Lue, jos olet menossa ENMG tutkimukseen ja jännittää : kokemukseni ENMG hermotutkimuksessa pelkäävänä potilaana - hyvä kokemus!

Moi kaikki :) Eli ajattelin että kirjoitan oman kokemukseni tänne nettiin olemaan ihan vaan siitä syystä että pelkäsin ite tosi paljon mennä tähän tutkimukseen luettuani kaikenlaisia ikäviä kokemuksia mitä ihmisillä on ollut, ja olisin silloin tarvinnut tälläistä teksiä. Ajattelen, että ehkä tää löytää joskus jonkun joka myös pelkää, ja tämän luettuaan ei pelkää enää nii paljoa, koska minun itteni ei kyllä olis tarvinnu pelätä sitä määrää mitä pelkäsin. Tottakai jokaisen kokemus on erilainen, enkä voi puhua jokaisen puolesta että jokaiselle tulee olemaan yhtä "mukava ja helppo" kokemus kuin minulla, mutta jaan vain oman kokemukseni.

Eli huoneeseen otti tosi mukavan olonen lääkäri, ja sanoin heti alkuun että mua pelottaa koska en ollu koskaan ollu tutkimuksessa. Lääkäri ymmärsi tosi hyvin ja sanoi heti että neuloilla ei välttämättä tarvitse edes pistää, jos saadaan tarpeeksi hyvä signaali hermoista ilman niitä. Menin makuulle osoitetulle potilaspaikalle, ja lääkäri sitten puhdisti tutkittavan alueeni ensin desinfioimalla sen. Hän laittoi sitten tutkittavalle alueelle tälläisiä pieniä juttuja jotka yhistyi johtoihin (ei siis tietenkään kivuliasta) ja selitti, että nämä on ne jotka ottaa signaalit hermoista. Tutkimus tehtiin yksi kohta kerrallaan, ja miltä se siis tuntui on sama kuin saisit pienen pienen sähköiskun vaikkapa kaverin kädestä tai jostain materiaalista tms. hyvin monesti yhdellä kertaa. Kuvittele, että sulla on juomapullon korkki kiinni jossain vaikka sun sormessa, ja että siitä korkista tulee pienen pieniä sähköiskuja hyvin useasti. Kipuasteikolla minulle ehkä 0.5/10 alimmillaan, ja enimmillään 1-3/10, ja olen tosi kipuherkkä ihminen. Ainakin mulla lääkäri lähetti ensin sähköiskuja hyvin laimeina, ja sitten kiihdytti voimaa, eli minulle ei tullut minään yhtäkkisenä shokkina kaikki. Jos jossain kohtaa nipisti vähän enemmän niin lähinnä vaan irvistin vähän, mutta voisin esim nyt saman tien ottaa saman kivun uudestaan ilman ongelmaa. Ahdistuisin rehellisesti veren ottamisesta tai hyttysenpistosta enemmän, jos pitäisi valita.

Päädyimme lopulta laittamaan mulle neuloja myös, koska ne oli tarpeellisia. Niitä pelkäsin. Ensimmäinen neula sattui vähemmän laittaa paikoilleen kuin esim. verenotto labrassa, toka neula oli tutkimuksen kipein osa, ja siitä ehkä antaisin kipuasteikolle 3/10, eli sekin vähän vain sattui. Tuntui hiukkariikkisen enemmän kuin otettais verta labrassa, ja sanoin että ai perkele :D ja naurettiin yhessä lääkärin kanssa että kummasti tais osuu johonki kipeeseen kohtaan, mutta kun itse laitto oli ohi niin neulojen pitäminen ihossa kiinni ei sattunut lainkaan ( tutkimuksessa ne neulat usein pysyy sun iholla mittauksen aikana ehkä n. 1cm syvyydessä). Tän jälkeen ne sähköiskut jatkui samaan tapaan kuin aiemmin, kunnes lääkäri sitten poisti molemmat neuloista nopeasti, ja se sattui varmaan noin puolet vähemmän kuin laittaminen.

Tämän kaiken jälkeen tutkimus oli ohi, ja totesin itsekseni että aivan turhaan pelkäsin. Älä siis säkään pelkää tätä tutkimusta, ei ollu paha ja menisin uudestaan ilman stressejä jos pitäis <3