Äitini ei hyväksy minua sellaisena kun olen

Äitini on aina vihannut minua ja liittoutunut kenen tahansa kanssa minua vastaan, miesystävänsä, viranomaiset ja viimeisimpänä exäni. He ovat yhdessä yrittäneet vieraannuttaa lastani minusta. Välit poikki jo monta vuotta. Ikinä en anna enää uutta mahdollisuutta. M40

Vierailija kirjoitti:

Millainen siis oikessti olet? Tai siis haluaisit olla.

Haluaisit valitat äidille kaikesta, kippaat murheet hänen niskaansa, niin helpottaa, sinulla? Toki sellaisia äitejäkin on, jotka haluavat käyttää lapsiaan tunne-elämänsä jätesankona. 

Haluaisin olla hänelle ihminen, jolla on hyviä ja huonoja puolia ja hyviä ja huonoja päiviä. Nyt uskallan olla häneen yhteydessä vaan positiivisissa asioissa. En toivo, että äitini kannattelisi pahaa oloani; hän ei pystynyt siihen kun olin lapsi, miten siis pystyisi nytkään? Toivon vain, että saisin olla oma itseni, hyviä ja huonoine puolineni.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen siis oikessti olet? Tai siis haluaisit olla.

Haluaisit valitat äidille kaikesta, kippaat murheet hänen niskaansa, niin helpottaa, sinulla? Toki sellaisia äitejäkin on, jotka haluavat käyttää lapsiaan tunne-elämänsä jätesankona. 

Haluaisin olla hänelle ihminen, jolla on hyviä ja huonoja puolia ja hyviä ja huonoja päiviä. Nyt uskallan olla häneen yhteydessä vaan positiivisissa asioissa. En toivo, että äitini kannattelisi pahaa oloani; hän ei pystynyt siihen kun olin lapsi, miten siis pystyisi nytkään? Toivon vain, että saisin olla oma itseni, hyviä ja huonoine puolineni.

Ap

Uskallat olla yhteydessä vain positiivisissa asioissa? Et ole vielä kunnolla irrottautunut äitisi vaikutuksesta. Nyt olisi lopulta aika tehdä se. Älä peittele huonoja päiviä, ja jos äitisi arvostelee siitä, sanot takaisin. Se on ehkä ainoa keino avata hänen silmänsä, ja saada hänet ymmärtämään, miten on käyttäytynyt. Kyllä hän iästään huolimatta sen kestää. Sain oman marttyyriäitini miettimään asioita, kun aloin sanoa painokkaasti takaisin. Hänen ongelmansa oli uhriutumisen lisäksi lamautuminen konflikteissa, joten hän ei ikinä puolustanut lapsiaan isän mielivaltaa vastaan. Viimeiset vuodet toivat mukavia muistoja.

Mutta äitisi tunteet ovat äitisi ongelma, älä ota siitä ongelmaa itsellesi. On hänen omaa kypsymättömyyttään jos ei ymmärrä ajatella asiaa läpi. Kadun minäkin monia asioita, mm sitä että annoin lapseni mennä amikseen vaikka peruskoulun keskiarvo oli 8,9 ja hyvä kielipää. Mutta kun lapselle annoin valtaa, kaverisuhteet voittivat terveen järjen.

Elämässä sattuu paljon asioita, iloisia asioita, joita on mukavaa muistella, mutta myös ikäviä, satuttaviakin asioita. Ne pitää ymmärtää ajatella läpi, koska se kasvataa, tekee meistä vahvempia ja viisaampia seuraavalla kerralla. Älä siis murehdi äitiäsi, ei voi häntä pakottaa ratkaisemaan ongelmiaan.

Se on kamalinta olla sellaisten sukulaisten kanssa pakko liitoksissa kun ei mitkään kemiat synkkaa.

Tiedän kun mulle sanottiin ettei kuulu sulle ja olin aivan ylimääräinen sukuun kuulumaton.

Sisareni sai ihan kaiken ja minulle tuotiin ensiasuntoon jätteitä, pari tuunattavaa romua. Sitten vittuiltiin kun tarjosin voileivät, niin oliko sillä jotain edes tarjota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi lähentyä. Ennemminkin ottaisin etäisyyttä ja olen ottanutkin äitiini. Se ei tarkoita hylkäämistä, mutta jokainen on vastuussa omasta elämästään. 

Varmasti siksi, että jokainen kai toivoo olevansa läheinen vanhempansa kanssa ja kelpaavansa hänelle. Ja niin kuin sanoin, nyt on äitini kohdalla viimeiset ajat. Ap

Hyväksynnällä ja sallimisella pääsee lähemmäs. Eli tuolla että hyväksyy tuon hyväksymättömyyden ja sallii välien ja ihmisten olla sellaiset kuin ne on. Jos pääsee siihen tilaan, jossa ihminen vilpittömästi hyväksyy muut sellaisena kuin ne on, se voi jopa vaikuttaa muiden, eli tässä tapauksessa, äitisi suhtautumiseen.

Älä jauha paskaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen siis oikessti olet? Tai siis haluaisit olla.

Haluaisit valitat äidille kaikesta, kippaat murheet hänen niskaansa, niin helpottaa, sinulla? Toki sellaisia äitejäkin on, jotka haluavat käyttää lapsiaan tunne-elämänsä jätesankona. 

Haluaisin olla hänelle ihminen, jolla on hyviä ja huonoja puolia ja hyviä ja huonoja päiviä. Nyt uskallan olla häneen yhteydessä vaan positiivisissa asioissa. En toivo, että äitini kannattelisi pahaa oloani; hän ei pystynyt siihen kun olin lapsi, miten siis pystyisi nytkään? Toivon vain, että saisin olla oma itseni, hyviä ja huonoine puolineni.

