Äidit, oletteko pettyneitä jos tytär ei ole teidän vaan isänsä näköinen?

Onko valkoinen musta? Onko pyöreä neliö?

En.

Toivoin aina, että lapsistani tulisi kaikin tavoin enemmän isänsä kaltaisia kuin minun kaltaisiani, ja niin myös onneksi tapahtui.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka tollasia miettii?

Nää on näitä lasten kyselyjä.

Joihin näköjään edes aikuiset eivät osaa vastata. Eivätkö he ole aikanaan kyselleet lasten kysymyksiä ollenkaan?

Surullista jos tytär kuin Esa Pakarinen 😞

Tiedän sisarukset missä 5 veljeä sellaisia kovia karpaaseja ja sitten yksi sisko niin tämä siskokin on sellainen miehinen. Miehiset kasvot kuin veljillään mutta vain pitkä tukka. Varmaan laittais monen miehenkin nippuun 😅

Meillä tyttö syntyi ihan isänsä näköisenä. Synnärilläkin totesivat, että on ihan isänsä näköinen ja niin suomalaisen näköinen lapsi kun voi olla.

Pikkuhiljaa alkoi näkyä myös mun piirteitä, mutta nyt on tosi paljon mun näköinen, ja kuvissa on ihan saman näköinen kun mun äiti lapsuuskuvissaan.

Ei kyllä harmittanut silloin yhtään, kun syntyi isän näköisenä. Rakas tuo on huolimatta siitä miltä näyttää.

Tempperamentista olen kyllä iloinen. Lapsi on tosi tempperamenttinen ja sanavalmis. Kokeilee rajojaan, mutta huomaan, miten selkeät rajat tuottavat tulosta ja nykyään lapsi jo pohtii oikean ja väärän suhdetta ja hetken malttaa miettiä ennen kun tekee.

Tyttäressäni on jotain minusta, ilmeitä esim. mutta ei hän minun näköiseni ole.  Eikä ole poikanikaan.  Myös heillä on sisarusten kesken samanlaisia kasvonilmeitä ja sitä kautta saattavat muistuttaa toisiaan, muuten eivät ole toistensa näköisiä. Molemmat pitkiä., tyttö tumma poika vaalea.  Isänsä tavallinen maantienvärinen.

Minä en ole oman äitini näköinen, enemmän ehkä kuitenkin isän näköä minussa on ja asioita joita olen häneltä perinyt, mm. samankaltaiset hiukset. Itsepäisesti taipuvat yhteen suuntaan, kasvavat kuin heinä, hyvin voimakas hiustenkasvu.  Isältä olen perinyt leveät hartiat ja pitkät raajat.  Olen myös pikemminkin laihuuteen kuin lihavuuteen taipuvainen. Isä on ollut ikänsä hyvin hoikka, samoin minä. Äiti taas nuorempana melkoisenkin pyöreä, ei kyllä enää.

Lapsuudenkuvissa muistutan aika paljon pikkulapsena kuollutta enoani.

Äidillä tummanruskea melkein musta tukka ja tummanruskeat silmät, minulla vihreät.  Hiustenväri  punertava vaalea. kuten isällä.  Ei minua ole koskaan härinnyt tippakaan se etteivät lapseni minua muistuta. Heissä näkee monen muun lähisukulaisen piirteitä ja ihan oman näköisiänsä ovat.

Tärkeintä, että näkee jotain omia (mielellään itselle mieluisia) piirteitä lapsessa. Ei lapsi voi oikeasti olla pelkästään jommankumman vanhemman näköinen. 

Ei mitään merkitystä, mielestäni tytär näyttää ennen kaikkea itseltään. Luonne on ikävä kyllä periytynyt minulta, molemmat olemme temperamenttisia, joten vähän väliä otetaan yhteen :D

Toivoisin, että kaikki lapset näyttää enemmän siltä kumpi on paremman näköinen. Jos molemmat on hyvännäköisiä, niin sitten puoliksi molemmilta.

Tyttäreni ei ole minun jatkeeni, hän on oma yksilönsä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti ainakin oli, kun minusta tuli isän näköinen. Isä oli varsin komea mies, mutta valitettavasti mä perin isältä ne miehekkäät piirtteet kuten leveät, kulmikkaat laatikkoleukaperät, rotevan harteikkaan ruumiinrakenteen ja pituuden (olen 180 cm). Teininä jo äiti usein ulkonäköäni kauhisteli, ja käski opintoihin keskittymään, koska kukaan mies ei sua varmaankaan halua, kun olet tuollainen kirveellä veistetty hujoppi. Äiti itse oli ollut nuorena kaunotar, missikisoissakin kilpaillut.

Mutta vieläkin ihmetyttää, miten hän oli niin typerä, että ääneen minulle päin näköä kommentoi sitä pettymystään, kun minusta ei kasvanut kaunotarta. Olisi pitänyt vaan mietteensä omana tietonaan. 

Tämän takia naisten kannattaa ottaa lyhyt ja hoikkarakenteinen mies, niin tytöistä tulee sitten aina keijumaisia. Okei pojistakin, mutta miehillä ulkonäöllä ei ole niin

Mieluummin missimittainen tyttär ja pitkä poika, kuin keijumainen tytär ja hobittipoika.

Luultavasti, jos isä ei löydy aviovuoteesta. Tuskin sitä tuollaisia muuten niin paljoa pohdiskellaan.