Miten Suomessa on niin paljon ihmisiä, jotka ei kykene työntekoon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet pystyisi tekemään 1-3 päivää viikossa töitä, mutta ei kannata koska tuet menee. Tekisi hyvää henkisesti ja ehkä fyysisesti, mutta systeemi heti rokottaa. Itse teen täysipäiväistä työtä minimipalkalla, saisin työttömänä about saman verran kun mitä palkkaa jää käteen mutta ainakin saan nyt työkokemusta, ehkä sitten tulevaisuudessa saisi paremmin palkatun työpaikan... Tykkään työstä ja voisin tehdä tätä vaikka loppuelämäni mutta ei näistä rahoista jää mitään säästöön.

Ja voi jäädä enemmän miinukselle kun ottaa huomioon töihin kulkemisen kustannukset. 

En tajua miksi se suojaosuus piti poistaa, että olisi saanut edes 300 tienata osa-aikatyöllä ilman tukien vähentämistä. Saisi edes kerryttää vaikka työkokemusta ja sillä mahdollisesti tulisi joskus palkatuksi kokoaikaiseksi. Nyt ei sitten ole välttämättä varaa ottaa muutamaa osa-ai

Älä hätäile. Työkkäri keksii että mene kouluun. Nyt kun ei voida tehdä enää muuta työttömille, juurikin kun suojaosuus poistettiin. Minun miehelleni ruvettiin tyrkyttämään koulua. 

Vierailija kirjoitti:

Mainio esimerkki oli Suomeen tulleet ukrainalaiset, entiset marjanpoimijat, jotka eivät viitsineet tänä- eikä viimevuonna mennä töihin kun saivat kaikki tuet täysimääräisinä kenenkään kyselemättä. Tämä on erään itsensä kertoma.

Varmaan sillä rahalla sai Ukrainassa enemmän. Ja oli pakko raapia kasaan rahat tuolla tavalla. 

Ainakin jotkut duunariammatit ovat nykyisin niin rankkoja, ettei niitä terveys kestä. Esim. äitini oli kunnalla siivoojana 80-90-l. ja hänelläkin tuli jotain kulumia, mutta se työ oli todella leppoisaa siihen verrattuna mitä ainakin myöhemmin yksityisillä firmoilla. Tuurasin siis aikanaan äitini työkaveria ja myöhemmin olin yksityisessä firmassa. Poikani taas opiskeli rekkakuskiksi ja kun aloitti työt kuorma-autokuskina, päivät olivat 15-tuntisia. Vaikka oli välillä enemmän vapaapäiviä, oli koko ajan nuppi ihan sekaisin. Jätti sen alan. Voi ihan todella kysyä kannattaako oma terveys uhrata työn alttarille. Noissa tapauksissa ei kyse ole laiskuudesta, mukavuudenhalusta tms. Mutta en tiedä miten tämä sitten toimii, että jos vaikka poikani olisi jäänyt kuljetusalalle, olisiko saanut jotain tukia terveytensä takia tai ei tarvitsisi mennä töihin ollenkaan ja silti saisi tukea vai mitä. Mutta kyllä itsekin näin viisikymppisenä perusterveenä sanoisin, että en enää kykenisi terveyttäni romuttamatta tekemään niitä siivoushommia mitä parikymppisenä. Kyllä sitä vikaa on joskus ihan työelämässäkin, ei vain työntekijässä.

Suomesta puuttuu helpot työt, joita lievästi rajoittunut voisi tehdä. 

Tämä on sisäsiittoinen, autismin kirjolla silattu kansa.

Palkkatyöpaikkoja ei ole. Kaikki oli paljon helpompaa kun oli orjia ja palkatonta pakkotyötä. Palvelu pelas.

Eihän sitä kykene työntekoon, jos työpaikkoja ei ole. Kykenisin kyllä varmaan vaikka sinun hommiisi.

Sotatraumoja maksellaan EDELLEEN.

- Hyvät tuet suhteessa nettopalkkatasoon

- Ajatus siitä, että yhteiskunnan tuella on ok elää. 

- Jossain muualla samaan sairauteen kuollaan, täällä pystytään hoitamaan/lievittämään

Minusta eniten vaikuttava syy on ihmisten lihavuus ja sitä kautta huono kunto ja sairastelu.

Sokerin käyttöä elintarvikkeissa olisi ruvettava säännöstelemään ja kaikkien sokeriherkkujen määrää olisi myös ruvettava säännöstelemään kaupoissa. Esim. S-marketissa saisi olla vain 3 neliön alueella karkkeja ja suklaita ja jäätelöille kanssa neliömäärä minkä sisään olisi mahduttava.

Vierailija kirjoitti:

Minusta eniten vaikuttava syy on ihmisten lihavuus ja sitä kautta huono kunto ja sairastelu.

Sokerin käyttöä elintarvikkeissa olisi ruvettava säännöstelemään ja kaikkien sokeriherkkujen määrää olisi myös ruvettava säännöstelemään kaupoissa. Esim. S-marketissa saisi olla vain 3 neliön alueella karkkeja ja suklaita ja jäätelöille kanssa neliömäärä minkä sisään olisi mahduttava.

Ai että mua sapettaa nämä lihava sitä ja tätä. Entä kun ei ole lihava? On fyysinen sairaus ja krooniset kivut.

John F. Kennedy sanoi virkaanastujaispuheessaan:"Ask not what your country can do for you, ask what you can do for your country."

Tällainen ajattelu on täysin vierasta Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

No, esim. jos on laaja-alaisia oppimisvaikeuksia on vaikea selvityä nykytyöelämässä, jossa kaikki viety äärimmilleen. Näitä ihmisiä on kuitenkin aika paljon. Pitäisi olla enemmän helppoja avustavia töitä, joista saisi kuitenkin oikeaa palkkaa. 

