Avioero tulossa vertaistukea?

Ehkä olet vain masentunut? Halu olla yksin voi tulla siitä. Mieti nyt vielä uudelleen. 

Mihinkä sinä sitä vertaistukea tarvitset? 

Vierailija kirjoitti:

Mihinkä sinä sitä vertaistukea tarvitset? 

Ehkä ap haluaakin että hänet houkutellaan muuttamaan mielensä 

Miesystäväni on myös konflikteja luova. Levoton, kriittinen, tyytymätön. Lasi on puoliksi tyhjä.   Rakastan, mutta elämä on raskasta, ilotonta, kyynistä.   Vaikea pysyä itse valoisana.

Vierailija kirjoitti:

Miesystäväni on myös konflikteja luova. Levoton, kriittinen, tyytymätön. Lasi on puoliksi tyhjä.   Rakastan, mutta elämä on raskasta, ilotonta, kyynistä.   Vaikea pysyä itse valoisana.

Raahaa se pariterapiaan. 

Ei se ero paljon missään tunnu kun rakkaus on kuollut ja eroa on harkinnut kauan. 

Kaikki syyt on OK, jos tuntuu pahalta, kannattaa lähteä. Kerran täällä vaan ollaan.

Miksi et voi odottaa, että lapset kasvavat ja muuttavat pois kotoa? Teinit on herkässä iässä ja kodin rikkominen voi olla raskas kokemus. 

Miksi et etsisi itsellesi uusia harrastuksia ja rientoja? Ota omaa aikaa perheestä ja arjesta. 

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu kliseisesti että ollaan kasvettu erillemme. 

Haluan miehelle kaikkea hyvää, tietysti.

Lapset yhdistää meitä (teinejä) ja koti ja jotkut harrastukset myös.

Ei ole hetken mielijohde vaan pidempään mietitty juttu.

AP

Aivan älytön ajatus erota nyt kun lapset ovat jo teinejä.

Etkö kykene odottamaan että kasvavat pari vuotta ja muuttavat omilleen.

Tee sitten mitä tykkäät.

Lapset edelle. 

Itsekästä erota enää tässä vaiheessa.

Kerkeät saamaan omaa sen jälkeen maailman tappiin asti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesystäväni on myös konflikteja luova. Levoton, kriittinen, tyytymätön. Lasi on puoliksi tyhjä.   Rakastan, mutta elämä on raskasta, ilotonta, kyynistä.   Vaikea pysyä itse valoisana.

Raahaa se pariterapiaan. 

Jos haluat erota niin skippaa terapia ja eroa suoraan. Halvempaa ja nopeampaa kuin ensi terapiassa lätistä ennen eroa.

Itsekin olen halunnut erota samasta syystä, mutta en ole uskaltanut. Pelkään, että alan katumaan. 

Moni on neuvonut, että et vielä eroaisi, kun lapset ovat vielä nuoria. Minä sanoisin kyllä samaa. Jos jaksaisit vielä sen aikaa että lapset pääsisivät omilleen. Niin ei olisi huolta heidän pärjäämisestään.

Tsemppiä!

No niin, sellainen provo tällä kertaa 0/5. 

Oikeassa elämässä tuollainen kun Ap ei ansaitse mitään sympatiaa tai empatiaa.

Jos eroat, niin eroa sitten myös oikeasti ja anna exällesi mahdollisuus uuteen onneen. Eli älä ole jotakin vailla ja pahimmillaan väitä sitä lasten parhaaksi. Esim. vaikka kuskaat autollasi lapsia, ei ole exän homma vaihtaa renkaita. Lisäksi varaudu siihen, että exäsi löytää uuden ja tämä uusi ei välttämättä halua olla kanssasi tekemisissä. Hän ei esimerkiksi ehkä halua, että exäsi viettää joulua lasten ja sinun kanssasi edes vaikka olisi itse tervetullut mukaan. Kestätkö?

Vierailija kirjoitti:

Jos eroat, niin eroa sitten myös oikeasti ja anna exällesi mahdollisuus uuteen onneen. Eli älä ole jotakin vailla ja pahimmillaan väitä sitä lasten parhaaksi. Esim. vaikka kuskaat autollasi lapsia, ei ole exän homma vaihtaa renkaita. Lisäksi varaudu siihen, että exäsi löytää uuden ja tämä uusi ei välttämättä halua olla kanssasi tekemisissä. Hän ei esimerkiksi ehkä halua, että exäsi viettää joulua lasten ja sinun kanssasi edes vaikka olisi itse tervetullut mukaan. Kestätkö?

