Millainen ihminen on pääsääntöisesti pidetty ihminen työpaikalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en ymmärrä, miksi pidettynä olemisen edes pitäisi olla niin tärkeää. Töitähän töissä ollaan ensisijaisesti tekemässä eikä hankkimassa ystäviä/kavereita.

Onhan se ammattitaitoon kuuluva juttu, että onko kaikkien vihaama ärsyttävä nilkki vai sellainen joka tulee toimeen kaikkien kanssa.

"Pitää" ja "tulla toimeen" ovat eri asioita. Voi tulla toimeen ja pystyä hoitamaan yhdessä työhön liittyvät asiat, mutta ei kuitenkaan halua tutustua toiseen sen läheisemmin.

Ystävällinen, avulias, tilannetajun omaava, muita huomioiva, ei liian kiltti, ja osaa  kommunikoida kaikkien kanssa.

Minä olen pidetty. Pidän myös ne työkaverit vain siellä töissä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en ymmärrä, miksi pidettynä olemisen edes pitäisi olla niin tärkeää. Töitähän töissä ollaan ensisijaisesti tekemässä eikä hankkimassa ystäviä/kavereita.

Eihän kyse nyt olekaan ystävien hankkimisesta, vaan pidetystä työkaverista.Pidetty työkaveri on sellainen, jonka kanssa muiden on kiva tehdä töitä, näin ainakin itse näkisin. Ei työkaverin kanssa tarvitse todellakaan välttämättä viettää vapa-aikaa, mutta töissä on taatusti mukavampaa, jos on työkavereita, joiden kanssa on kiva tehdä yhteistyötä.

Itse taas ajattelen, että ihmisyyteen kuuluu se, että kykenee tulemaan toimeen ja tekemään yhteistyötä myös sellaisten kanssa, joista ei niin pidä. Kaikki eivät voi millään pitää kaikista ihmisistä, se on sula mahdottomuus.

Narsistit kiusaajat yleensä pärjää ja on pidetty. Saa hyvin koottua ympärilleen kannatusjoukot.

Sellainen, joka istuu hiljaa kokouksissa ja korkeintaan myötäilee ja kehuu muiden sanomisia.  Ei omia mielipiteitä.  Ihminen, josta ei saa mitään irti.

Vierailija kirjoitti:

Rento ja hyväntuulinen, ei naljaile muille

Paitsi jos muilla on traumoja tai projisoitavaa. Silloin mukava voi olla muka flirttaava, lapsellinen, muka asiaton tai osaamaton tai mitä tahansa.

Itse en koe tarvetta olla erityisen pidetty, asiallinen suhtautuminen riittää.

Avulias, ystävällinen ja aikaansaava.

Vanhempi jatkuvasti huutava nainen joka ei hyväksy uusia ihmisiä eikä ideoita.

Toisaalta viimeistä päiväänsä talossa oleva kesätyöläinen on se maailman paras ihminen. "Voi, voi tätä maailman tilannetta ja talouslamaa - kyllä me olisimme sinut täällä niin mielellämme pitäneet!".

Vierailija kirjoitti:

Itse en ymmärrä, miksi pidettynä olemisen edes pitäisi olla niin tärkeää. Töitähän töissä ollaan ensisijaisesti tekemässä eikä hankkimassa ystäviä/kavereita.

Et tiedäkään, miten paljon hyväpäinen ja avoin avainhenkilö vaikuttaa oman pikku toimialueensa ihmisten toimintatapoihin... 

Vierailija kirjoitti:

Pedofiili

Joo Rydman

Ilkeään, toisten yksityisasioita tonkivaan  nosyass juoruiluun ei koskaan osallistuminen/sellaisen ulkopuolella kokonaan pysyttely = antikaksinaamaisuus on ehdottomasti tärkein piirre naisvaltaisilla työmailla. Koska naisilla, ikävä kyllä, on kova taipumus juoruiluun ja sitä kautta ilmapiirin varmaan tulehduttamiseen.

Diplomaattinen, reilu, empatiaa, tunneälyä sekä tilannetajua omaava suoraselkäinen tyyppi kollegana sulattaa oikeudenmukaisuudellaan sydämeni!

Sellaisen kanssa saatan viihtyä jopa vapaa-ajallani.

Ammattitaitoinen. Verbaalisesti hyvä. Toiset huomioiva. Helpompi olisi sanoa millainen työkaveri ei ole pidetty.

