Työnhausta ajatuksia; neuvot hyödyllisiä

Valmistuin alkukeväästä AMK:sta ja kuvittelin, että tästä se elämä nyt alkaa. Olin monta vuotta hakenut vaikka minne ja sinnitellyt vähillä rahoilla. Nyt minua ei voitaisi enää torjua sillä verukkeella, että tutkintoa ei ole. Lisäksi opiskelen yliopistossa tutkinto-opiskelijana ja olen suorittanut useita opintokokonaisuuksia siellä. Yliopiston alani ei kuitenkaan ole sisäänheittoala eli työpaikasta joutuu kilpailemaan.

Sote-alan ammattilaisena (AMK) lähetin tietoni paikalliseen rekrykanavaan (sähköposti), josta tietojen pitäisi liikkua eteenpäin ja minulle luvattiin, että rupeavat jakamaan tarjouksia kanssani. Mitään ei tullut ja kysyin tästä monta kertaa, kunnes sain tympeän vastauksen siihen suuntaan, että "ei me keretä kaikkea katsoa", jonka tulkitsin rikotuksi lupaukseksi. Yhden kesätyötarjouksen sain ja siinä en päässyt haastattelusta läpi. En tiedä hakijamäärää. 

Olen nyt miettinyt jakaisinko tietoni myös Helsinkiin ja muille hyvinvointialueille, jos etätyötarjoukset olisivat mahdollisia vai onko kaikki etätyöpaikatkin koottu jollekin valtakunnalliselle sivulle niin, että tuosta ei olisi lisähyötyä? Valtakunnallisesti merkittäville yhdistyksille olen jo laittanut hakemusta. Muuttamaan (Keski-Suomesta) en pääse vielä pitkään aikaan, sillä rahaa muuttoon ei ole. Jos joku on muuttanut työpaikan perässä siten, että asuminen on hoidettu työnantajan puolesta valmiiksi, niin kuuntelen mielelläni. 

Olen tehnyt useita vuosia vaativaa vapaaehtoistyötä usein pitemmillä opinnoilla kuin ihmiset, jotka saavat ohjaamisestani palkkaa eli katsovat olan yli minun tekemisiäni tai näennäisesti koordinoivat etänä. Suomalaisittain harvinainen vapaaehtoisurani ei ole poikinut yhtään ansiotyötarjousta. Eräältä liitolta sain jouluna elokuvaliput, jotka olivat elämäni ensimmäinen rahaan vaihdettava korvaus käytetystä ajasta. 

Tietojeni jakaminen vieraiden ihmisten kanssa alkaa tuntua pahalta, kun vastauksen saa tuurilla eikä se koskaan ole myönteinen. Kaupungin sijaisrekryssä olen myös ollut monta kuukautta, ja hommat ilmeisesti menevät tutuille tai sukulaisille, koska tiedän ihmisiä, jotka ovat saaneet sijaistaa aika pellehermanni-tason tiedoilla ja opinnoilla. Itse taas en saa tarjouksia, vaikka opiskelen yliopistossa tätä alaa, jonka sijaisuuksia olen hakenut. Räikein esimerkki tästä on sukulainen pienemmässä kaupungissa, joka kuulemma saa sijaistaa enemmän kuin jaksaa, ja valmistumme kuitenkin maisteriksi samalla nimikkeellä ja vähän eri suuntauksella.