Tunnen tuon diagnoosin saaneen. 

Hän on lähihoitajana jossain palvelutalossa. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä itse muistan lapsuudesta, että vanhempani tekivät todella paljon töitä. En oikein usko, että juuri viime aikoina työelämä on muuttunut raskaammaksi. Minä selviän vähemmällä kuin vanhempani

Joskus noin viisitoista vuotta sitten äitini työpaikalla alkoivat asiat muuttua. Yhtäkkiä yhden ihmisen piti tehdä enemmän ja nopeampaan tahtiin, budjetista ja laadusta kiristettiin. Ennen tätä muutosta oli ammattiylpeys kun pystyi tekemään laatua. Se katosi ja työ ei enää ollut palkitsevaa.

Ja tätä se suunta on ollut monessa suorittavamman tason työssä. Yksi ihminen tekee hiki päässä useamman duunit samalla palkalla kuin ennen ja johto räyhää niskaan kun pitää saada parempaa tulosta.

Älä hätäile. Työkkäri keksii että mene kouluun. Nyt kun ei voida tehdä enää muuta työttömille, juurikin kun suojaosuus poistettiin. Minun miehelleni ruvettiin tyrkyttämään koulua. 

 

Kyllä minä kouluun voin mennä jos saan opiskella työttömyystuella. Jos yritetään pakottaa pois työttömyystuelta opiskelemaan opintorahalla niin siihen ei ole varaa ja noinhan sitä juuri pattitilanteeseen päätyykin: ei pääse töihin sillä koulutuksella mikä on mutta ei ole varaa opiskella toista koulutustakaan. 

Sinänsä mielenkiintoista kun kunnalla on intressi pakottaa työtön tekemään jotain ilmaishumppaa tai kouluttautumaan ettei kunta saa sakkoja, mutta samalla hallitus vie aikuiskoulutustuen.

Vierailija kirjoitti:

- Hyvät tuet suhteessa nettopalkkatasoon

- Ajatus siitä, että yhteiskunnan tuella on ok elää. 

- Jossain muualla samaan sairauteen kuollaan, täällä pystytään hoitamaan/lievittämään

Kun vaihtoehto on elää tuella tai suunnilleen samalla rahalla romuttaa terveytensä, joutua työkyvyttömäksi ja sairaana entistä pahempaan rahatilanteeseen, valinta on helppo.

Työelämän pitää muuttua riistävästä jatkuvasti enemmän voittoja ihmisten selkänahasta repivästä tyylistä realistisemmaksi. 

Kieltämättä käsittämätöntä, mikäpä monia estäisi edes osa-aikatöitä tekemästä jos ottaisi itseään niskasta kiinni, olettaen että on aika terve. Ihan sairasta että joku on vaikkapa masentunut ja päivät aikaa tekemättä mitään, niin tällainen ihminen ei voi liikkua edes hetkeäkään päivästä, ei tehdä itse ruokaa, ei siivota joten yhteiskunta tukee siivousta välillä... Oikeasti nämä kuuluisivat johonkin ns. "leireille" joissa voisi olla vaikkapa kuukauden jossa opetellaan se päivärytmi, ruuanlaitot ja ulkoilut jne jos tuo nyt jotenkin on itselle liian vaikeaa. Ja ymmärrän kyllä että masentuneet ei aina jaksa ja kykene, mutta ei sitä esim. moni liikuntakyvyn menettänytkään joka tsemppaa jatkuvasti itseään että voisi taas kävellä kuten muut. Masennus on monilla elintapasairaus ja tekosyy olla tekemättä yhtikäs mitään. 

Ei kai kykene, kun töihin ei voi mennä sillä kellonlyömällä ja siksi ajaksi kuin itse haluaa ja tehdä töissä mitä haluaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta eniten vaikuttava syy on ihmisten lihavuus ja sitä kautta huono kunto ja sairastelu.

Sokerin käyttöä elintarvikkeissa olisi ruvettava säännöstelemään ja kaikkien sokeriherkkujen määrää olisi myös ruvettava säännöstelemään kaupoissa. Esim. S-marketissa saisi olla vain 3 neliön alueella karkkeja ja suklaita ja jäätelöille kanssa neliömäärä minkä sisään olisi mahduttava.

Ai että mua sapettaa nämä lihava sitä ja tätä. Entä kun ei ole lihava? On fyysinen sairaus ja krooniset kivut.

Jos asia ei sinua kosketa (lihavuus) niin miksi se sapettaa? Ja vaikka sinun sairautesi huomioon ottaen, miten sinulta olisi pois jos kansalaisten sokerihoukutuksia vähennettäisi? 

Vierailija kirjoitti:

Sotatraumoja maksellaan EDELLEEN.

No mun sairaseläkkeen syy ei ole sota. Isovanhemmat olivat sota-ajan ihmisiä ja varmasti se heihin vaikutti. Tiedän, että vaikutti. Äitiäni ei kuitenkaan koskaan hakattu tms., mitä moni väittää kokeneensa. Hänet päin vastoin hemmoteltiin pilalle ja hän kuvittelee olevansa ehkä Jumala. Minua sitten hakattiinkin ja nöyryytettiin. Ilman mitään sotaa. Boomerisukupolvi on vain ollut viallinen. 

Vierailija kirjoitti:

John F. Kennedy sanoi virkaanastujaispuheessaan:"Ask not what your country can do for you, ask what you can do for your country."

Tällainen ajattelu on täysin vierasta Suomessa.

Minulla oli tuo ohjenuorana. No terveyshän siinä meni. Sain työkyvyttömyyseläkkeen. Sekin kyllä sentään jotain.