Onko täällä ketään joka on niin vahvasti omassa kuoressaan ettei pysty läheisiin ihmissuhteisiin enää?

Mistä se on saanut alkunsa? Vai oletko ollut sellainen niin kauan kuin muistat?

Mä olen, mutta mä en myöskään enää halua läheisiä ihmissuhteita. Olen täysin tyytyväinen erakkoelämässäni, jossa ainoa ihmissuhde on, että vanha äiti kerran viikossa soittaa, ja muutaman kerran vuodessa käyn vanhemmila kylässä. Työ mulla kyllä on, mutta se on 100% etää, omasta valinnastani. En halua nähdä ihmisiä töissäkään. En vaan kerta kaikkiaan keksi, mihin niitä tarvisin.

Vierailija kirjoitti:

Mistä se on saanut alkunsa? Vai oletko ollut sellainen niin kauan kuin muistat?

Lapsuuden koti meni alkoholistien kanssa. Arvelin että kyse voi olla siitä, että en ole voinut näyttää tunteitani sellaisenaan. Koska oli pakko vain sopeutua tilanteisiin ja yrittää elää kuin normaalisti. Opin roolit jo hyvin nuorena ja näin aikuisiällä olen jatkanut rooleineen ja miellyttämällä mutta kun ei se palvele enää. Ei ole palvellut pitkään aikaan ja sitä on jo niin väsynyt ja hukassa itsensä kanssa, että en tiedä mitä oikeisiin ihmissuhteisiin enää tulee. Kun ei edes oikein tiedä kuka on enkä osaa selittää sitä sisäistä tyhjyyttä. Ihmiset aikuisiällä on olleet ongelmaisia ja sekin vain vetänyt kuoreensa. Ap 

On minulla ollut kyllä paljon ystäviä lapsuudessa ja nuoruudessa mutta näin aikuisiällä en ole jaksanut kyllä uusia suhteita solmia ja olen vain tosi sisäänpäin vetäytynyt enkä näe usein ketään eikä elämässä ole oikeastaan muuta sisältöä kuin työ. Ap 

Ai no miten läheisiä ? Seksiä vai? Ei nyt kukaan vanhus kuitenkaan voi nuorison kanssa hengailla baareissa tai bilettää. Saati seksiä harrastaa. Ei teille nyt mitenkään tule mieleen eri ikäluokat. Teinejä on yksinäisiä istuu pelaamassa pelejä kaikki yöt päivät. Tai eivät löydä omaa harrastusta kun muut pelaa jalista. Monen kaverit ei harrasta samoja asioita. Tai naiset joita on huijattu viety rahat eivät halua kuulla sanaakaan mies. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä se on saanut alkunsa? Vai oletko ollut sellainen niin kauan kuin muistat?

 

Lapsuuden koti meni alkoholistien kanssa. Arvelin että kyse voi olla siitä, että en ole voinut näyttää tunteitani sellaisenaan. Koska oli pakko vain sopeutua tilanteisiin ja yrittää elää kuin normaalisti. Opin roolit jo hyvin nuorena ja näin aikuisiällä olen jatkanut rooleineen ja miellyttämällä mutta kun ei se palvele enää. Ei ole palvellut pitkään aikaan ja sitä on jo niin väsynyt ja hukassa itsensä kanssa, että en tiedä mitä oikeisiin ihmissuhteisiin enää tulee. Kun ei edes oikein tiedä kuka on enkä osaa selittää sitä sisäistä tyhjyyttä. Ihmiset aikuisiällä on olleet ongelmaisia ja sekin vain vetänyt kuoreensa. Ap 

Buddhalaisuudessa on sellainen mielenkiintoinen ajatus, että me kaikki olemme oikeastaan tuollaisia, kokoelma elämän aikana opittuja rooleja ja samaistumisia, joilla peitetään niin itseltä kuin muilta sitä, että siellä kaikkien näiden erilaisten vaatteiden alla on pelkkä tyhjyys, sunyata. Ei ole olemassa mitään erillistä ja yksilöllistä minää, mutta sellaisen olemassaolosta syntyy illuusio, kun lyödään "minän" leima vaihtuvaan ja satunnaiseen kasaan havaintoja kehosta, ajatuksiin, tuntemuksiin, tietoisuuteen jne. Itse uskon että näin juuri on, ja kaltaisesi ihmiset ovat tavallaan hyvin lähellä perimmäistä totuutta, jopa valaistumista. 

