Mitä helpommin ihminen suuttuu, sitä vähemmän älykäs ihminen oikeasti on

Maailmassa on monta epäkohtaa, josta pitääkin olla vihainen. Ei ole mikään älykkyyden merkki olla välinpitämätön kärsimystä kohtaan. 

> Japanilaiset viisaat osaavat käsitellä stressiä mut suomessa se on tuntematon käsite.

Tiedä sitten viisaudesta, mutta aikoinaan tein testin japanilaiselle tyttöystävälleni. Sen perusteella hän alkoi heti vihaamaan minua.

Toinen vanhempani on yksi älykkäimmistä ja menestyneimmistä ihmisistä joita tunnen, mutta todella helposti ärsyyntyvää sorttia. Sitten taas tunnen ihmisiä, jotka ovat kuin viilipyttyjä, mutta ei heitä älykkäiksi voi kutsua. 

Se, että ottaa helposti itseensä johtuu monesti traumaperäisestä kokemuksesta.  Itsetunto on alhaalla, nähdään muut hyökkäävinä. Ehkä lapsuuden perheessä on ollut ainut tapa selvitä että suuttuu.  Ei ole saanut tarpeeksi hyväksyntää ja myötätuntoa.  

Ja kyllähän se jonkin sortin viisastumista tarvitsee että tuosta pääsee eteenpäin. 

Itseensä ottaminen on sidonnainen monesti uhriutumiseen tai vastuunpakoiluun. Kokee tulevansa ylivoimaisesti tuomituksi ja häpeä on suuri, vaikka tilanne ei itsessään sellainen olisi.  Ihmiselle iskee luontainen pakene tai taistele reaktio. 

Kun oppii itsemyötätuntoa ja näkemään asiat neutraalimmassa valossa, eikä enää uhriudu, elämä helpottuu kovasti.  Ymmärtää muita ja itseään paremmin. 

Myötätunto on se juttu tässä.  Siinä kestää aikaa että pääsee kiinni siihen. Tosin se voi vaatia maiseman vaihtoa pois myrkyllisistä piireistä tai ylipäätään niistä ihmisistä, jotka laukaisevat tuon haitallisen toimintamallin (esim. Omat vanhemmat)

Miehilläkin usein älykkyys kasvaa huomattavasti 60-70v paikkeilla kun "macho miehistä" tulee leppoisia papparaisia?

Voi luoja miten älykästä pohdiskelua😅

Työurani aikana johtoporras osoittautunut tyhmimmäksi. Käytävä ja kokous huutamiset olleet hyvin yleisiä heidän tahoiltaan. Rauhoittavia syövät alaiset kuuntelevat viisaina.