Ap

Lopeta yhteydenpito. Heittäydy passiiviseksi. Älä mene vastaan, älä ojenna kättäsi.

Olen samantapaisessa tilanteessa kun sinä. Välillä melkein säälin vanhaa äitiäni, mutta enemmän halveksin häntä. On niin läpinäkyvää miten hän vetoaa kaikessa korkeaan ikäänsä ja käyttää sitä kiristyskeinona vaatiessaan itselleen ymmärrystä. Vaikka vuosikymmenet ovat hioneet hänestä pois pahimmat särmät, vihan ja väkivaltaisuuden, en pysty unohtamaan että hän on aina inhonnut minua. Sitten minulta kuoli lapsi ja sairastuin parantumattomaan syöpään, joten enää en jaksa yrittää miellyttää äitiäni tai ajatella ensisijaisesti hänen tarpeitaan.

Olen syntynyt 1964 ja tunnistan edellisen. Kasvatettu nöyräksi tytöksi isoäitien ja äidin opein. Aina valmis palvelemaan muita. Äänetön ja arvoton. En osannut sanoa ei miehille missään asiassa tai läimäyttää litsaria törkeyksille.

Sovinnon avaimet ovat sinun käsissäsi. Käy tapaamassa häntä usein ja näin osoitat välittämistä, jota hän varmasti vanhana kaipaa. Älä riitele. Jokainen tapaaminen voi olla viimeinen, joten erotkaa sovussa. Voit kysyä hänen luona käydessä lapsuudestasi vaivihkaa asioita, jotka ovat jääneet vaivaamaan sinua. 

 

Puhun kokemuksesta. Äitini katui katkerasti juuri tuon ikäisenä elämänsä loppua lähestyessään minulle sanomiaan asioita, kuten järjettömiä vaatimuksia ja kommentteja, menet pilalle, jos noin alat elää. Olisit kuin xxxx, hän osaa hoitaa elämänsä toisin kuin sinä jne.

Pidin häneen tiiviisti yhteyttä ja saattohoidin laitoksessa kuolemaan asti. Mitään avoimia kysymyksiä ei jäänyt eikä mikään asia kaduta tai vaivaa hänen suhteen.



Viimeiset sanat minulta hänelle olivat:  Äiti, minä rakastan sinua ja hän vastasi: Minä rakastan sinua enemmän. Tämä oli meidän hänen viimeisten elinvuosien huumoria ja välittämistä.

Sammakko här! 

Se on ihan ok pitää välit muodollisina, pakko ei ole tehdä yhtään enempää. Kummankaan. Äidilläsi on ne ihan samat mahdollisuudet lähentää välejänne jos haluaisi tai kokisi kaipaavansa syvempää yhteyttä. Ilmeisesti ei vain kaipaa ja on tyytyväinen noin.

Jotkut vaan on tuollaisia eikä ne siitä muuksi muutu. Olennaisinta se vaan on huolehtia omista rajoistaan ja jaksamisestaan. 

Vierailija kirjoitti:

Olisiko tämä ominaista 40-luvulla syntyneitten äitien ja 60-70-luvuilla syntyneitten tyttärien välisessä kanssakäymisessä. Siitähän on täällä oma ketjukin. Kasvattivat lapsiaan olemaan reippaita ja itsenäisiä. Tunnetaidoista ei silloin ollut puhettakaan. Piti vain yksin lapsen pärjätä ja olla aina tottelevainen, reipas ja kiltti, eikä saanut koskaan olla vaivaksi vanhemmilleen. Lapsi kelpasi kyllä myötäileväksi kaveriksi, terapeutiksi ja tunteitten likasangoksi äidilleen. 

Tätä samaa nyt vielä tänäkin päivänä suhteessamme. Raskasta. 

Minulla sama ongelma, vaikka äitini on syntynyt 30-luvulla ja minä 50-luvun lopussa. Lapset saavat näkyä mutta eivät kuulua, hän opetti. Lasten ongelmista tuli äidin ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Sovinnon avaimet ovat sinun käsissäsi. Käy tapaamassa häntä usein ja näin osoitat välittämistä, jota hän varmasti vanhana kaipaa. Älä riitele. Jokainen tapaaminen voi olla viimeinen, joten erotkaa sovussa. Voit kysyä hänen luona käydessä lapsuudestasi vaivihkaa asioita, jotka ovat jääneet vaivaamaan sinua. 

 

Puhun kokemuksesta. Äitini katui katkerasti juuri tuon ikäisenä elämänsä loppua lähestyessään minulle sanomiaan asioita, kuten järjettömiä vaatimuksia ja kommentteja, menet pilalle, jos noin alat elää. Olisit kuin xxxx, hän osaa hoitaa elämänsä toisin kuin sinä jne.

Pidin häneen tiiviisti yhteyttä ja saattohoidin laitoksessa kuolemaan asti. Mitään avoimia kysymyksiä ei jäänyt eikä mikään asia kaduta tai vaivaa hänen suhteen.



Viimeiset sanat minulta hänelle olivat:  Äiti, minä rakastan sinua ja hän vastasi: Minä rakastan sinua enemmän. Tämä oli meidän hänen viimeist

Täyttä kuraa. Sinähän siirrät vastuun sille jota on loukattu. Vanhemman ja lapsen suhde ei koskaan ole tasa-arvoinen, mutta sinulta heruu ymmärrystä vain sille joka on vallan väärinkäyttäjä. Häpeä.