Olen onnistunut ja pystynyt vuosien ajan lheisiin ja vastavuorosiiin ihmissuhteiin niin naisten kuin miesten kanssa. Mutta koska en ole eläessäni saanut mahdollsiuutta elää ja olla pidemmässä parisuhteessa, niin itse syytökset ja inhon tunne itsestä on toinaan ollut aika vahva tuntemust itsestäni. 

Siis se tunne joka syntyy silloin kun itse on ennättänyt tosieen jo vähän ihastuakin ellei jo vähän rakastuaksin ja sitten toinen kertoo, että haluaisikin tulevaisuudessa olla vain ystävä tai kaveri.

En väheksy ystävyyttä tai kaveruutta molemmat ovat merkittäviä ja hienoja ja enemmänkin mutta aina tosinaan sitä olsi toivonut ja halunnut jotain enemmänkin.

Onni on se, että viime vuosina olen oppinut jo arvostamaan ja kunnioittamaan omaa sinkkueloa niin paljon, että en koe sinkkuuttani enää niin raskaasti kuin vielä joitain vuosia sitten. On ollut vapauttavaa huomata, että oikeastaan sinkkunakin voi olla ihan kivaa ja mukavaa. Tai että uhriutumsiella tai muiden syyttämisellä en tilannettani paranna.

Ja tietysti rikkaus on se, että huolimatta "parittomuudestani" niin koen saaneeni ja saavani edelleen paljon näistä muita ihmissuhteistani; vaikka se Yksi ja Erityine puuttuu ja on puuttunut rinnaltani. - Nykyään tämä läheisyyden kaipuuni ja "kumppanin puute" on enempi aallottaisita ja tiedostan, että selviän ilman hänen olemassa oloaankin.Vaikka juri sillä hetkelä kun "taas" sisälläni iskee kateuden pistos tai syvempi läheisyyden kaipauksen aalto ei tunnukaan kivalta.

Kaikki ystävät jäi toiselle paikkakunnalle kun konkurssin takia piti muuttaa muualle. Sitten tietysti jossain alueilla on nuoriso tai ulkomaalaisia jotka ei osaa suomea eikä vitsejä saati mitään hauskaa tai eivät käy kun eivät osaa kieltä missään leffoissa tai kursseilla. Tai sitten taas harrastuksissa mitä ollut on väki vaihtunut. Koira varastettu joten sekin liikunta puoli on loppunut monelta. Helvetissä on koiravarkaat. Amen. 

Jaa ennen sentään oli juttuseuraa vaikka marketissa mutta nykyään ne puhuu viroa tai venäjää tai arabiaa sekä kiinaa niin vähemmän on samoja puheen aiheita. Jos tervehdit kiinalaista sano NI HAO sinä hyvä. 

Onko vahvassa kuoressa olemista se, että on saanut aina olla sinkku, eikö kukaan enää odotakaan tai toivokaan saati kysele, että miksi olet sinkku, vaan oikeastaan toivovat, että pysyisit ikuisesti sinkkuna, niin voivat sitten huonommalla hetkellä onnitella itseään, että ovat sentään päässeet kokeielmaan mahdollisuuttaan parisuhteessa, jossa ovat onnistuneet tai epäonnistuneet. Tai sitä, että voivat huoletta oksentaa sinun päällesi ja tai hieroa iloaa ja onneaan kumppansitaan tai lapspista tai lapsiperhearjestaan sinun naamaasi ja sinä voit onnitella itseäsi, että kuinka ilo onkaan tulla kotiin ja saada ihan yksin syödö koko jäätelölitran tai tarjouksessa ostamasi tobleronekakun tai molemmat.

