Olen tässä viime aikoina miettinyt sitä, pitäisikö alaluokilla leikkiä enemmän
Lapseni, jolla ei siis ole mitään vaikeuksia koulussa, muisteli sitä, miten päiväkodissa oli mukavaa, kun sai leikkiä ja olla enemmän ulkona. Mietin vain tätä nuorten pahoinvoinnin yleistymistä, että olisiko kuitenkin parempi, jos lapset saisivat leikkiä enemmän ja oppia vähemmän. Lapselle kuitenkin liikkuminen ja aktiivinen tekeminen on kehityksen kannalta varmasti parempaa.
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä alkuopetuksessa vielä erittäin paljon leikin kautta asioita opetellaankin. Se ei kuitenkaan tarkoita vapaata leikkiä (kuin satunnaisesti) vaan ohjattua leikkiä, jota kaikki eivät edes miellä leikkimiseksi. Opetussisältöä on vaan niin paljon, ettei siinä aika riitä mihinkään leikkimiseen. Voisihan sitä tietysti lisätä lasten lukujärjestyksiin tunnin leikkiaikaa joka päivälle, mutta sitten siitä pitäisi maksaa palkka jollekin valvojalle ja selvittää etukäteen, miten se vaikuttaa lasten jaksamiseen. Ei sillä, että tämä tulisi koskaan tapahtumaan.
En tarkoita sitä, että leikki pitäisi jotenkin lisätä opetusohjelmaan, vaan mielestäni opetussisältö voisi vielä alaluokilla olla monella tavoin konkreettisempaa oppimista kuin luokassa istumista.
Mutta nyt mun pitää lähteä töihin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä alkuopetuksessa vielä erittäin paljon leikin kautta asioita opetellaankin. Se ei kuitenkaan tarkoita vapaata leikkiä (kuin satunnaisesti) vaan ohjattua leikkiä, jota kaikki eivät edes miellä leikkimiseksi. Opetussisältöä on vaan niin paljon, ettei siinä aika riitä mihinkään leikkimiseen. Voisihan sitä tietysti lisätä lasten lukujärjestyksiin tunnin leikkiaikaa joka päivälle, mutta sitten siitä pitäisi maksaa palkka jollekin valvojalle ja selvittää etukäteen, miten se vaikuttaa lasten jaksamiseen. Ei sillä, että tämä tulisi koskaan tapahtumaan.
En tarkoita sitä, että leikki pitäisi jotenkin lisätä opetusohjelmaan, vaan mielestäni opetussisältö voisi vielä alaluokilla olla monella tavoin konkreettisempaa oppimista kuin luokassa istumista.
Mutta nyt mun pitää lähteä töihin.
Ap
Töihin leikkimään?
Opettaja tässä. Lasten pahoinvointi on lisääntynyt samaa tahtia, kun koulun vaatimustaso on laskenut. Näillä asioilla ei (välttämättä) ole tekemistä keskenään, mutta leikin lisääminen entisestään sen pitkäjänteisemmän työn kustannuksella tuskin tuottaisi lisää hyvinvointia.
Kouluissa on välitunnit leikkimistä varten. Siis sitä sellaista lapsesta itsestään lähtevää vapaata leikkiä varten. Juuri sellainen leikki lisää luovuutta ja kasvattaa lasta oikeisiin elämäntaitoihin.
Alkuopetuksessa toki opitaan myös leikin kautta. Sellaisessa työskentelyssä on kuitenkin aina aikuisen luomat säännöt ja jonkinlainen taustatavoitekin. Tällainen "leikki" on osalle lapsista hyvin vaikeaa. Yksi lähtee ihan kierroksille, joku ei pysty noudattamaan sääntöjä, kolmas kuormittuu melutasosta, neljäs ei pääse mukaan ollenkaan, viides ei haluaisi lopettaa...
Toiminnallinen oppiminen, eli juuri ne leikillisemmät tavat harjoitella uutta, voi olla äärimmäisen kuormittavaa sekä oppilaille että opettajalle. Siksi tarvitaan myös sitä ihan "oikeaa" koulunkäyntiä, jossa opettaja oikeasti opettaa, lapset harjoittelevat ja tekevät tehtäviä kirjasta ja saavat apua sitä tarvitessaan. Sitä lapset myös itse toivovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen miettinyt samaa. Toisaalta taas: jossain vaiheessa se koulu pitää ottaa vakavasti ja missä vaiheessa se sitten olisi? Onko esim kolmannella helpompi siirtyä yhtäkkiä vakavaan koulunkäyntiin, joka ei perustu leikin kautta oppimiseen? Vai yläasteella? Vai vieläkö korkeakouluissa mentäisiin leikin kautta?
Nykyinen systeemi saattaa olla silti paras, sillä vaikka se leikin väheneminen on tylsää, niin ekaluokkalaiset on sopeutuvaisia. Siirtymä on ehkä helpompi tuossa vaiheessa kuin myöhemmin.
Mullakaan ei ole tähän vastausta. Yläasteikäiset tuskin haluavat leikkiä, saati korkeakouluopiskelijat.
Mun mielestä Suomen koulusysteemissä on ylipäätäänkin sellainen meininki, että kyseenalaistamista ja kriittistä ajattelua ei opeteta, ei edes yliopistossa. Ehkä jatko-opinnoissa sitten, mutta ainakin maisterintutkintoa opiskelevilta ei tätä vaadita eikä siihen
Montako maisterintutkintoa olet tehnyt? Minä olen tehnyt kaksi, lisäksi kolmannen alan opintoja on n. 120 opintopistettä. Kaikissa minun suorittamissa opinnoissa todellakin on opetettu myös kriittistä ajattelua! Korkeakouluissa myös opiskelijalla itsellään on vastuu ottaa opinnoista kaikki irti, joten sitä kriittisyyttä saa myös nostaa itse esille, jos se joltain kurssilta puuttuu.
Mullakaan ei ole tähän vastausta. Yläasteikäiset tuskin haluavat leikkiä, saati korkeakouluopiskelijat.
Mun mielestä Suomen koulusysteemissä on ylipäätäänkin sellainen meininki, että kyseenalaistamista ja kriittistä ajattelua ei opeteta, ei edes yliopistossa. Ehkä jatko-opinnoissa sitten, mutta ainakin maisterintutkintoa opiskelevilta ei tätä vaadita eikä siihen kannusteta. Jotenkin toivoisi, että koululaitosta ajateltaisiin uusiksi, että sen tarkoituksena ei olisi kasvattaa ihmisiä tasapäiseksi, vaan opettaa tekemään ja kokeilemaan.
Ap