin ja sitten hän perjantaina sanoi, että hän joutuu koko ajan holhoamaan minua ja passaamaan. Itse olen kyllä asiasta aivan päinvastaista mieltä. Käyn töissä, kuten hänkin. Minulla päivätyö, hänellä vuorotyö. Minä kuskaan lapsen aamua iltaa hoitoon. Minä laitan ruoat, käyn kaupassa, tiskaan, siivoan, leivon, leikin lapsen kanssa, ostan lapselle kaikki vaatteet, kuljetan harrastuksissa (uimassa, hiihtämässä, laskettelemassa, kirjastossa, kavereilla), minä olen käyttänyt lasta kymmeniä kertoja lääkärissä kun on ollut korvalapsi, minä olen käyttänyt joka ainoa kerta yksin neuvolassa, hammaslääkärissä jne. Minä maksan yhteiset laskumme yhteiseltä tililtä, mutta ruuan kustannan aina minä, mies ei anna ruokaan juurikaan mitään (ehkä 20-40 euroa kuussa jos hyvin sattuu). Minä kustannan lapsen vaatteet. Jos miehellä on vapaapäivä viikolla, ei anna olla lapsen poissa hoidosta. Niin, että olenko mielestänne holhottava. Meillä on omat autot, minulla omani, jonka olen maksanut itse. En lainaa hänen autoaan. No ehkä se minun passaamiseni on sitten tämä yksi kerta, kun mies viime viikolla käytti autoani katsastuksessa. Syynä oli se, että kun olen töissä eri paikkakunnalla (jossa ei ole katsastusasemaa), niin olen lähtenyt aamulla ennen kuin oman paikkakunnan katsastusasema aukeaa ja tulen illalla lapsen kanssa vasta klo 5, jolloin katsastusasema taas on jo kiinni. Niin ja sitten voin kertoa, että mies taas tänään lähti Lapin reissulla viideksi päiväksi. Tälle vuodelle se on vasta kolmas kerta. Itse en ole ollut yksin kertaakaan.
Jos pyydän auttamaan siivoamisessa, niin siitä vetää hirveät pultit ja alkaa aamulla jo klo 7 paiskomaan mielenosoituksellisesti mattoja yms.
Jouduin vuosi sitten ennen joulua äkillisesti sairaalaan ja olin fyysisesti todella huonossa kunnossa. Menin silloin lauantai-iltana päivystävälle lääkärille ja luulin pääseväni kotiin, mutta ambulanssilla laittoivatkin heti paikalliseen keskussairaalaan ja siirsivät osastolle. Mies jäi lapsen kanssa kahdestaan ja heti sunnuntaiaamuna soitti minulle että enkö tule jo pois sairaalasta. Ei hänellä töitä silloin ollut mutta oli ilmeisesti niin vaikeaa olla lapsen kanssa kotona. Veikin lapsen sitten sunnuntaipäiväksi tutulle hoitoon. Illalla tulivat lapsen kanssa minua katsomaan ja koko aikana ei puhunut minulle mitään kun oli niin vihainen sairaalassa olostani. Arvatkaapa miltä tuntui, kun itse olin todella sairas ja peloissani, kun diagnoosi ei ollut vielä valmis ja olin kolmassa eri tipassa.
Sanokaa hyvät ihmiset, olenko minä vaikea? Juuri nyt tuntuu, että olisin valmis lähtemään lapsen kanssa. Onko olemassa jossakin minullekin puoliso, joka on arvoiseni.
Kommentit (16)
Olisin nostanut kytkintä jo aikoja sitten!
Ukkos on ihan täydellisen itsekeskeinen ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ikinä suostuisi moiseen, olisin lähtenyt jo aikoja sitten. Ehkä olisi sunkin aika lähteä!
Eihän meistä kukaan täydellinen ole, mutta ukkosi on aivan kipee! Lähde ihmeessä, jos kerran rohkeutta on. Tuollaisen äijän kanssa ei käy kuin hullusti, lapsellekin.
Ovatko nämä luonteenpiirteet tulleet vasta viime aikoina, etkö niistä alkuaikoina saanut vihiä? Tuolla kiltteydelläsi osoitat miehelle, että hänellä on oikeus toimia noin. Ymmärrän kyllä, että teet niin välttääksesi riidat.
Mitä vaihtoehtoja olet ajatellut? Tuo ei ole elämisen arvoista..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä se sun mies sitten tekee? Siis töitten lisäksi? Itse olen vuorotyössä ja on hankalaa kun rytmi muuttuu.
Mua häiritsi että kirjoitat piiitkät litanjat mitä SINÄ teet; mm leivot, tapahtuuko sitä usein. Vai onko se taas yksi asia jota teet? Saatat jopa pitää leipomisesta mutta listaat sen tekemisiisi. Siis mitä mies tekee töiden jälkeen?
Ja miksi SINÄ et puhunut miehelle kun tuli sairaalaan? Sentään tuli, soitti. Tuntuu että teet riitaa: Susta oli väärin kun mies kysyi miksi et jo tule kotio. Miksi et kysynyt onko ikävä? Tai muuta?
Kun tollanen tilanne on päällä että alat miettimään mitä sinä teet ja mitä mies tekee ja alat käskemään siivoamaan aamulla seitsemältä niin tulee siinä väkisin parisuhteeseen tiukkuutta. En tiedä miten te lopetatte tollasen, musta sää olet aika syvällä itsekkyydessä. Kysyt viimesenä onko jossain SULLE sopiva puoliso -Mitä se tarkottaa? Löytyykö jostain miehellesi SOPIVA puoliso? Miksi te olette menny tohon?
