Tarrare, mies joka söi mitä tahansa

Kyseessä voi olla erikoislaatuinen polyfagia. Polyfagialla tarkoitetaan liiallista nälän tunnetta tai lisääntynyttä ruokahalua. Lääketieteellisesti hyperfagianakin tunnetun tilan pääoireena on kiinteän ravinnon ylensyönti. Syömisen jälkeiseen toimintaan vaikuttaa paljon se, mikä tilan aiheuttaa.

Mikäli polyfagiasta kärsivän henkilön ei ole todettu sairastavan mielenterveyshäiriöstä johtuvaa syömishäiriötä, voi kaiken takana olla kilpirauhasen liikatoiminta, vaurioitunut mantelitumake tai hypotalamus.

Toisin kuin esimerkiksi bulimiassa, mieleltään terve potilas ei kadu toimintaansa tai kanna huolta lihomisesta, eikä täten pyri oksentamaan nautittua ravintoa.

Polyfagiaa on ehdotettu alla huomioidun, 1700-luvun loppupuolella eläneen ääriesimerkin käyttäytymisen perimmäiseksi syyksi useaan otteeseen, mutta moderni tiede ei tunne yhtä rajuja tai edes löyhästi vastaavia tapauksia. Lähes kaikki henkilöä koskevat asiakohdat perustuvat vuonna 1799 julkaistuun lääketieteelliseen dokumenttiin (Mémoire sur la polyphagie, Baron Percy, 1805), joka perustuu hänen potilaskertomukseensa.

Kaikista seikoista huolimatta hän ei lihonnut ja hänet todettiin mieleltään täysin terveeksi moninaisten tutkimusten tuloksena.

Tutkimuksissa havaittiin myös seuraavia poikkeamia:

Kun Tarrare ei syönyt, hänen vatsansa iho roikkui niin löysänä, että hän pystyi kietomaan sen vyötärönsä ympärille.

Kun hän oli syönyt, hänen vatsansa laajentui kuin ilmapallo.

Tarraren poskien iho oli niin löysä, että hän pystyi änkemään suuhunsa samanaikaisesti 12 kananmunaa tai omenaa.

Hänen ruumiinlämpönsä oli poikkeuksellisen korkea ja hän hikoili taukoamatta. Kun Tarrare oli ruokaillut, hänestä nousi höyryä.

Miehen ominaishaju oli niin paha, ettei sitä sietänyt pitkään alle 20 askeleen päästä. Haju paheni, kun mies oli syönyt.

Tarrare kärsi kroonisesta ripulista. Ahnaasta ahmimisestaan huolimatta hän ei oksentanut.

Häntä kuvailtiin luonteeltaan apaattiseksi.

Mikä omituisuus miehellä oli? 

Uskomatonta että samassa Ensimmäisessä liittokunnan sodassa taistelivat sekä kyseinen Tarrare että Charles Domerz. Jälkeen mainitulla on hauska lempinimi: "Maailman toiseksi nälkäisin mies". Tarrare oli tietysti tämä nälkäisin.