Olen itse ollut sekä se kaikkein pidetyin työkaveri että se, jota syrjittiin. En ole ihmisenä muuttunut millään tavalla, vaan työpaikat ovat erilaisia. Olen oma-aloitteinen, ahkera ja kantaa ottava, kehittävä lähestyminen asioihin (en siedä turhaa valittamista, vaan tykkään siitä, että keksitään ratkaisu ennemmin kuin valitetaan kaikesta).

Minua ei oikein siedetty työyhteisössä, jossa oli noita vellojia ja marisijoita, jotka eivät oikeasti kehitä vaan ovat pelkästään negatiivisia. Kuulin kerran, kun työkaveri sanoi minusta selän takana, että mikä se luulee olevansa, se tuli sanomaan näin ja näin. Ilkeä sävy. Toinen työkaveri taas oli sitä tyyppiä, joka ei hoida töitään. Ei ollut kyse, etteikö tietäisi mitä työtehtäviin kuuluu, mutta kun ei vaan välittänyt. Se oli liikaa hänelle, kun menin sanomaan kahvihuoneessa, että pitäisikös meidän lähteä jatkamaan töitä. Oli taas sellainen tuokio, jossa hän puhui pidempään kuin vartin kaikista omista asioistaan. Hänen piti sanoa aina mitä mieltä hän on, politiikasta, yhteiskunnallisista asioista yms. Ja kertoi aina mitä on nyt menossa kotona (koiranpentuja yms.). Kun olin sanonut tuon, että pitäisikös lähteä jatkamaan töitä, hän oli mennyt isommalle pomolle valittamaan samana päivänä, että minä olen kontrolloiva ja vahdin toisten tekemisiä. En kyllä ollut, mutta ilmeisesti hänellä oli oikeus olla vaikka puoli tuntia tauolla, jos huvittaa ja höpöttää kaikki kotiasiat. Työteho nolla. Sanoin sille isommalle pomolle, että vaikka meillä sisältyy kahvitaukoa työpäivään, niin onko se sitten kaikille sallittua, jos aletaan viettää kaikki reilusti yli vartti kahvihuoneessa keskustellen omista asioista. Kyllä se pomo kuitenkin työtehosta jotain ymmärsi, kun oli hiljaa ja mutisi jotain, että kyllähän ne työt tulee etusijalla. Sitä paitsi se työkaveri vetelehti silloinkin kun oli kiirettä. Otetaan pienet välikahvit, hän saattoi sanoa ja tassutteli kahvinkeittoon. Tai selasi tietokoneella Ikean sivuilta uutta sohvaa ja esitteli niitä muillekin. 

Minut on toisessa työpaikassa jopa äänestetty paikan hengen luojaksi. Sain sellaisen muutaman sadan euron arvoisen bonuslahjan. Idea oli siis valita sellainen työkaveri, joka tuo työyhteisöön mukanaan hyvää tuulta ja on rakentava ja kehittämismyönteinen.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse ollut sekä se kaikkein pidetyin työkaveri että se, jota syrjittiin. En ole ihmisenä muuttunut millään tavalla, vaan työpaikat ovat erilaisia. Olen oma-aloitteinen, ahkera ja kantaa ottava, kehittävä lähestyminen asioihin (en siedä turhaa valittamista, vaan tykkään siitä, että keksitään ratkaisu ennemmin kuin valitetaan kaikesta).

Minua ei oikein siedetty työyhteisössä, jossa oli noita vellojia ja marisijoita, jotka eivät oikeasti kehitä vaan ovat pelkästään negatiivisia. Kuulin kerran, kun työkaveri sanoi minusta selän takana, että mikä se luulee olevansa, se tuli sanomaan näin ja näin. Ilkeä sävy. Toinen työkaveri taas oli sitä tyyppiä, joka ei hoida töitään. Ei ollut kyse, etteikö tietäisi mitä työtehtäviin kuuluu, mutta kun ei vaan välittänyt. Se oli liikaa hänelle, kun menin sanomaan kahvihuoneessa, että pitäisikös meidän lähteä jatkamaan töitä. Oli taas sellainen tuokio, jossa hän puhui pidempään kuin

Olipa hyvin kuvailtu. Vaikka oli pitkä tarina, niin tunnistin itseäni tuosta. Sama ihminen, sama persoona, mutta eri työpaikka.

