Ystävyydestä

Minä olen menettänyt useamman kaverin siten, että he eivät ole halunneet olla tekemisissä kanssani. Ehkä olen sitten itse se outo.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen menettänyt useamman kaverin siten, että he eivät ole halunneet olla tekemisissä kanssani. Ehkä olen sitten itse se outo.

Mutta siis olitte kavereita ja sitten hups ette enää olleetkaan, vai? Miten heidän käytöksensä sitten muuttui ja noinko vain?

Olen. Hän perusti perheen ja alkoi olla todella anteeksipyytelevä jos mainitsi ikinä lapsistaan. Olen siis itse sinkku, minulla on muitakin perheellisiä ystävinä ja sanoin ettei tietenkään haittaa ja kyselin hänen lapsistaan ja perheestään. Jotenkin rämä oli hänelle kova paikka kuitenkin ja hän päätti yhteydenpidon. En ole jäänyt kaipaamaan. 

Olen.

Oltiin läheisiä kunnes ei sitten enää oltukaan, jäin paitsioon, tilalleni tuli toinen/toisia. Tästä on jo useampi vuosi aikaa, mutta kirvelee yhä, jos asia mieleen tulee, kuten nyt. Ystäviä voi olla vaikka sata, mutta jos jonkun kanssa on ollut läheinen kuten me olimme niin miten toisen voi vain vaihtaa toiseen, se satutti. Itse olen parin läheisimmän kanssa ollut aina yhtä läheinen enkä voisi kuvitellakaan jättäväni heitä kumpaakaan niin vain pois kuvioista tai muuttuvani kylmemmäksi. Juuri vietettiin yhdessä yhteisiä 100v-juhliakin.

Yläasteella tiiviin ystäväporukkamme yksi jäsen heilasteli toisen tytön poikaystävän kanssa tämän selän takana. Katkaisimme välit tylysti.

10 vuotta jälkeenpäin aloin etelänmatkalla parvekeviiniä siemaillessani miettiä, että näinköhän kannatti teinisekoilun takia menettää tärkeä lapsuudenystävä loppuiäksi. Laitoin viestin että tavataanko. Tavattiin ja nyt olemme taas ystäviä. Muu ystäväporukka on edelleen kasassa, mutta he eivät tätä yhtä halua nähdä.

.

Kyllä. Hänen puolisonsa ei hyväksynyt ystävyyttämme. Teki kipeää luopua ystävyydestä mutta halusin kunnioittaa hänen päätöstään, koska on totta kai luonnollista, että oma perhe on hänen tärkeysjärjestyksessään ykkönen. Vihaa tai katkeruutta en ole koskaan pystynyt häntä kohtaan tuntemaan. Toivon vain, että hänellä olisivat asiat mahdollisimman hyvin.

Lakkasin lainaamasta rahaa 

Olen menettänyt muutama vuosi sitten. Ystävä teki törkeitä ohareita, joihin sitten lopulta reagoin samalla tavalla eli jätin yhteen viestiin vastaamatta, jossa pahoitteli ohariaan. Yhteys loppui siihen. Ei enää mitään yhteydenottoja eikä olla nähty.

Luulin häntä todella hyväksi ystäväksi, mutta viimeinen vuosi oli yhtä oharia. 

Olen, mutta en jaksa kertoa tapauksesta.

Mustamaalaava ja kyttäävä ihminen ei ole ystävä.