Ero oli paras ratkaisu,

kun rahan käytössä rajaton vaimoni jäi rysän päältä kiinni pettämisestä. Asun vuokralla nyt, kaksiossa, ja menoni kaikkineen ovat kolmasosa nettopalkastani. Lähes kaiken, mitä kaksiossani on, olen saanut kavereilta, sisaruksiltani ja vanhemmiltani, joitain kirpputoriltakin. Hiekkapaperia ja maalia on kulunut paljon mutta nyt kelpaa olla. Lapset (2) tulevat joka toinen viikonloppu ja silloin olohuone on lastenhuone. Elatusmaksut menevät tililtäni suoraa. Olen ostanut lapsille oloasuja joita pitävät täällä ollessaan, niin että ex-vaimoni saa, pestyinä, sunnuntai-iltana ne vaatteet takaisin, jotka lapsilla oli päällä tullessaan, ja  sunnuntaiksi tarkoitetut vaatteet ovat lasten päällä. Ainoatakaan peliä, kenkiä tai vaatetta, jonka tänne olen ostanut, en ole antanut mukaan lapsille äitinsä kotiin. 

Säännöllisin väliajoin ex-vaimoni valittaa siitä, että erosimme (kun hänen syrjähyppynsäkin oli jostain syystä minun aikaansaamista . . .) ja siitä, miten tiukalla taloudellisesti on. Hän on joutunut lopettamaan turhan krääsän ostamisen kotiinsa, nostamaan 5-tuntisen työpäivänsä 7 tuntiin ja luopumaan monesta seikasta, joita tuloni mahdollistivat (ulos syömään meno, lomaillu, viikonloppuretket) mutta ainoastaan valittamisesta hän ei ole voinut tehdä virallista valitusta. 

Olen pitkästä aikaa onnellinen mies!