Mitä ajattelet kouluikäisten äidistä, joka tekee töitä vai keikkoja pari- kolme päivää viikossa,

Kiinnosta vattuakaa.

Keikkatyöhän on ihan parasta. Mulla on lapsi jo aikuinen, varaa vähentää.

Onko puolisoa jolla vakaammat tulot? Asumisen maksaminen yms elämisenkustannukset tulee pystyä maksamaan muutoinkin kuin sossun luukulla vauhkoten ruoka yms. maksareita

Monilla tuo keikkaelämäntyyli johtanut vuokravelkatilanteeseen ja pitkässä juoksussa asunnon menettämiseen. Lapsiperheellisenä toki tilapäisasunto saattaisi irrota mutta lastensuojelun pitkäaikaisasiakkuus oma lukunsa joka talousvaikeuksien myötä riippakiveksi 

Miksi hemmetissä pitäisi tehdä töitä enemmän, mitä tarvitsee? Mä olen tehnyt lasten tulon jälkeen vain keikkatyötä ja nyt jo 50+ ikäinen. Mies tienaa hyvin ja kyllä, eläkeasiani ovat kunnossa.

Minusta se on hienoa. Perhe on aina ykkönen ja perheeseen käytetty aika on tärkeintä.

Mitä meidän ulkopuolisten kannattaa ajatella siitä? Eiköhän hänen työllisyytensä ole hänen oma asiansa. Meidän mielipiteillämme ei ole mitään merkitystä.

Mitä tuo kenellekään muulle kuuluu. Ja eiköhän meillä ole ihan riittävästi työssä uupuneita ihmisiä, joilla ei ole aikaa eikä jaksamista lapsilleen kunnolla. Joten jos ei ole pakko tuon enempää töitä tehdä, niin sehän on vain hyvä koko perheelle. Ja kyllä ne isommatkin lapset vanhempiaan tarvitsevat.

Ihana tilanne perheelle. Tuttavapiirissäni on joitain perheitä, joissa äiti tekee töitä tai vapaaehtoistyötä vain vähän. Huolehtivat perheestään muun ajan. Nuo perheet ovat huomattavan varakkaita ja puolisot tekevät paljon töitä. Moni näistä perheistä on välillä vuoden tai pari myös ulkomailla puolison työn vuoksi. 

Joskus mietimme itsekin, pitäisikö tehdä jokin järjestely, jossa minulla jäisi aikaa lasten, kodin ja sukulaisten hoitoon ja mies voisi keskittyä työhönsä. Suurin este tässä oli meille se, että en halunnut antaa lapsille mallia, jossa äiti tekee kaikki kotityöt, eikä käy töissä. 

Olen yrittäjä ja teen työtä ns. sen verran kun on pakko. Usein kieltäydyn uusista töistä/asiakkaista jos on jo tarpeeksi töitä. Ja kyllä riittää kateellisia! Työ rakennusalalla, ja jos joku seuraa tarpeeksi kauan töitäni, huomaa että lomailen noin 15 viikkoa vuodesta. Ai että sitä valituksen määrää, yksikin raksapomo tuli oikein asiakseen huutamaan että miten voin taas olla lomalla. Työt oli tehty ennen lomaa, en minä sinne työmaalle mene uusia töitä tumput suorana odottelemaan jos ei ole töihin tilattu.

Riippuu miten paljon keikkoja irtoaa. Menin keikkafirmaan siinä luulossa että töitä saa lähes päivittäin. Sote-puoli kumminkin. Jäi vaan vuoroton tilanne ja taloustilanne heikkeni siihen asti että löysin vakinaiset tulot tarjoavan pestin. Pitäisi olla useassa keikkafirmassa kirjoilla että tuollaiseen keikkaelämäntyylijärjestelyyn lapsiperheellisenä uskaltaisi. Muutoinkin valtaosa keikoista olisi ollut toisella puolella kaupunkia/tunnin ajomatkan päässä

Vierailija kirjoitti:

Riippuu miten paljon keikkoja irtoaa. Menin keikkafirmaan siinä luulossa että töitä saa lähes päivittäin. Sote-puoli kumminkin. Jäi vaan vuoroton tilanne ja taloustilanne heikkeni siihen asti että löysin vakinaiset tulot tarjoavan pestin. Pitäisi olla useassa keikkafirmassa kirjoilla että tuollaiseen keikkaelämäntyylijärjestelyyn lapsiperheellisenä uskaltaisi. Muutoinkin valtaosa keikoista olisi ollut toisella puolella kaupunkia/tunnin ajomatkan päässä.