Mä olin puutarhalla kahtena keväänä ja kesänä kesätöissä alinta pohjasakkaa. Koko ajan jotain haukkumista. Kyseenalaistan asioita, miksi jotain tehdään, minkä takia mua pidettiin ikävänä ihmisenä. Haluan myös tehdä helpommin asiat, mitä ne puutarhan lampaat eli toiset työntekijät ei sietäneet. Mitään uutta ei saanut ehdottaa, työt kerrottiin ja ne piti toteuttaa ihan just pilkulleen niin kuin oli sanottu, vaikka olisi ollut helpompi tapa. Mutta nyt kun olen ollut eri alalla (ravintolapäällikkö), se mun tyyli onkin ihannoitu. Koska meillä koko ajan etsitään innovatiivisuutta ja reflektoidaan työtä. En mä tarkoita mitään ruokalistan eli menun uudistamista vaan yleensä miten työnteko on sujuvampaa.

Vierailija kirjoitti:

Vanhempi jatkuvasti huutava nainen joka ei hyväksy uusia ihmisiä eikä ideoita.

Toisaalta viimeistä päiväänsä talossa oleva kesätyöläinen on se maailman paras ihminen. "Voi, voi tätä maailman tilannetta ja talouslamaa - kyllä me olisimme sinut täällä niin mielellämme pitäneet!".

Kaikki naiset ovat hulluja!

Meidän työpaikan pidetyin ihminen on uskomaton uhrautuja. Jos kukaan muu ei viitsi tehdä jotain, hän tekee omalla ajallaan. Hän on myös ystävällinen ja lempeä. Työ taitaa olla hänelle elämäntapa, ja ehkä ainoa sisältö. Hön ei riitele eikä hermostu pienistä. Toisaalta hänellä on vahva ammatillinen identiteetti ja positiivinen asenne. Kaikki pitävät hänestä. En itse haluaisi olla kuten hän, eli minusta ei olisi jäämään työpäivän jälkeen tekemään jotain ylimääräistä. Olen itse usein väsynyt. Jollain tavalla myös kyllästynyt. Teen sen mitä pitää, mutta haluan viettää myös vapaa-aikaa. Viikonloput on meillä kaikilla vapaat. Ette voi uskoa, mitä tämä työpaikan pidetyin toi maanantaiaamuna töihin: omenapiirakkaa oman pihansa omenoista.

Vierailija kirjoitti:

Meidän työpaikan pidetyin ihminen on uskomaton uhrautuja. Jos kukaan muu ei viitsi tehdä jotain, hän tekee omalla ajallaan. Hän on myös ystävällinen ja lempeä. Työ taitaa olla hänelle elämäntapa, ja ehkä ainoa sisältö. Hön ei riitele eikä hermostu pienistä. Toisaalta hänellä on vahva ammatillinen identiteetti ja positiivinen asenne. Kaikki pitävät hänestä. En itse haluaisi olla kuten hän, eli minusta ei olisi jäämään työpäivän jälkeen tekemään jotain ylimääräistä. Olen itse usein väsynyt. Jollain tavalla myös kyllästynyt. Teen sen mitä pitää, mutta haluan viettää myös vapaa-aikaa. Viikonloput on meillä kaikilla vapaat. Ette voi uskoa, mitä tämä työpaikan pidetyin toi maanantaiaamuna töihin: omenapiirakkaa oman pihansa omenoista.

Ihanaa kun toi omenapiirakkaakin

Vierailija kirjoitti:

Meidän työpaikan pidetyin ihminen on uskomaton uhrautuja. Jos kukaan muu ei viitsi tehdä jotain, hän tekee omalla ajallaan. Hän on myös ystävällinen ja lempeä. Työ taitaa olla hänelle elämäntapa, ja ehkä ainoa sisältö. Hön ei riitele eikä hermostu pienistä. Toisaalta hänellä on vahva ammatillinen identiteetti ja positiivinen asenne. Kaikki pitävät hänestä. En itse haluaisi olla kuten hän, eli minusta ei olisi jäämään työpäivän jälkeen tekemään jotain ylimääräistä. Olen itse usein väsynyt. Jollain tavalla myös kyllästynyt. Teen sen mitä pitää, mutta haluan viettää myös vapaa-aikaa. Viikonloput on meillä kaikilla vapaat. Ette voi uskoa, mitä tämä työpaikan pidetyin toi maanantaiaamuna töihin: omenapiirakkaa oman pihansa omenoista.