Ai siis mitä .... 

Mistä ihmeestä tää vauvapalsta on täyttynyt kaikenmaailman perinnearvojen peräkammarinpojista, En ole AP, mutta kyllä ihan tasan tarkkaan itse vaihdoin käsipelillä oman autoni renkaat ennen kun menin parisuhteeseen nykyisen mieheni kanssa. Sitten pari vuotta vaihdettiin ne siihen minun autooni yhdessä (hänellä ei autoa ollutkaan) -kunnes myöhemmin ollaan siirrytty vallan ostopalveluihin näissä asioissa. En taatusti siis eron jälkeen odottaisi, että kukaan ukkeli vaihtelisi mun autojen renkaita tai yhtään mitään muutakaan sen sorttista. Puolisoni ei ole koskaan ollut mikään remppareiska, ja jos meillä jotain on pitänyt korjata, niin sen olen kyllä minä tehnyt. 

Meillä on tilanne se, että ollaan puolison kanssa tässä vuosien saatossa kasvettu ihan totaalisen erillemme. Joka ikinen keskustelustelu on mennyt ihan tavattomaksi jankkaamiseksi. Samat keskustelut toistuvat niinkuin teatteriesitykset. Mitään ei tapahdu, kaikki on mun vastuulla ja tuo yksi vaan istuu täällä kodissa kuin tatti ja ei liikahda mihinkään. Ei siinä mitään pahaa varmaan ole, mutta minä en halua sellaista elämää ja koen, että asia vaikuttaa kielteisesti ihan kaikkeen, myös minuun ja meidän yhteisiin kouluikäisiin lapsiin. 

Mulle suurin toive olis, että mies löytäisi uuden puolison ja saisi sen kanssa vielä lapsiakin. Sillä ainoastaan pääsisin eroon hänestä, sillä hän on takertuja. 

Ja mun suurin pelko on se, että mitä me nyt tulevana jouluna tehdään, koska minä olen se minun (ja hänenkin) suvun kin-keeper ja tuota ukkoa en enää halua nähdä, mutta hänhän ei täältä mihinkään lähde kuin ehkä oikeuden päätöksellä ja häädettynä. Että niinkin rattoisaa eroa täällä odottelen. 

Siis teillä on ap miehen kanssa aiemmin ollut suurempiakin kiistoja ja epäkohtia, joiden seurauksena tunteet ovat viilenneet ja olette kasvaneet erillenne, etkä enää viihdy miehesi seurassa?

Yleensä ero on lähellä, kun suhteen epäkohtia ei enää edes jaksa tuoda esiin kumppanille, jotta ne voitaisiin yhdessä korjata.

Olet jotenkin jäänyt pitkäksi aikaa roikkumaan tuohon vaiheeseen, etkä uskaltanut erota.

YHYY, elämä on! Jos et siedä sitä, niin voi voi, älä tule tänne itkemään!!!

 

Mistä näitä elämänruikuttajia riittää! Mitä haet tällä avauksella? Sääliä? Pitääkö sua puhua ympäri ettet eroakkaan? Eroaminen tuossa elämäntilanteessa on totaalisen typerää! Harrasta niin saat olla itseksesi, mitä se miehelle kuuluu kun harrastat jotain omaa? Saa hänkin olla sinusta rauhassa!

Jos se onkin niin että sinä ärsytät häntä eikä hän halua enää olla tekemisissä sun kanssa! Sillä on uusi nainen ja haluaa että SINÄ jätät hänet niin hän ei ole enää syypää! PISTE!

Alkuhuuma kestää ensimmäiset 3v. Sen biologinen tarkoitus on saada naaras astutettua. Tyypillisesti tällöin naaraalle herää ajatus naimisiinmenosta ja sikiämisestä ja hän aloittaa niistä mankumisen.

Keski-iässä on avioeropiikki, jolloin vaihdetaan nuorempaan poljettavaan ne ketkä voivat. Lisääntyvien miesten määrä on pienempi kuin lisääntyvien naisten määrä.