Lue keskustelun säännöt.
Mistä ne löytää noita hörhöjä vauvalehtiin?
10.02.2007 |
Uusimmassa Kaksplussassa esiteltiin perhe, jonka lapselle ei kerrota mitään sukupuolesta, ns. sukupuolineutraali kasvatus. Eli lapsi on parivuotias poika, jolle ei kerrota, että hän on poika eikä kerrota kenenkään muunkaan sukupuolta. Naiset ja miehet on aikuisia, tytöt ja pojat lapsia. Lapsi puetaan vain vihreään, oranssiin ja muihin neutraaleihin väreihin, esim. sinistä haalaria lapselle ei missään tapauksessa voisi pukea.
Mielestäni kyllä tällä perheellä menee nyt vähän puurot ja vellit sekaisin ja taitaa vähän keittää pohjaankin. Kai lapsen sukupuoli ja kaikkien muidenkin ihmisten sukupuoli on tärkeä osa identiteettiä. Toki lapset voi ja pitääkin kasvattaa siten, että sukupuolia ei arvoteta mihinkään järjestykseen ja kumpi tahansa sukupuoli voi tehdä mitä parhaaksi näkee ja mitä parhaiten osaa. Tosiasiahan on, että tytöt ja pojat, naiset ja miehet ovat biologisesti ja psykologisesti erilaisia, aivan kasvatuksesta riippumatta. Tämä erilaisuus lähtee kehittymään jo varhain sikiövaiheessa, kun kivesten tuottama testosteroni alkaa vaikuttaa kehittyvän poikalapsen aivoihin ja muuhun elimistöön. Siihen ei kasvatuksella voi vaikuttaa yhtään mitenkään.
Toki on tosiasia sekin, että tytöt ja pojat tavataan kasvattaa erilailla ja heiltä vaaditaan ja odotetaan erilaisia ominaisuuksia, esim. tyttöjen ei saisi riehua tai olla kiinnostuneita peleistä tai tietokoneista ja poikien taas ei saisi näyttää pelkoaan tai ikäväänsä vaan olla aina reippaita, ei saisi leikkiä hoivaleikkejä tai olla kiinnostunut vaatteista ja kengistä. Tämä on kuitenkin nykyään paremmin tiedostettu ja luulen, että useimmat vanhemmat pyrkivät edes jollain tasolla muuttamaan vanhoja, luutuneita käsityksiä ja näin pitäisikin tehdä. Yleinen asenneilmastokin on muuttunut todella paljon viimeisen parinkymmenen vuoden aikana.
Mutta tämä lehdessä esitellyn perheen kasvatustyyli kyllä jätti jotenkin pahan maun suuhun. Itselle kyllä tuli sellainen fiilis, että lapselle kyllä voi loppujen lopuksi jäädä jotenkin sellainen tunne, että vanhemmat eivät ole tyytyväisiä siihen, että heillä on poika. Vaikka asia yritetäänkin neutraloida, tulos voi olla aivan käänteinen vanhempien hyvään tarkoitukseeen nähden. En tiedä mitä traumoja tällainen kokeilu lapselle voi aiheuttaa, ei välttämättä toki mitään mutta omalla lapsellani en haluaisi kokeilla. Tytöt ja pojat ovat valtaosin samanlaisia mutta tietyin osin erilaisia, kaikki ovat yhtä tärkeitä ja yhtä hyviä, yhtä toivottuja ja arvostettuja. Mitäs muut olette mieltä?
Kommentit (9)
Eihän tollasta voi olla. Kuulostaa siltä, kuin vanhemmat häpeäisivät lastaan ja sen sukupuolta, ts. kyllä lapsen terveeseen itsetuntoon kuuluu se, että hän on ihana tyttö tai hieno poika! Ihan kuin perhe jotenkin kuvittelisi, että muissa perheissä oikein korostetaan tätä asiaa, vaikka eihän se niin mene, toiset vaan on poikia ja toiset tyttöjä, mutta kaikki lapsia. Ei siitä tarvitse erikseen puhua, mutta ei todellakaan kieltääkään, outo hiljaisuus asian ympärillä ja koko aiheen kieltäminen kiertoilmauksilla on todella sairasta.
Kai ne sano kätilöllekin sairaalassa, että EIEI, älä kerro kumpi se on, ei me haluta tietää kun se on leimaavaa ja neutraali asia!
En ole juttua nähnyt, mutta veikkaanpa, että näille sekopäille menee vielä monta kertaa sormi suuhun ja pasmat sekaisin kun lapsi kasvaa....;).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
" No niin, ja tällä tunnilla pojat muodostavat oman ryhmän tuonne ja tytöt omansa tuonne" .
-" öö, opettaja, en tiedä kumpaan ryhmään minä voisin mennä??"
Tosi kiva juttu.
tuskin se lapsi jälkeenjäänyt on...
muut ovat mutta jotenkin omituinen asenne. Miksi asiasta pitää tekemällä tehdä vaikeampi kuin onkaan. Korjaavatko vanhemmat sitten joka paikassa toisten sanomisia, esim. kun neuvolatäti kehuu, että onpas reipas poika, vanhemmat korjaa, että ei poika kun lapsi. (Eli kieltävät pojan olemassa olon). Ennustan ongelmia.
vaan olivat sanoneet että heille syntyi pieni menninkäinen XD
Sukupuolen kertominen kun asettaisi heti vastasyntyneeseen ennakko-odotuksia.... no joo.
Ihme, että lapsella oli sentään pojan nimi, Onni. Joku sukupuolettomampi Rauni tai Kaino olisi kruunannut koko komeuden.
Sekin nauratti, että äiti tuntee onnistumisen iloa, kun poika (sori, lapsi) hoivaa vauvanukkea. Newsflash: niin tekee meidän poikakin, jolla on poikien vaatteet ja joka tietää olevansa poika. Ja tyttö, vaaleanpunaisiin puettu, leikkii traktoreilla ja autoilla. Oi ihmettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti ei kasva ihan kieroon vanhempien takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli olen sun kanssasi täsmälleen samaa mieltä. Meillä 3v. poika tietää, totta kai, sukupuolten erilaisuuden, tässä vaiheessa siis lähinnä fyysisen puolen.
Meillä esim. lapsen " missä äitin pippeli on?" kysymystä ei kuitata sillä, että ei äitillä oo pippeliä, vaan kerrotaan " äitillä ei ole pippeliä, vaan äitillä on pimpsa." Siis korostetaan sitä, että tytöt ja pojat, naiset ja miehet on erilaisia fyysisesti, mutta kumpikaan ei ole toista parempi. Naisilta ja tytöiltä ei puutu jotain, vaan heillä on jotain erilaista.
Kaks Plussalle toive: haastatelkaa tätä lasta vaikka 20 vuoden päästä uudestaan. Kiinnostaa ihan oikeasti minua!