 

Työkulttuurissa ja / tai esihenkilötyössä on jotain pahasti vialla, jos muut työntekijät voivat kieltäytyä tekemäsä heille kuuluvia tehtäviä sillä seurauksella, että joku uhrautuja tekee ne sitten vapaa-ajallaan ilman korvausta.

Kuulostaa siltä, että tämä yksi henkilö on hyvää vauhtia matkalla kohti burn outtia.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse ollut sekä se kaikkein pidetyin työkaveri että se, jota syrjittiin. En ole ihmisenä muuttunut millään tavalla, vaan työpaikat ovat erilaisia. Olen oma-aloitteinen, ahkera ja kantaa ottava, kehittävä lähestyminen asioihin (en siedä turhaa valittamista, vaan tykkään siitä, että keksitään ratkaisu ennemmin kuin valitetaan kaikesta).

Minua ei oikein siedetty työyhteisössä, jossa oli noita vellojia ja marisijoita, jotka eivät oikeasti kehitä vaan ovat pelkästään negatiivisia. Kuulin kerran, kun työkaveri sanoi minusta selän takana, että mikä se luulee olevansa, se tuli sanomaan näin ja näin. Ilkeä sävy. Toinen työkaveri taas oli sitä tyyppiä, joka ei hoida töitään. Ei ollut kyse, etteikö tietäisi mitä työtehtäviin kuuluu, mutta kun ei vaan välittänyt. Se oli liikaa hänelle, kun menin sanomaan kahvihuoneessa, että pitäisikös meidän lähteä jatkamaan töitä. Oli taas sellainen tuokio, jossa hän puhui pidempään kuin

Sama täällä. Työpaikat ovat erilaisia.

Olen ollut pitkässä työsuhteessa kolmessa eri paikassa ja vain näistä viimeisimmässä tunsin että jotkut ihmiset eivät pitäneet minusta. Epäilen syyksi sitä, että olin kokeneempi kuin he, osasin asiani, selvitin asiat perinpohjin, tunnustin virheeni (niitä alkoi kerääntymään kun muut lykkäsivät virheensä minun piikkiini), tein työni kunnolla enkä vasemmalla kädellä. Tässä yrityksessä muut olivat olleet koko ikänsä ja heillä oli tietty tapa toimia (ei mitään tapaa), he eivät ymmärtäneet että voi olla parempikin & tehokkaampi tapa tehdä töitä. Siitä mentiin missä aita oli matalin. Henkilöitä myös lokeroitiin sen mukaan mitä töitä tekivät tai missä organisaatiossa olivat - tätä mä en ole koskaan ymmärtänyt sillä kaikkien pitäisi olla saman- ja tasa-arvoisia. Itse arvostan henkilöä - en hänen statustaan. Johtajat eivät välttämättä tervehtineet.

Kahdessa aiemmassa paikassa tulin kaikkien kanssa toimeen ja olin kovin pidetty henkilö, ainakin siitä päätellen että olemme edelleen yhteyksissä siellä työskennelleiden ihmisten kanssa. Niissä paikoissa kokemustani ja tietotaitoani arvostettiin. Teimme kaikki 'hartiavoimin' töitä yhteisen hyvän eteen ja voimme kaikki olla ylpeitä työstämme. Olemme edelleen yhteyksissä vaihtelevalla porukalla.

Vaihdoin työpaikkaa kaksi vuotta sitten ja uudessa paikassa minut otettiin avosylin vastaan. Oma tiimini on aivan loistava ja toimimme hyvin yhteen, teemme töitä yhdessä tavoitteiden saavuttamiseksi. Me emme istu samoilla paikkakunnilla mutta silti yhteistyömme on saumatonta. Työpaikallani, jossa olen siis fyysisesti, ihmiset ovat aivan ihania ja ottivat kanssa heti joukkoonsa mukaan - totta kai aluksi oli sellaista pientä tutkimista koska menin miesten joukkoon, mutta nykyään olen yksi henkilö toisten joukossa. Vietän taukoni yleisessä taukotilassa, jossa ovat kaikki myös ylemmät johtajat, ja meillä on aina rattoisaa jos joku juttu lähtee oikein kunnolla lentoon. Emme ole vapaa-ajalla tekemisissä mutta se ei haittaa.