Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ihastus....ja perheellinen :-(
09.02.2007 |
Taitaa tulla rapaa niskaan täältä, mutta pakko johonkin purkautua. Töissä työskentelen hyvin läheisesti erään miehen kanssa. Kanssakäyminen on jokapäiväistä. Hän on ollut minulle hyvä työystävä ja ajatukset ovat olleet samalla aaltopituudella. Olemme tunteneet jo vuosia.
En ikimaailmassa ole tätä ennen edes voinut ajatella mitään erityistä häntä kohtaan, mutta jokin kuukausi sitten aloin ajattelemaan häntä enemmän ja ne ajatukset häiritsivät minua. Mietin että mitä on tapahtunut ja miksi niitä ajatuksia tulee. Silloin tajusin että jotain aavistuksenomaista on ollut ilmassa. Niitä tiettyjä vivahteita joista ei ensin voi olla varma että mitä toinen tarkoittaa mutta yhtäkkiä kaikki loksahtaa paikoilleen ja tajuaa että ei hemmetti, tässä välillä on tosiaan jotain. Ihan hölmö tunne, koska se oli niin odottamatonta.
Itse olen vapaa yhden lapsen äiti mutta minulla ei ole ollut pienintäkään halua ihastua saatikka alkaa suhteeseen kenenkään kanssa (pitkä juttu mutta olen juuri saanut elämäni tasapainoon). Miehellä on kaksi lasta ja avovaimo. Suhteen tilasta en sen enempää tiedä.
Hankalaksi asian tekee se että mies on sellainen jonka kanssa todella voi olla oma itsensä. Siis ihan aidosti. Ja jolla on samankaltaisia kiinnostuksen kohteita. Hankalaksi siis siinä suhteessa että en varmaan sopivampaa miestä oikeasti voisi löytää ikinä mistään itselleni. Se tosiasia tavallaan on syynä etten ole laittanut täydellistä stoppia suhteen kehittymiselle. Mutta ja ISO mutta. Mies ei ole vapaa. Tosin enhän minä hänen ja avovaimonsa suhteen tilaa tiedä, mutta asuvat yhdessä ainakin.
Asian tekee vaikeaksi se, että emme ole suhteessamme vielä siinä vaiheessa että voisimme puhua asioista niin suoraan että voisin sanoa että tule sitten luokseni vasta kun olet vapaa. Ja toisaalta en haluaisi suhteen kehittyvän enempää ellei hän olekaan täysillä mukana ja tosissaan. Mutta jospa hän onkin....? En haluaisi menettää mahdollisuutta jättää sitäkorttia elämässäni katsomatta ja kulkea onneni ohi.
En tiedä sainko ymmärrettävää tekstiä kirjoitettua, mutta mitä ihmettä tehdä?
Kommentit (13)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koska mulla samankaltainen tilanne. Olen yhden lapsen vapaa äiti, ja työkaverini naimisissa, kaks lasta. Ja hän on kaiken ihanuuden lisäksi vielä julmetun seksikäs.
Olen päättänyt olla tekemättä mitään. Hän tietää minun olevan vapaa, joten jos hän on kiinnostunut, niin mulle päin uskaltaa viestittää.
Suosittelen samaa.
mutta kyllä hän on osoittanut kiinnostuksensa. En varmaan edes ensin niitä tajunnut kun olen ajatellut häntä vain ystävänä, mutta kai hän ajatteli että olen hieman hidas :) koska nyt osoitukset ovat erittäin selviä.
ap
salarakkaaksi, niin go for it. Mutta sanon kokemuksesta, että se tulee olemaan sulle tosi rankkaa, koska mies ei jätä perhettään, ja te ette voi siis olla vapaasti yhdessä. Ja mitä luultavimmin sinä tulet kärsimään kauheasta ikävästä ja rakkauden nälästä. Ja jso eroatte, niin miten työnteko sujuu sitten?
Tietty on mahdollista, että se eroaa puolisostaan, mutta ei ne miehet yleensä jätä perheitään, vaikka kuinka rakastaisivat sitä toista naista. Ovat niin velvollisuudentunteisia.
Tsemppiä!!!
Mua kyllä mietityttäis ryhtyä mihinkään ellei mies ole eronnut. Kyllä ne " ollaan käytännössä eroamassa" -jutut tunnetaan :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MUTTA. Älä anna itsesi rakastua siihen mieheen. Ihan itsesikin takia. Kaksi syytä: hänellä on puoliso ja hän on työkaverisi.
