Onko alkoholistin oikeesti pysyttävä absolutistina vai voiko ja pystyykö sellanen nauttimaan yhden lasin viiniä?

Tosin on tästä erilaisiakin näkemyksiä. Uusin tutkimustieto kai tukee tietääkseni sitä ajatusta, että tuollainen kemiallinen koukku aineeseen nimeltä alkoholi on täysin totta. Ja että jo pieni tippa alkoholia voi tosiaan olla tuhon alku jos alkoholisti sitä ottaa.



Jossain tapauksessa ei ole ollenkaan käytössä sana alkoholisti, vaan päihteiden väärinkäyttäjä tai puhutaan putken katkaisemisesta tai käytön rajoittamisesta. Miksi ei puhuta alkoholistista - se sitten taas on tietynlaista retoriikkaa ja siihen voi olla eri syitä riippuen siitä kuka puhuu.

Vierailija:

Jossain tapauksessa ei ole ollenkaan käytössä sana alkoholisti, vaan päihteiden väärinkäyttäjä tai puhutaan putken katkaisemisesta tai käytön rajoittamisesta. Miksi ei puhuta alkoholistista - se sitten taas on tietynlaista retoriikkaa ja siihen voi olla eri syitä riippuen siitä kuka puhuu.

Se on sitten toki aika veteen piirretty viiva, koska alkoholin suurkäyttäjästä tulee varsinainen alkoholisti. Mutta alkoholismissa on kyse senlaatuisesta riippuvuussuhteesta ja väärinkäytöstä, että se ei enää vähääkään ole käyttäjän hallinnassa.

Ja silloin lasillinen tai jopa siemaisu voi aiheuttaa repsahduksen ryyppyputkeen.

Ymmärtääkseni siinä on henkinen puolikin aika tärkeä, eli kun repsahdus johtaa itsesyytöksiin ja morkkikseen, ne puolestaan saattavat aiheuttaa sellaisen " antaa sitten mennä loputkin, prkl!" -ajattelun -> raittius kariutuu siihen.

Toisaalta tunnen entisiä alkkiksia, jotka ajoittain ovat yrittäneet maltillista juomatapaa, vaihtelevin menestyksin.