Aloituksessa ilmeisestikin tilanne, jossa ihan omasta halustaan tekee vain vähän keikkaa. Eli ei ole lainkaan sama tilanne sinun kanssasi.

Vierailija kirjoitti:

Miksi hemmetissä pitäisi tehdä töitä enemmän, mitä tarvitsee? Mä olen tehnyt lasten tulon jälkeen vain keikkatyötä ja nyt jo 50+ ikäinen. Mies tienaa hyvin ja kyllä, eläkeasiani ovat kunnossa.

Oletko joutunut keikkapaikoissa kohtaamasn ihmettelyä tai jopa ilkeilyä siitä että vain keikkailet? 

Tosi moni aloitusta alapeukuttanut, onko asia siis heistä tuomittava?

Ajattelen että onpas onnekkaassa tilanteessa kun on tuohon mahdollisuus. 

Minä teen vajaata työaikaa hyvän matkaa kouluikäisten lasten äitinä, ja lomilla olen lomalla niin paljon kuin pystyn. Molemmat lapseni ovat erityislapsia joista varsinkin toinen hyötyy ihan vain siitä että olen paljon kotona ja saatavilla, vaikkei aina minua tarvitsekaan. Lapseni erityisyys ei näy itsestäänselvästi päällepäin, jotkut asiaa tuntevat ehkä arvaa. 

Keikkatyö ok opintojen oheen ettei tarvitse opintolainaa. 

Epäonnistunut jos ei oman alan töitä valmistuttua kykenevä tai onnistuva saamaan ja tekemään muuna kuin satunnaisena vuokratyöntekijänä

Vierailija kirjoitti:

Keikkatyö ok opintojen oheen ettei tarvitse opintolainaa. 

Epäonnistunut jos ei oman alan töitä valmistuttua kykenevä tai onnistuva saamaan ja tekemään muuna kuin satunnaisena vuokratyöntekijänä

Tässähän oli nyt kyse siitä että keikkailee ihan omasta halustaan, ei siksi ettei muuta työtä ole saanut.

Vierailija kirjoitti:

Onko puolisoa jolla vakaammat tulot? Asumisen maksaminen yms elämisenkustannukset tulee pystyä maksamaan muutoinkin kuin sossun luukulla vauhkoten ruoka yms. maksareita

Monilla tuo keikkaelämäntyyli johtanut vuokravelkatilanteeseen ja pitkässä juoksussa asunnon menettämiseen. Lapsiperheellisenä toki tilapäisasunto saattaisi irrota mutta lastensuojelun pitkäaikaisasiakkuus oma lukunsa joka talousvaikeuksien myötä riippakiveksi 

Eiköhän jokainen joka tuollaisen ratkaisun tekee, osaa ihan itse laskea pärjääkö sillä. Useimmiten juurikin puoliso jolla sen verran hyvät tulot ettei toisen kokopäiväpalkkaa tarvita. Vuokravelkatilanteet johtuvat kyllä yleensä ihan jostain muusta, että tuo on tähän liittyen ihan turhaa höpinää.

Hieno ratkaisu,  lapsille ja perheelle annettua aikaa ei koskaan kadu.

Vierailija kirjoitti:

Keikkatyö ok opintojen oheen ettei tarvitse opintolainaa. 

Epäonnistunut jos ei oman alan töitä valmistuttua kykenevä tai onnistuva saamaan ja tekemään muuna kuin satunnaisena vuokratyöntekijänä

Sehän on sitä mainostettua jalka ovenrakoon työtä. Jonain päivänä voi autuus kokopäivätyön muodossa aueta siitä keikkatyöpaikasta tai jostain rakennetusta verkostosta. Kummaa porukkaa täällä kun toiset haukutaan jos eivät ota pätkätöitä vastaan ja toiset siitä, että ottavat.

Outoa ajatella, että aina tarvitaan mies tekemään pitkää päivää ja maksamaan laskut. Itse tein ensin 12 vuotta töitä tauotta, säästin ja sijoitin ja nyt 40v iässä voin päättää, paljonko haluan antaa ajastani perheelle, paljonko työelämälle. Jos tulisi ero, jatkaisin edelleen tähän samaan malliin, en tarvitse miestä maksajaksi.