Sinä, joka kasvoit uskonnollisessa perheessä.
Oletko nykyään uskossa vai et? Mitä ajattelet uskonnoista nykyään?
Kommentit (31)
Aapee tämä on minun henkilökohtainen asia joten älä kysele .
Lisään vielä että miten uskonnollisessa perheessä kasvaminen on vaikuttanut sinuun? Onko siitä ollut haittaa vai hyötyä? Ap
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä että miten uskonnollisessa perheessä kasvaminen on vaikuttanut sinuun? Onko siitä ollut haittaa vai hyötyä? Ap
Haittaa. Kaikenlainen syyllistäminen ja tuomitseminen muka totuuden nimissä on haitallista. Ja sitä tapahtuu väistämättä uskontojen piirissä. Moraalia voi opettaa toisinkin.
Oliko nuorena myös mahdollisuus vapautuneisiin ja rentoihin seksikokeiluihin eri kundien kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä että miten uskonnollisessa perheessä kasvaminen on vaikuttanut sinuun? Onko siitä ollut haittaa vai hyötyä? Ap
Haittaa. Kaikenlainen syyllistäminen ja tuomitseminen muka totuuden nimissä on haitallista. Ja sitä tapahtuu väistämättä uskontojen piirissä. Moraalia voi opettaa toisinkin.
Onko sinua siis tuomittu tai syyllistetty oman perheesi tai jonkun muun uskovan ihmisen toimesta? Ap
Vanhempani ja minä tulimme uskoon samana vuonna, joten minulle usko on ollut oma valinta lapsesta asti. Kyllähän vanhempani alussa vähän höyrähtivät, mutta kaiken kaikkiaan usko on tuonut positiivista elämääni. Se on osaltaan myös suojellut nuoruudessa.
Toisaalta uskovien piireissä olen nähnyt monenlaista manipulaatiota ja vallan väärinkäyttöä, eli olen myös kohdannut sen negatiivisen puolen. En halua, että ketään painostetaan suuntaan tai toiseen - uskon pitää perustua vapaaehtoisuuteen.
Minä kasvoin fundamentalistisessa uskovaisuudessa. Isäni oli vapaakirkollinen pastori. Minua hakattiin ns. raamatulla päähän. Kuulin, kuinka uskovaiset ihmiset ovat hyviä ja muut pahoja. Olihan siinä ihmetteleminen, kun aikanaan huomasin, että muutkin voivat olla hyviä.
En koe tulleeni kauhea väärinkohdelluksi kuitenkaan, mutta tietynlainen väärä syyllisyys minuun saatiin istutettua. Olen tietoisesti pyrkinyt siitä pois, vaika se onkin vaikeaa, koska siihen on vaikea saada otetta.
Otin pesärakoa isäni uskoon kolmikymppisenä. Mutta lopulta palasin takaisin. En kuitenkaan enää usko, että jokin uskonto on se ainoa oikea. Uskon, että totuus löytyy sieltä, mikä on kaikille uskonnoille yhteistä. Uskon siis, mutta omalla tavallani.
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä että miten uskonnollisessa perheessä kasvaminen on vaikuttanut sinuun? Onko siitä ollut haittaa vai hyötyä? Ap
Haittaa.
En saanut itse päättää kenen kanssa ystävystyin koska jos jostain kaveristani löytyi pienikin häikkä niin se oli liikaa vanhemmille. Esimerkkinä annettakoon paras ystäväni jonka kanssa en enää saanut kaveerata kun vanhemmilleni selvisi että hänen isänsä on eronnut kirkosta.
En saanut lapsena katsoa pokemoneja koska ne olivat vanhempieni mielestä demoneja, monia muitakaan lastenohjelmia en saanut katsoa. Monia lapsille tarkoitettuja pelejä en saanut pelata koska joku oli aina vanhemmistani joko deminista taikka jumalanpilkkaa. Monta lapsille tarkoitettua kirjaa oli kiellossa koska niissä oli jotain häikkää heidän mielestään.
Tästä päästään takaisin tuohon kaverijuttuun, eräällä kaverilla oli pokemonreppu, joten hänen kanssaan en enää saanut olla kavereita.
Kamala paasaus synneistä ja jumalasta jos erehdyin tekemään pienenkin virheen jossakin asiassa.
Minusta kasvoi sitten melko syrjäytynyt nuori loppupeleissä.
Nykyisin olenkin eronnut kirkosta.
Uskon edelleen, mutta omalla tavallani. Olen helluntailaisesta kodista. Meillä oli paljon sääntöjä ja kieltämistä. Tämä johti siihen, että elin teini-ikäni vasta n. 20-vuotiaana muutettuani kotoa. Tein typeryyksiä joita kadun edelleen. Kaikesta ei tietenkään voi kotia syyttää, mutta mieluummin olisin pöllöillyt "turvallisesti" teininä. Kun kaikki oli kielletty, niin pitihän niitä sitten kuitenkin kokeilla kun mahdollisuus tuli.
Nykyisin olen ihan normaali keski-ikäinen työssäkäyvä nainen.
Sukulaisten usko luterilainen ja spiritualismi. En ole niissä. Olen henkinen omalla tavalla, uskon silti että pitää saada suojelu ja rukous voi olla hyvä. Mutta mihin, on toinen kysymys, en mene tässä pidemmälle.
Erosin 15 vuotiaana lestadiolaisuudesta. Sieltä on jäänyt paljon hyvää mutta kaikkia heidän sääntöjään en hyväksy. Ajattelen niin että riittää kun ihminen tietää mikä on oikein ja mikä väärin ja kohtelee muita hyvin.
