Lue keskustelun säännöt.
Voinko tarjota seuraani naapuritalon mummolle jota en tunne?
30.08.2024 |
Oon kolmekymppinen nainen ja tämän ikäisenä aika yksinäinen, kun minulla on fyysinen sairaus jonka takia en pysty menemään ympäriinsä niin kuin normaalit ihmiset. Olen myös sairauteni takia vaikeasti työllistyvä osatyökykyinen, nyt olen hakemassa joustaviin etäopintoihin. Tällainen on siis oma haastava ja ei-toivottu elämäntilanteeni.
Olen huomannut että naapuritalossani, siis kerrostalossa, asuu mummo, jota en ole koskaan nähnyt kenenkään ihmisen kanssa. Hänellä on kesällä joka päivä ikkunat auki jos ei sada, eli päättelen hänen viettävän aikaansa paljon kotona. Olen usein miettinyt, että ihan hyvin voisin esim. yksinäni telkkarin katselun sijaan vaikka katsella hänen kanssaan telkkaria. Tai käydä vieressä olevalla luontopolkua kävelemässä hänen kanssaan vaikka ihan lyhyen matkan vaan. En ole nähnyt häntä täällä kertaakaan ulkoilemassakaan. Onhan sitä vapaaehtoispalveluita, missä vanhusten seuraksi voi hakeutua, mutta fyysisen toimintakykyni takia vanhuksen pitäisi olla ihan tässä lähelläni jotta voisin käydä joskus silloin tällöin kyläilemässä. Ja muutenkin kyläilyni voisi olla just vaikka yhdessä telkkarin katselua ja pientä jutustelua, ei minusta kauhean seuralliseen ja puheliaaseen rooliin ole.
Niin että kuinka älytön ajatus olisi ihan vaan tuollaiseen vanhukseen vaikka pihalla "törmätessä" jotenkin ottaa kontaktia, ja että huvittaisiko häntä joskus vaikka katsella telkkaria yhdessä?
Pliis älkää haukkuko mun ajatuksia kauheesti, mulla on myös selkeitä asperger-piirteitä, minkä takia mun on vaikeampi tietää sosiaalisen kanssakäymisen "sääntöjä". Ja mitään taka-ajatuksia mulla ei tässä ole!
Kommentit (9)
Mulla ollut sun ikäisenä naapurin mummo kavereita, oli oikein mukavaa, mitään isoa ei tehty, ajankulua molemmin puolin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vie kirje sen postilaatikkoo ja esittele ittes ja asias ja laita sun numero siihen että se voi ottaa yhteyttä jos sitä kiinnostaa, vältyt samalla siltä ettet näytä ihan hölmöltä jos meet ulkona vaan suoraa kyselemää
<3
Kiitos vastauksista!
Tuo alkuun jutustelu pihapiirissä onkin hankala kun todella harvoin häntä näkyy ulkosalla. Jos asuisi tässä ihan samassa talossa, niin varmasti oltais kohdattukin rapussa aina joskus. Omassa talossani asuu nuorempaa porukkaa, hän on naapuritalossa ja vissiin ainoa iäkäs näillä nurkilla.
Että sikäli, kirje olisi tapa jolla hänet tavoittaisi. Ehkä vähän spooky ajatus minusta...saada naapurustosta sellainen kirje joltakulta... mutta mietin sitä! 🙂
No, joka tapauksessa toivon että hän ei olisi yksinäinen. Hänellä voi ihan hyvin olla paljon paremmat sosiaaliset suhteet kuin itselläni! -ap
Kirje käytännössä tuntemattomalta pihapiirin ihmiseltä tuntuisi todella oudolta - toimisi enemmän vaaran kuin jonkin mukavan yhdessäolon ennusmerkkinä. Älä kirjoita.
Joo, kyllä kirje voisi olla ahdistava. Parempi kun en kirjoita! -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihana ajatus ja uskoisin, että hänen puoleltaan seurasi on hyvinkin toivottavaa.
Nykypäivänä vaarana lähestymiyrityksissä tietenkin on tulkinnat jostain epäilyttävästä, kun niin paljon varoitellaan kaikesta.
Rohkeasti kokeilemaan vain. Jos ulkona ette törmäile ja ajatus kirjeestä tuntuu vieraalta niin voit mennä ihan perinteisesti soittamaan naapurin ovikelloa.
Jonkinlaisen syyn pitää vain keksiä. Voit mennä lainaamaan jotain, sokeria tai kahvia, koska jotain. Tai vastaavasti mennä tarjoamaan jotain vaikka leivonnaisia joita tuli tehtyä liikaa ja pakastin on täynnä tai puolukoita tai sieniä.
Luultavasti hän ilahtuu ja se voi olla uuden alku. Jos hän suhtautuu torjuvasti niin pahoittelet ja ajattelet, että tulipahan ainakin yritettyä.
On ihan normaalia koittaa ystävystyä ja kutsua vaikka syömään pullaa ja juomaan kahvit. Se käy kun on kaksi naista kyseessä. Vinkki: älä kutsu mummoksi. Älä esitä hyväntekijää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi olla että hänellä on lievä muistisairaus eikä siksi uskalla lähteä kauemmas yksin.
Tai herkästi huimausta ja pelkää kaatumista.
Mutta joka tapauksessa kannattaa ottaa yhteyttä, varmasti juttuseuraa kaipaa.
Voit mennä ulkona hänelle juttelemaan vaikka säästä, kysellä kuulumisia, puhua asuinalueen asioista, miksei vaikka syksyn tulosta. Kun ensin muutaman kerran juttelet hänen kanssa pihalla tällaista yleistä ja niin tutustut häneen, niin jos hän vaikuttaa kiinnostuneelta seurastasi (haluaa jutella aina paljon) niin voit ehdottaa yhteistä kävelyretkeä. Itse olen tutustunut meidän talon mummoihin näin taloyhtiön pihalla, välillä ollaan sitten kävelty yhtä matkaa roskiksille, olen auttanut avaamaan ovia, kantanut kassia jne. Jos sillä tavalla tutustuu ensin niin voi vaikka kysyä sitten, että leivon huomenna pullaa, saisinko tuoda sinullekin jne.