Ystäväni ei uskalla jättää 1-vuotiasta lasta miehensä hoitoon.

En kehtaa sanoa kaverille suoraan, että en halua hänen kanssaan shoppailemaan, teatteriin, bilettämään...

Joten sanon, että mieheni ei pärjää yksivuotiaamme kanssa, enkä voi tulla. En ole keksinyt parempaakaan tekosyytä!

on siitä, että mies on jätetty täysin lapsen tasolle. Häneltä ei vaadita mitään, kaikki hoidetaan hänelle valmiiksi, siivota ei tarvitse eikä lasta hoitaa, eikä mitään muutakaan. Yleensä hän vain makaa sängyssä tai on omissa menoissaan. Ystäväni on sitä mieltä, että mies on aivan kyvytön mihinkään. Lasta ei voisi missään nimessä jättää tälle mammanpojalle. Mun sappi oikein kiehuu kun ajattelen, että mun mies ois samanlainen... En kestäis katsoa päivääkään.

tämän perheen kanssa ja tiedän miten siellä toimitaan. Ystäväni myös valittaa tästä miehestä jatkuvasti, kun ei se osaa mitään. Vaikka itse on todellakin osasyyllinen tilanteen luonteeseen.

Saa nähdä meneekö huomenna minulla pupu pöksyyn kun illalla pitäisi mies ja 7kk tyttö jättää kotiin ja itse lähteä juhlimaan kaverin synttäreitä :S

Innostus on kova lähtöön, mutta jossain kummittelee: Entä jos ne ei pärjää...

Kyllä hitossa pärjää! Mies ei tee koskaan asioita samalla tavalla kuin äiti. Nukkumaan meno viivästyy, saattaa olla likaiset vaatteet päällä, lapsi leikkii leluilla kun mies istuu koneella, MUTTA mitä sitten?!?

Tyttö rakastaa isäänsä ja isä tyttöään, kyllä ne pärjää ihan hyvin. Kunhan minä en nipota kaikesta mitä mies tekee " väärin" Kyllä se isä on aivan yhtä hyvä hoitaja kuin äiti. Molemmat omalla tavallaan ja lapsi ei vahingoitu vaikka onkin päivän vähän ei niin tarkoissa rutiineissa :)

Kyllä minäkin vähän ihmettelin, kun kaveri sanoi äitinsä olevan kotonaan hoitamassa lapsia. Kun kysyin onko mies reissussa, kaveri vastasi vaikeana että ei, kyllä sekin on kotona.

se pärjäsi lapsen kanssa alusta asti kuin minä. Koskaan ei ole tullut mieleenkään, etteivät pärjäisi!

Isi on kyllä ollut alusta asti mukana lapsenhoidossa, on vaihtanut vaippaa, ruokkinut, nukuttanut. Mutta nyt kelpaa vain äiti. Edellisyönä poika heräsi kesken uniensa, itki huoneessaan äitiä, isi meni sinne ja itku senkun voimistui. Vähän yli tunnin kuluttua annoin periksi ja menin lohduttamaan poikaa, joka nukahti noin minuutissa... Aikaisemmin on ollut ihan sama, kuka menee huoneeseen antamaan tutin ja taputtamaan pepulle, unet on jatkuneet heti.

Eli tällä hetkellä en viitsisi jättää miestäni ja poikaani kotiin ainakaan yöksi. Päivät kyllä menee, mutta jostain syystä poika ei nyt suostu nukahtamaan ilman minua.

Lienee ohimenevää, eroahdistusta tms? Olin kuulemma itse samanlainen joskus pienempänä, ja se meni ohi. Poika aloitti juuri päivähoidossa, se on varmaan syynä.