Uskonnollisessa perheessä kasvaminen traumatisoi minut. Lyhyesti sanottuna.
Se voi todellakin traumatisoida, jos kasvatus perustuu helvetillä pelotteluun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä että miten uskonnollisessa perheessä kasvaminen on vaikuttanut sinuun? Onko siitä ollut haittaa vai hyötyä? Ap
Haittaa. Kaikenlainen syyllistäminen ja tuomitseminen muka totuuden nimissä on haitallista. Ja sitä tapahtuu väistämättä uskontojen piirissä. Moraalia voi opettaa toisinkin.
Onko sinua siis tuomittu tai syyllistetty oman perheesi tai jonkun muun uskovan ihmisen toimesta? Ap
Ketäpä uskovaisten lasta ei olisi. Seksi oli syntiä, alkoholi oli syntiä, samoin kuin moni muukin asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä että miten uskonnollisessa perheessä kasvaminen on vaikuttanut sinuun? Onko siitä ollut haittaa vai hyötyä? Ap
Haittaa. Kaikenlainen syyllistäminen ja tuomitseminen muka totuuden nimissä on haitallista. Ja sitä tapahtuu väistämättä uskontojen piirissä. Moraalia voi opettaa toisinkin.
Onko sinua siis tuomittu tai syyllistetty oman perheesi tai jonkun muun uskovan ihmisen toimesta? Ap
Ketäpä uskovaisten lasta ei olisi. Seksi oli syntiä, alkoholi oli syntiä, samoin kuin moni muukin asia.
Olen tuo fundamentalistipapin tytär. Ei minulle sanottu, että seksi on syntiä, vaan sitä, että seksi kuuluu vain avioliittoon. Ja alkoholikaan ei ollut syntiä, vaan ei ole hyväksi ihmiselle.
Uskovaisia ei oikein saisi niputtaa samaan stereotypiaan. Meidät on kaikki kasvatettu eri tavoin. Kyllä minä sain valita kaverini, toisin kuin yllä. Ja varmaan paikkakuntakin vaikuttaa; minä ole Helsingistä. Pienellä paikkakunnalla voi olla ahdistavampaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä että miten uskonnollisessa perheessä kasvaminen on vaikuttanut sinuun? Onko siitä ollut haittaa vai hyötyä? Ap
Haittaa.
En saanut itse päättää kenen kanssa ystävystyin koska jos jostain kaveristani löytyi pienikin häikkä niin se oli liikaa vanhemmille. Esimerkkinä annettakoon paras ystäväni jonka kanssa en enää saanut kaveerata kun vanhemmilleni selvisi että hänen isänsä on eronnut kirkosta.
En saanut lapsena katsoa pokemoneja koska ne olivat vanhempieni mielestä demoneja, monia muitakaan lastenohjelmia en saanut katsoa. Monia lapsille tarkoitettuja pelejä en saanut pelata koska joku oli aina vanhemmistani joko deminista taikka jumalanpilkkaa. Monta lapsille tarkoitettua kirjaa oli kiellossa koska niissä oli jotain häikkää heidän mielestään.
Tästä päästään takaisin tuohon kaverijuttuun, eräällä kaverilla oli pokemonr
Se on kummallinen ilmiö tuo demonien näkeminen joka paikassa. Niinkuin jotkut pokemonit. Jos nyt riipaistaan raamatun sivuilta kaksi asiaa, jotka ovat varmasti demonisia, niin ne ovat 1) sen kieltäminen, että Jeesus on inkarnoitunut Jumala, ja 2) kuvitelma siitä että omien hyvien tekojensa/ pahojen tekojen puuttumisen kautta voisi kelvata Jumalan tuomiolla.
Islam muuten ajaa karille molemmissa kohdissa, juutalaisuus samoin.
Haittaa siinä mielessä, että nuoruus meni tavallaan pilalle, kun tuli oltua uskovaisten jutuissa silloin kun muut piti hauskaa ja kokeili asioita. "Maailman ihmisten" kanssa ei saanut olla liian tiiviissä väleissä ja "lopun ajat" oli aina ovella... antikristus tulossa, pedonmerkki jne. ihan perushelluntailaista touhua!
Vierailija kirjoitti:
Haittaa siinä mielessä, että nuoruus meni tavallaan pilalle, kun tuli oltua uskovaisten jutuissa silloin kun muut piti hauskaa ja kokeili asioita. "Maailman ihmisten" kanssa ei saanut olla liian tiiviissä väleissä ja "lopun ajat" oli aina ovella... antikristus tulossa, pedonmerkki jne. ihan perushelluntailaista touhua!
Eikö ole jännä juttu että Jeesus meni nimenomaan näiden maailman ihmisten luokse, ja kutsui sieltä apostolinsa? Ei kukaan opetuslapsista ollut fariseus - jotka olivat kaikkein särmimpiä seppiä juutalaisuuden sääntöjen noudattamisessa. Jumala etsii henkilökohtaista suhdetta, ei mitään sääntöjen noudattamista. Hän on tänäänkin saatavilla Kristuksessa.
Nosto, pisto, ravistus - ja synkkä tuijotus. Suomalainen seksi Aki Kaurismäen mukaan. Olkaa hyvät.
En kuulu kirkkoon mutta minulla on oma uskoni. En tiedä, tuovatko uskonnot enemmän hyvää vai pahaa tähän maailmaan.