Lue keskustelun säännöt.
Oon 60v. ja olen elänyt jo kyllin kauan.
Kommentit (28)
Sama, vaikka pari vuotta kuuteenkymppiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä tahtoisin, Isä, jo kotiin
Isä, minua väsyttää.
Vierailija kirjoitti:
Mistä kenkä puristaa ?
Oon nähny jo tarpeeksi vuoden kierto ja, ymmärtääkseni elämän turhuuden. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi haistakaa ny kakka saaplarin henkinen luuserijengi!
60v vastaj ja pääsin oikein kunnolla elämänmakuun! Moottori käynnistyi jeeeee!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 56 v ja toivon eläväni vielä pitkään. Minulla on lapsia ja haluan olla heidän tukenaan ja apunaan tarvittaessa. Odotan myös eläkkeelle pääsyä vaikka siihen onkin aikaa, olen kurkkuani myöten täynnä työelämää. Minulla on paljon harrastuksia, liikun aktiivisesti ja seuraan aikaani. Jos nyt kupsahtaisin, tuntuisi siltä että paljon jäisi kesken.
Mulla on ystävä, joka on kohta 70 v.ja hehkuttaa aina olevansa ikinuori, kylläsymiseen asti. Loppui ne jorinat kun tulee lonkkaleikkaus eteen. Juu, nuori muori kitisee nivelvaivojaan. Hän kiljuukin olevansa sydämeltään nuori. No, bailaamaan sitten nivelillään. Tervemenoa. Rasittava tyyppi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä tahtoisin, Isä, jo kotiin
Isä, minua väsyttää.
Jos tulevaisuus haaveeni täyttää
Jään lepoon enkä tahdo enää syntyä uudelleen
Kun ei ole sitä perhettäkään minkä vuoksi huvittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama, mutta olen alle 50-vuotias. Tuntuu että kaikki merkityksellinen elämässäni on jo ohi. Että elämäni on vain ajan tappamista tästä tappiin.
Minä olen 65 ja mielelläni eläisin toiset 65 lisää, jos kunto ja ulkonäkö pysyisi nykyisellä tasolla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikilla meillä erilaisia elämän kokemuksia ja kolhuja. Itse raiskattu lapsena ja sain hakea koivun vihtaa ulkoa ja hakattu remmillä ym. Olen yli 60+, mutta en silti luovuta, koska uskon, että minun elämälläni on jokin tärkeä tarkoitus. 60-vuotias on vielä nuori ihminen ja sitä ei voi verrata johonkin 90-vuotiaaseen. Jos on vielä terve fyysisesti. Ehkä näitä kolhuja vain tulee ja toki tulee, mutta niistä on toki aina noustava ylöspäin ja katsottava sitä, että elämälläni on tarkoitus myös itselleni ja elämä toki opettaa aina niitä arvokkaita oppiläksyjä meille jokaiselle, ei se ole iästä kiinni. Mutta toki, kun on oikeasti elänyt ja nähnyt kaiken, niin voi toki luovuttaa, mutta ei koskaan sen vuoksi, että elää vain mukamas toisia varten? Elämä on vain sinua varten, että oppii rakastamaan itseään sellaisena kuin, ja sen on se vaikein oppiläksy ikinä. Ja toki myös sen myötä oppii rakastamaan toisia. Meidän vanhojen naisten tehtävä aina ollut, että pitää auttaa toisia ajattelemasta itseään? Näin miehet sanelevat meille naisille ja luterilainen oppi.
Itse oon 30v ja tuntuu että turha täällä enää on olla. Elämä ei tarjoa enää mitään uutta. Oisko jollain sähkötuolia?
Olin 61v kun kuopus muutti kotoa! Sitten vasta alkoi oma (ja puolison) yhteinen aika mikä on niin ihanaa!
Muutin osavuotisesti ulkomaille 2v sitten ja toivon että saan nauttia lämmöstä vielä ysikymppisenä! Elämässä on niin paljon kivaa ja mielenkiintoista koettavaa että pelkään ajan loppuvan kesken! Ja tietty rakkaat lastenlapset joiden kanssa haluan olla pitkään
Niin maan perusteellisen tyypillistä aito-suomalaista ulinaa.
Surkeaa. Itsesääliä.
Olen 45v ja olen nähnyt jo kaiken. Haluan päästä pois. Eläminen Suomessa on liian kallista jne. Minulla ei ole lapsia, joten kukaan ei jää kaipaamaan. 😊
Sama.