Kaikki saatanan autistipaskiaiset. Ja muut mt-ongelmaiset akat. 

Ymmärrän, että jos on omasta halustaan erakoitunut. Tavallaan minäkin omasta päätöksestäni olen niin tehnyt koska pelkään olla yhteydessä ihmisiin. 

Pahinta on kuitenkin se että edes tiedä yksinkertaisesti mitä tarvitsen tai haluan. Mitä edes yritän tavoitella. Kaikista eniten vain harmittaa, että sisällä on pahoinvointia ja tarvetta mutta en yhtään tiedä mille ja mitä ihmettä itseni kanssa teen. Olen niin tyhjä ja pihalla elämästäni että tuntuu kuin en edes "eläisi". Jotenkin niin vaikeaa selittää tätä. 

Enkä halua olla uhri mutta sellainen pakottava tunne on että haluan huutaa ja tietää kuka helvetti tämän kuoren alla edes on ja miksi en vain vapaudu. Ap

kadut ovat täynnä pelkkkiä kuoria

_ressu redvoortti-

Turku

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, että jos on omasta halustaan erakoitunut. Tavallaan minäkin omasta päätöksestäni olen niin tehnyt koska pelkään olla yhteydessä ihmisiin. 

Pahinta on kuitenkin se että edes tiedä yksinkertaisesti mitä tarvitsen tai haluan. Mitä edes yritän tavoitella. Kaikista eniten vain harmittaa, että sisällä on pahoinvointia ja tarvetta mutta en yhtään tiedä mille ja mitä ihmettä itseni kanssa teen. Olen niin tyhjä ja pihalla elämästäni että tuntuu kuin en edes "eläisi". Jotenkin niin vaikeaa selittää tätä. 

Enkä halua olla uhri mutta sellainen pakottava tunne on että haluan huutaa ja tietää kuka helvetti tämän kuoren alla edes on ja miksi en vain vapaudu. Ap

Tuo on kyllä paha. Varmaan useimmilla ihmisillä on kokemusta sellaisesta, kun tarve ja pelko jotain asiaa kohtaan vetävät eri suuntiin. Ehkä yleisenä esimerkkinä olisi joku samanaikainen pelko ja halu tulla nähdyksi, vaikkapa esiintyjänä.

Tässä tapauksessa kyse on kai todellisen yhteyden luomisesta toisiin ihmisiin. Siinä mielessä paha rasti, ettei tarjolla ole oikein matalalla roikkuvia hedelmiä. Tuskin sellaisen hyvänpäiväntuttavuuden hankkiminen lämmittäisi mieltäsi mitenkään? Tarvitsisit ihan todellista ystävyyttä tai peräti parisuhdetta. Niissä joutuisi sitten laittamaan itsensä peliin ihan kunnolla, mutta antaako pelko sitten myöten.

Ehkä sinun on aluksi käytävä sisäinen köydenvetosi, että annatko tarpeen vai pelon loppujen lopuksi olla se määräävä voima.

Ehkä sinulla on myös epärealistinen kuvitelma siitä miten sisäisesti eheitä muut ihmiset ovat. Ajattelet kenties, ettet sinä ole muiden veroinen. Sellaisesta harhasta pitäisi kyllä parantua vaikka tätä AV:ta lukemalla. Lähes kaikilla on sisäisiä ongelmia ja ne suihkuavat pihalle, jos venttiiliä vähänkin pyöräyttää. 

Sinulla voisi olla paljonkin annettavaa muille ihmisille, jos antaisit ystävyydelle mahdollisuuden.

Hei vaan! Kyllä, täällä ollaan!

No ei ole. Ärsyttää vain olla vähän väliä kipeä. Ei voi edes vetää roolia kun istuu kotona kusitulehduksessa ihan ränsistyneenä ja antibiootit ei vaikuta ja viljely vastaus ei ole tullut. Olen omassa maailmassani ja horroksessa niin kauan että tämä kipeys on ohi kun on niin epämukava olo!!!!!

Sinä mietit liikaa kaikkea, se on tosi raskasta kaikille, myös sinulle.