Teillä ei ole mitään muuta mahdollisuutta kuin istua pöydän ääreen ja sanoa: haluaako jatkaa toisen kanssa; siis sekä sinä että mies sanoo halunsa ja sitten joko erotaan tai haudataan sotakirves ja aletaan toimia perheenä, ei kahtena yksikkönä jokka kyttää toistensa menoja ja tuloja. Jos haluatte olla yhdessä mutta ette osaa enää toimia yhdessä niin käänny vaikka neuvolan puoleen joka auttaa teitä oikeiden ihmisten luokse! Ihan vaikka lastenne takia.
Nuoruuden aviolittonin päättyi miehen kanssa joka kuulostaa ihan mieheltäsi. Onneksi ei ollut lapsia, olen jälkeenpäin miettinyt minkälaisessa vankilassa elelisin...Onneksi tajusin itsenäistyä ja lähdin omille teilleni ennen kuin oli myöhäistä.
Miehelläsi on joku persoonallisuushäiriö, hän ei ilmiselvästikään elä perheessä vaan täysihoitolassa, jota sinä pyörität. Mitä sinä teet sellaisella puolisolla? Mitä hyötyä hänestä on perheelle?
Oikea puoliso tukee sinua, ja varsinkin silloin kun olit sairaalassa, oikea puoliso olisi istunut siinä sängynvierellä kädestä pitämässä ja kannustamassa sinua toipumaan. Oikea puoliso kantaa puolet vastuusta jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja ainakin sisälukutaitosi on kehnonlainen ;)
Ap esim. kirjoitti:
Jos pyydän auttamaan siivoamisessa, niin siitä vetää hirveät pultit ja alkaa aamulla jo klo 7 paiskomaan mielenosoituksellisesti mattoja yms.
Sinä taas tulkitsit asian näin:
Kun tollanen tilanne on päällä että alat miettimään mitä sinä teet ja mitä mies tekee ja alat käskemään siivoamaan aamulla seitsemältä niin tulee siinä väkisin parisuhteeseen tiukkuutta. En tiedä miten te lopetatte tollasen, musta sää olet aika syvällä itsekkyydessä.
Tämä varsinkin huvitti suunnattomasti:
Vierailija:
Mitä se sun mies sitten tekee? Siis töitten lisäksi? Itse olen vuorotyössä ja on hankalaa kun rytmi muuttuu.
Minäkin olen vuorotyössä ja onhan se hankalaa kun rytmi ei ole koskaan tasainen, mutta... en minä sentään käyttäydy kuin mielipuoli ja käytä sitten vuorotyötä tekosyynä käytökseeni.
Mies katsoo illat televisiota ja marisee jos lapsi vaikka laulaa, ettei kuule televisiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän lapsesikaan saa kasvaa rauhassa ja olla lapsi!
välillä kun miehesi eli saatan hermostua pienestäkin sanasta miehelleni. Syynä on turhautuminen suhteeseen, en tunne miestäni kohtaan enää kuten ennen. Koko ihminen ärsyttää ja puran sen sitten kiukuttelemalla epäolennaisuuksista. Sinuna ottaisi väliajan suhteeseen, et ansaitse tuollaista kohtelua. Ja miehellesi tekisi hyvää saada yksin miettiä mitä elämältään haluaa.
Jos taas miehesi on aina ollut tuollainen, hän on vain itsekäs. Mieti jaksatko elää itsekkään ihmisen kanssa loppuelämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joten lataa faktat pöytään, vaikka paperilla. kerro mitä haluat teidän suhteelta ja perhe-elämältä. Jos ei toteudu lupayukset, niin nosta kytkintä. Selviät tuolla organisointikyvyllä yksinkin. Ja paremmin vielä, kun ei ptarvitse pelätä miehesi kiukutteluja.
Sinä et ole vaativa. Miehesi on sanoinkuvaamattoman itsekäs, lapsellinen, itsekeskeinen eikä osaa arvostaa sinua niinkuin sinua kuuluisi arvostaa. Onkohan äiti hemmotellut piloille?
Mulla on samanlainen kelvoton vätys, mutta olen päättäyt yrittää jaksaa, koska olen uskovainen enkä hyväksy omalla kohdallani avioeroa (muitten päätöksistä en ole vastuussa, itselleen on oltava ankara -- ei muille).
On kyllä tosi raskasta ajatella, että tässä on loppuelämäni, mutta ehkäpä lopussa kiitos seisoo. toivotaan ainakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos syynä on suhteeseen turhautuminen, on miehelläsi luultavasti paha olla sisäisesti vaikkei sitä sinulle näytä. Sinuna ehdottaisin parisuhdeterapiaa jo lapsenkin takia ennen kuin teet isoja päätöksiä. Ehkä miehesi alkaa puhua.
Jos taas aikuinen ihminen käyttäytyy ihan vaan itsekkyytään noin ei hän enää muutu.
jätä tollanen paskakasa.
näytä tää ketju sille.
ei ole miehes paljon tainnut saada rakkautta omassa lapsuuden kodissaan. eihän se näytä tajuavan mitä on toisesta välittäminen. kamala ukko
Mun ystävällä on samanlainen mies, kuin sinulla! Ei tosin ehkä yhtä paha, mutta kuitenkin olen ihmetelly miten hieno nainen, joka yksin selviytyy kaikesta jaksaa katsella alistavaa ja väheksyvää miestä. Ansaitsette paljon parempaa!