En kestä enää yhtään noita lapsiin kohdistuvia kauheuksia.
Poden huonoa omaa tuntoa pelkästään siitä, että huudan lapsille toisnaan. Mutta en ikimaailmassa voisi kuvitellakaan tappavani tms. Miten pahasti ahdistunut pitää ihmisen olla, että voi tehdä tuollaista? Tai onko se jotain vauhtisokeutta? Että kun arjessa mennään ja lapsi alkaa ahdistaa niin huomaamattaan tekee jotain? Luoja varjelkoon minua ikinä siihen tilaan joutumasta.
Kommentit (5)
Toivoisi tästä maailmasta kyllä parempaa paikka, mutta valitettavasti se ei ehkä tästä parane. On vain yritettävä itse se parhaansa.
Tässä alkaa pikkuhiljaa toivomaan toist avedenpaisumusta tai jotain..... Vaikkei uskovainen olekkaan......
Ei se tästä muuten parane.
Kun ei voi ymmärtää, ei mitenkään, miten kukaan voi tehdä noita kamaluuksia lapsille, omille tai kenellekään! Ei vaikka kuinka hermot menisi ja suututtaisi! Vaikka olisi kuinka hullu, ei ymmärrä. Ei minkäänlaista inhimillisyyttä!
Ihmisten levottomuus kielii selvästi maailmantilanteesta; kukaan meistä ei ole turvassa sodilta ja terrorismilta. Mutta sitä kolmatta maailmansotaa ja tuhoa odotellessa voimme kasvattaa lapsistamme kunnon kansalaisia, he tulevat määräämään tulevaisuuden, vaikka se olis kuinka ennaltakirjoitettu.
Eihän nää vauvantappajat täysissä järjissään oo, kun ne huitasee vauvan pään seinään tai jättää hankeen makaamaan. Niillä on oikeesti majakassa valo sammunut ja näillä vauvoilla on sattunut helvetin huono tsägä, että ovat juuri sillon pelipaikalla.
Älä mietiskele tuommoisia.