Lue keskustelun säännöt.
Sanotaan, että anorektikko hahmottaa kehonsa väärin, kokee itsensä lihavaksi luurankonakin.
02.09.2024 |
Hahmottaako anorektikko oikeasti itsensä "lihavana" vai näkee itsensä juuri sellaisena luurankona kuin on, mutta yrittää siitä huolimatta päästä irti siitä viimeisestäkin lihaskudoksesta, mitä nahan ja luiden välissä on? Eli onko näköhavainto vääristynyt vai nähdyn tulkinta?
Kommentit (20)
Meinasit siis, että täällä on kosolti anorektikkoja, jotka pystyvät vieläpä tarkastelemaan tilannettaan objektiivisesti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vinoutunut ja epärealistinen oman kehon koon ja ulkoisten ominaisuuksien havainnoiminen
sitkeä käsitys omasta kehosta viallisena, epämuodostuneena, vääränlaisena tai ei-hyväksyttävänä
pakonomaiset ja voimakkaan kielteiset ajatukset liittyen omaan kehoon
omaan kehoon liittyvät voimakkaan kielteiset tunteet, kuten ahdistus, häpeä, itseinho ja kateus muita kohtaan
jatkuva ja pakonomainen oman kehon tarkistaminen, mittaaminen, arvioiminen ja varmistaminen
erilaiset ulkonäköön liittyvät pakottavat rutiinit, rituaalit ja toimenpiteet
oman kehon ulkokohtainen havainnoiminen, ikään kuin ulkopuolelta, itsestä erillisenä tai irrallisena
oman kehon ja sen ominaisuuksien kielteinen vertaileminen.
Terapeutti pyysi mua tekemään nyöristä sellaisen ympyrän, jonka ajattelin olevan vyötärönympärykseni. Lopputulemana se olisi mennyt kaksi kertaa vyötäröni ympäri. Pieni herätys tapahtui tuossa kohtaa. Sen lisäksi olen nähnyt kuvia itsestäni niiltä ajoilta, kun "kaikki tursusi yli" mielestäni, mutta todellisuudessa selkäranka, lantioluut ja solisluut näkyivät vaatteidenkin läpi.
Minulle anoreksia on tapa hallita elämää. Kun asiat ympärillä hajoaa, mihinkään ei voi vaikuttaa, niin voi aina lopettaa syömisen. Nälkä tai syömisen hallintaan keskittyminen on helpompaa kuin ahdistus. Mitään tekemistä minulla sillä ei ole painon tai peilikuvan kanssa.
Jos muuhun en voi vaikuttaa, voin olla syömättä..
Kyse on sairauteen kuuluvista mielen toiminnoista, jotka eivät ole verrattavissa kysyjän arkisen johdonmukaiseen kaksijakoiseen ajatteluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki naiset luulee olevansa läskejä, paitsi ne läskit naiset :D
Vierailija kirjoitti:
Meinasit siis, että täällä on kosolti anorektikkoja, jotka pystyvät vieläpä tarkastelemaan tilannettaan objektiivisesti?
Meinasin, että täällä voisi olla toipuneita ex-anorektikoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Terapeutti pyysi mua tekemään nyöristä sellaisen ympyrän, jonka ajattelin olevan vyötärönympärykseni. Lopputulemana se olisi mennyt kaksi kertaa vyötäröni ympäri. Pieni herätys tapahtui tuossa kohtaa. Sen lisäksi olen nähnyt kuvia itsestäni niiltä ajoilta, kun "kaikki tursusi yli" mielestäni, mutta todellisuudessa selkäranka, lantioluut ja solisluut näkyivät vaatteidenkin läpi.
Tämä kuulostaa eräältä läheiseltäni. Hän todellakin tuntee olevansa lihava, ostelee mm. liian isoja housuja tämän vuoksi. Kehonkuva täysin vinksallaan.
Kauheaa kuulla, kun pieni ja siro nainen julkisesti motkottaa olevansa roteva. Minä siinä vieressä päätä pitempänä, normaalipainon ylärajalla. Onneksi itsetunto kestää.
Miettikää, mitä suustanne päästätte!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulle anoreksia on tapa hallita elämää. Kun asiat ympärillä hajoaa, mihinkään ei voi vaikuttaa, niin voi aina lopettaa syömisen. Nälkä tai syömisen hallintaan keskittyminen on helpompaa kuin ahdistus. Mitään tekemistä minulla sillä ei ole painon tai peilikuvan kanssa.
Jos muuhun en voi vaikuttaa, voin olla syömättä..
Tai sitten päätät vain alkaa syömään ja kokeilla jotain muuta tapaa kohdata ahdistuksesi.
Vierailija kirjoitti:
Kauheaa kuulla, kun pieni ja siro nainen julkisesti motkottaa olevansa roteva. Minä siinä vieressä päätä pitempänä, normaalipainon ylärajalla. Onneksi itsetunto kestää.
Miettikää, mitä suustanne päästätte!
