Ero lasteni isästä oli pettymys. Ja lopulta kuitenkin yllätys. Siitä aikaa tosi kauan, mutta yhä kannan arpea mukanani.

Kyllähän erosta tuppaa arpia jäämään, varmaan suurimmalle osalle ainakin 

Kyllä vieläkin mietityttää ja harmittaa vaikka erosta on kymmenen vuotta aikaa. Eniten harmittaa se että menettää osan lasten kanssa vietetystä ajasta ja elämästä. Meillä on sovittu että lapset ovat kanssani viikot ja isän kanssa viikonloput, meillä ei ole yhteisiä viikonloppuja. Ne oli mukavia kun lapset olivat pieniä. Ero johtui miehen toistuvasta uskottomuudesta. Olen hänelle edelleenkin vihainen siitä että hajoitti perheen vaikka ihan hyvissä väleissä muuten ollaankin.