Jos mies rakastuu sinuun ja pettää vaimoaan tai jopa jättää tämän, taas yksi perhe hajoaa. Joojoo, joku tulee sanomaan, ettei mies jätä eikä petä, jos parisuhde on kunnossa. No tuskin on, mutta heillä on pienet (?) lapset. Eikös ole aika yleistä, että elämän ruuhkavuosina parisuhde repeilee? Silti sen voi saada kuntoon, kunhan kumpikin siihen sitoutuu.
Työkaveriin ihastuminen on kivaa, rakastuminenkin menettelee, mutta suhde... todennäköisyys minkä tahansa parisuhteen kariutumiselle on aika suuri. Eiköhän meilläkin melkein kaikilla täällä av:lla aika monta ex-suhdetta ole... Jos suhde työkaveriin kariutuu, voi olla helvetti irti. Oikeasti. Minä menin tekemään sen typeryyden kerran, ja eron jälkeen tilanne oli ihan kamala pitemmän aikaa.
tilanteet jolloin katseet lukkiutuvat toisiinsa, kevyt kosketus hiuksiin kun tulee taakseni katsomaan mitä näytän tietokoneeltani ym. juttuja. Ja alkoholin vaikutuksen alaisena tiimitapaamisessa tehty tunnustus (johon en sinänsä luottaisi yksinään).... eli kaikkea tällaista.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaan olla kärsivällinen ja antaa ajan kulua. Ymmärrän todella hyvin, että olet tajunnut pikkuhiljaa, että sinulla on tunteita tähän miestä kohtaan. Minä olen aina ollut kova syöksymään suhteeseen, mutta nykyinen suhteeni kehittyi vuosien varrella ja välillä olin kyllä tämän tapauksen kanssa aivan hämilläni. Siis me olimme välillä molemmat vapaita, välillä toinen varattu, välillä toisella oli jotain treffailua ja toisella ei. Yhteensä treffailtiin ja oltiin ystäviä varmaan 5 vuotta ennen kuin tuli mitään fyyisistä. Meillä ei ollut sellaista normaalia ihastushuuma vaihetta ollenkaan, vaan jossain kohtaa tajusin, että viihdyimme aina vaan pitempiä aikoja yhdessä ja rakkaus hiipi salaa ja hiljalleen.....ei muuta kuin malttia. Toisaalta voi olla, että miehellä on vaan kotona joku tylsä vaihe ja kaipaa sinulta huomiota, kipinää, jonka on kadottanut oman kumppaninsa kanssa. Voit joutua siis satutetuksikin.
ja samalla vaakakupissa painaa toisaalle se että aidosti voi tämän ihmisen kanssa olla oma itsensä sellaisella tavalla joka ihan oikeasti on elämässä melko harvinaista.
Kaipa vaan kuulostelen miten tilanne jatkuu. Täytyy yrittää ottaa mahdollisimman neutraali rooli vaikka kuinka haluaisi edetä. En halua torjuakaan häntä ehdottomasti joten koitan tasapainoilla. *huokaus*
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et kuitenkaan voisi kunnolla luottaa, jos olisitte yhdessä, ettei mies pettäisi/ihastuisi vakavasti uudestaan.
Vierailija:
Jos miehet ovat niin velvollisuudentuntoisia niin miksiköhän puolet liitoista nykyisin päättyy eroon?
Niissä parisuhteissa on melko usein sen miehen lisäksi joku toinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen aina ollut pettämisen suhteen ehdoton - nuoruuden rakkauteni petti minua todella pahasti ja useamman henkilön kanssa.
Minun nykyinen mieheni on aivan ihana ja rakastaa todella minua, mutta pakko myöntää että en tiedä tällä hetkellä omista tunteistani.
Olen ihastunut erääseen mieheen ja hän on ajatuksissani päivittäin, mutta enhän voi " heittää hukkaan" reilua 10 vuotta aviomieheni kanssa.
Täytyy nyt olla täällä rehellinen ja kertoa että olen pariin otteeseen katunut sitä että olen sitoutunut niin nuorena. Tuskin olisin mieheni kanssa enää yhdessä, jos lapsia ei olisi. Tosin, olen luonteeltani niin kovapäinen ja " vaikea" että moni ei minua ei jaksaisi kauaa katsoa. Mieheni on myös maininnut että tuskin olisimme yhdessä jos lapsia ei olisi eli taitaa olla ajatukset samansuuntaiset. Tiedän tosin sen että mieheni on minusta melko paljon " riippuvainen" - en voi vain sietää hänen ihanaa äitiään.
Anoppini on ihana ja näyttää myös minulle välittävänsä minusta mutta jotenkin tuntuu että huomionosoitukset ovat teennäisiä.
Koitetaan jaksaa!!!!!!
Alue: Aihe vapaa
ap