Aina ulkopuolinen :,(

Aina? Ei tämä yksi kerta ole aina, mutta minulla on kokemusta siitä, mitä se on aina. Olin ulkopuolinen kouluaikana. Eräällä leirillä oltiin isossa huoneessa, jossa muut kasasivat sängyt samaan nurkkaan, minä jäin ulkopuolelle. Oltiin alakouluikäisiä lapsia, mutta ohjaajat eivät tähän puuttuneet. Ja sama homma on jatkunut kouluissa ja työpaikoissa, ja varmaan vielä vanhainkodissa.

Montako kertaa olet itse pyytänyt tätä Maijua kanssasi lounaalle?

Ai kukaan ei saa käydä ilman sinua lounaalla? Ihme takertuja olet.

Onpa typerää etteivät pyytäneet mukaan.

Mulle käy tuota ihan samaa. Muut ystävystyvät bestistasolle hetkessä ja minua ei kukaan kysy edes lounaalle. Kerran kävi niinkin, että lyöttäydyin erään mukaan (olimme tehneet aamupäivän yhdessä töitä) ja he istuivatkin viereiseen pöytään lounastamaan ja jättivät mut yksin nököttämään.

Olen ollut nyt kahdessa työpaikassa, jossa aina mennään porukalla syömään. Kaikkia pyydetään mukaan. 

Vähävaraisenaan en itse lähde mukaan, mutta on kyllä pyydetty. 

Jos oisin siellä, pyytäisin sut ja muutkin mukaan ilomielin.

Vierailija kirjoitti:

Onpa typerää etteivät pyytäneet mukaan.

Olen samaa mieltä. 2 keskiset asiat voi puhua muulla ajalla.

Teen etätöitä ja käyn kaksi kertaa viikossa toimistolla. Meillä on ihan normaalia, ettei mukaan pyydetä. Siellä ne vaan iloisena menee työporukassa. Käyn itse syömässä yksin. Minulle puhutaan silloin kun on joku työasia.

Se nyt vain on niin että joidenkin ihmisten kemiat kohtaa paremmin kuin toisten.

Sanot että olette tehneet tuttavuutta erittäin rauhalliseen tahtiin. Ehkä tämä Maiju ei ole sinussa löytänyt sellaista yhteistä pintaa jonka löytää tässä toisessa työkaverissa.  Itsellänikin on ne työkaverit joiden kanssa synkkaa ehdottomasti parhaiten ja heidän kanssaan sitten istutaan lounaalla ja jutellaan ja vaihdetaan kuulumisia.

Ketään ei jätetä ulkopuolelle joka haluaa porukkaan tulla, mutta kaikki eivät sihen kuitenkaan luontevasti "istu", jokin yhteinen tekijä puuttuu.  Samahan se on ystävyysssuhteissakin esim. Kaikkien kanssa ei tulla ystäviksi, kyllä se sen  mystisen kemian vaatii.

Ja jos joku on joukossa hiljaa ja tuppisuu niin olkoot, mutta ei pidä ihmetellä jos jää ulkopuolelle. Omasta halustaan ei puhu ei osallistu, saahan siinä porukassa istua mutta aika kiusalliseski voi käydä sellainen "varjo"  siinä.

Vastavuoroisuutta se vaatii, ja sitä että jotain yhteistä on.  Ei pelkästään säästä ja ilmoista jaksa keskustella kovinkaan kauaa jos niistäkään. Kun toinen on hiljaa ja odottaa toiselta sitä puhetta.

Vierailija kirjoitti:

Ai kukaan ei saa käydä ilman sinua lounaalla? Ihme takertuja olet.

Ja sä olet ihme vttuilija.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Mulle käy tuota ihan samaa. Muut ystävystyvät bestistasolle hetkessä ja minua ei kukaan kysy edes lounaalle. Kerran kävi niinkin, että lyöttäydyin erään mukaan (olimme tehneet aamupäivän yhdessä töitä) ja he istuivatkin viereiseen pöytään lounastamaan ja jättivät mut yksin nököttämään.

Törkeetä aikuisilta ihmisiltä.

Vierailija kirjoitti:

Mulle käy tuota ihan samaa. Muut ystävystyvät bestistasolle hetkessä ja minua ei kukaan kysy edes lounaalle. Kerran kävi niinkin, että lyöttäydyin erään mukaan (olimme tehneet aamupäivän yhdessä töitä) ja he istuivatkin viereiseen pöytään lounastamaan ja jättivät mut yksin nököttämään.

Törkeetä :/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle käy tuota ihan samaa. Muut ystävystyvät bestistasolle hetkessä ja minua ei kukaan kysy edes lounaalle. Kerran kävi niinkin, että lyöttäydyin erään mukaan (olimme tehneet aamupäivän yhdessä töitä) ja he istuivatkin viereiseen pöytään lounastamaan ja jättivät mut yksin nököttämään.

Törkeetä aikuisilta ihmisiltä.

Kai sitä nyt jokainen saa istua juuri siihen pöytään mihin haluaa eikä ole pakko mennä tämän kädestäpidettävän kanssa samaan?

Miksi et itse tee aloitetta? Miksi kaikkien pitää aina pyytää sinua?

Vierailija kirjoitti:

Teen etätöitä ja käyn kaksi kertaa viikossa toimistolla. Meillä on ihan normaalia, ettei mukaan pyydetä. Siellä ne vaan iloisena menee työporukassa. Käyn itse syömässä yksin. Minulle puhutaan silloin kun on joku työasia.

Miksi et liity joukkoon mukaan? Miksi odotat kutsua? Meillä vaan lähdetään syömään ja porukkaa vaan liittyy mukaan. 

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut nyt kahdessa työpaikassa, jossa aina mennään porukalla syömään. Kaikkia pyydetään mukaan. 

Vähävaraisenaan en itse lähde mukaan, mutta on kyllä pyydetty. 

Meillä on vakipöytä kanttiinissa ja sinne voi tulla eikä ketään erikseen kutsuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa typerää etteivät pyytäneet mukaan.

Olen samaa mieltä. 2 keskiset asiat voi puhua muulla ajalla.

Millä ajalla, kun pitää töitäkin tehdä? Lounastauko on just sopiva aika keskusteluun. 

Voisin käydä yksin lounasravintolassa syömässä, jos se olisi tarpeeksi sosiaalisesti hyväksyttyä. Lounasravintoloiden ongelma on hälyisyys, meteli. Näin hiljaisena oma ääneni ei kanna siellä ja puhuminen on siksi epämiellyttävää.

Vierailija kirjoitti:

Aina? Ei tämä yksi kerta ole aina, mutta minulla on kokemusta siitä, mitä se on aina. Olin ulkopuolinen kouluaikana. Eräällä leirillä oltiin isossa huoneessa, jossa muut kasasivat sängyt samaan nurkkaan, minä jäin ulkopuolelle. Oltiin alakouluikäisiä lapsia, mutta ohjaajat eivät tähän puuttuneet. Ja sama homma on jatkunut kouluissa ja työpaikoissa, ja varmaan vielä vanhainkodissa.

Kuulostaa siltä, että olet passiivinen etkä itse tee mitään aloitteita. Voit antaa kuvan ettei sinulla kiinnosta laisinkaan.