Kyllä se on sinun vastuullasi olla ottamatta itseesi, jos joku toinen puhuu itsestään. Hän ei ole sinun koostasi vastuussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuntosalin pukkariin tuli nuori nainen, ei herättänyt sen kummempaa huomiota, mutta kun riisui, oli sen seitsemän kerrosta villapaitaa ja housuja ynnä muuta vaatetta. Ja miten laiha hän oli, lapa-, olka-,polvi,lantio-,solis-,kylkiluut kaikki näkyivät. Meni polkemaan pyörällä, en tiedä kuinka kauan jatkoi, mutta ainakin sen tunnin. Eikö kuntosalilla liikkuneilla treinereillä olisi valtaa ja velvollisuuskin puuttua asiaan?
Vierailija kirjoitti:
Kauheaa kuulla, kun pieni ja siro nainen julkisesti motkottaa olevansa roteva. Minä siinä vieressä päätä pitempänä, normaalipainon ylärajalla. Onneksi itsetunto kestää.
Miettikää, mitä suustanne päästätte!
Tuo voisi olla Eeva Kilven runo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anoreksia on hieman monimutkaisempi psykofyysinen kokonaisuus kuin se, että onko mielestään läski vai ei.
Itse ainakin tiesin olevani laiha, etenkin kun kaikki kokivat asiakseen kertoa siitä minulle. Aloin piilotella liian isoissa vaatteissa, etten saisi kommenttia. Kuten joku tuolla jo sanoi, itselleni se oli myös keino hallita ahdistusta - kun kaikki muut asiat ovat sellaisia, ettei niihin voi vaikuttaa, niin ainakin pystyin olemaan laiha, mihin monet eivät pysty.
Vierailija kirjoitti:
Kauheaa kuulla, kun pieni ja siro nainen julkisesti motkottaa olevansa roteva. Minä siinä vieressä päätä pitempänä, normaalipainon ylärajalla. Onneksi itsetunto kestää.
Miettikää, mitä suustanne päästätte!
Jos kyseessä on sairaus niin hän todella uskoo olevansa roteva. Anorektikkoja kiinnostaa ainoastaan oma paino, luultavasti ei edes kiinnitä sinun kokoosi mitään huomiota.
Vierailija kirjoitti:
Kuntosalin pukkariin tuli nuori nainen, ei herättänyt sen kummempaa huomiota, mutta kun riisui, oli sen seitsemän kerrosta villapaitaa ja housuja ynnä muuta vaatetta. Ja miten laiha hän oli, lapa-, olka-,polvi,lantio-,solis-,kylkiluut kaikki näkyivät. Meni polkemaan pyörällä, en tiedä kuinka kauan jatkoi, mutta ainakin sen tunnin. Eikö kuntosalilla liikkuneilla treinereillä olisi valtaa ja velvollisuuskin puuttua asiaan?
EHkä, mutta ammattitaotoa heillä ei siihen ole. Siis kun tilanne on se, että "väärin puuttuminen" todennäköisesti pahentaa tilannetta. KENENKÄÄN ei pitäisi puuttua toisten ulkonäköön tai sen perusteella heidän toimintaansa MISSÄÄN TILANTEESSA, ellei ole asiantuntija. Ja ne treinerit eivät ole anoreksia asiantuntijoita, ne voivat puheillaan tap paa anoreksikin
Olen ostanut crosstrainerin erittäin hoikalta naiselta, jonka lääkäri oli käskenyt hankkiutua vehkeestä eroon. Ajattelin, että kysymys saattoi olla anoreksiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle anoreksia on tapa hallita elämää. Kun asiat ympärillä hajoaa, mihinkään ei voi vaikuttaa, niin voi aina lopettaa syömisen. Nälkä tai syömisen hallintaan keskittyminen on helpompaa kuin ahdistus. Mitään tekemistä minulla sillä ei ole painon tai peilikuvan kanssa.
Jos muuhun en voi vaikuttaa, voin olla syömättä..
Tai sitten päätät vain alkaa syömään ja kokeilla jotain muuta tapaa kohdata ahdistuksesi.
NIinhän siinä lopulta käy, muuten jo kuopassa olisin. Omien päänsisäisten asioiden kanssa aina selviää, koska omaa päätään voi aina hoitaa ja ajatteluunsa voi vaikuttaa, kontrolli säilyy. Mutta sitten kun ahdistus hyökkää ulkomaailmasta, jostain johon et voi vaikuttaa, jota et voi korjata, loppuu syöminen. Toviksi, koska edelleen elän.
Sairastuin 18-v. anoreksiaan kun elämässä tapahtui paljon kaikkea ikävää. Se oli nimenomaan hallintakeino ja ahdistuksen purkua. Liikunta auttoi ahdistukseen, rahaa oli vähän, joten en oikeen syönytkään. Siitä se sitten lähti. Tiesin, että painan vähän ja halusin painaa vähän. Mielestäni minulla oli makkaroita mahassa, ihoa se taisi oikeasti olla.
Vähän molempia. Sitä tuntee ja näkee olevansa lihava, mutta kun katsoo vaattensa kokonumeroa niin aivot tilttaa että en voi olla läski mutta olen läski.