Melkoisen hankalat yöt
Meillä unikoulu meni totaalisen pipariksi ja nyt on seurauksena siitä vielä hirveä kammo omaa sänkyä kohtaan. Tyttö jaksaa kyllä huutaa hysteerisenä...huutaa ja huutaa omassa sängyssä...ikää 1 v 2 kk.
Imetys on lähes loppu (vain illalla saa) ja yö pärjäillään ilman ruokaa sinne 5.30 saakka, jolloin olen nyt joutunut hakemaan maitopullon, että uni jatkuisi vielä.
Nukahtaa omaan sänkyyn, vaikka vastustaa kovasti sinne menoa ja suostuu laskeutumaan makuulle vasta tosi väsyneenä. Joudun monesti nostamaan syliin ja rauhoittamaan...istumaan pitkästi vieressä. Saa hepulin, jos poistun huoneesta. Vain äiti kelpaa jne.
Yöllä, jos herää, niin pääsee meidän viereen, missä sitten kaivautuu äidin kaulakuoppaan tai liivautuu kylkeen kiinni. Paikat ihan puuduksissa... lisäksi hermostuu, jos kääntää kylkeä ja osuu johonkin...alkaa huuto. Jos kannan takaisin omaan sänkyyn, niin nukkuu max 1/2 h ja taas on pystyssä.
Virheitä on tehty varmasti, mutta kun on esikoinenkin kotihoidossa, niin on pakko saada myös itse unta yöllä.
Mietin nyt, että moniko nukkuu perhepedissä ja pääseekö siitä " ikinä" eroon? Moniko on kokeillut pinnasängyn siirtämistä ihan vuoteen viereen? Auttaisiko? Nyt on omassa huoneessa. Pitäisikö tehdä niinkuin voimakastahtoinen tyttö haluaa vai ottaa tyly huudatuslinja (ei tehonnut lähes 3 viikon unikoulun aikana...siis on tosi kovapäinen). Vielä on vaihtoehto antaa pariksi yöksi mummolaan. En tiedä, tuoko mitään helpotusta.
Muuten voisi näin mennäkin eteenpäin, mutta eilen heräsi klo 22.30 ja alkoi huutaa, kun ei päässyt viereen (ei oltu vielä nukkumassa) ja huutoa jatkui tunti. Siis se aika, kun olisi rauhassa halunnut katsoa telkkua. Selkeästi tästä on nyt tullut sellainen tapa, että heti, kun omasta sängystä herää, niin viereen on päästävä.
Pitkä stoori, mutta jos jaksoit lukea, niin ehdotuksia otetaan kiitollisena vastaan. (kuvioissa myös työssäkäyvä isi ja isoveli, jotka on huomioitava yöllä)
Kommentit (6)
on jo sen ikäinen että tasan muistaa jos yhden kerran antaa periksi ja jos on vielä erittäin sinnikäs eikä luovuta helpolla...
Mun tutuilla kesti " unikoulu" 2,5kk ennenku lapsi luovutti ja sairauden jälkeen oli sama helvetti edessä uudestaan.
paitsi etten huudatulinjalle suostu lähtemään. Koska olen huomannut, että jos itkevänä nukahtaa, herää yöllä useammin. Lainasin kirjastosta Pantleyn Pehmeä matka höyhensaarille, josta sain ihan hyviä vinkkejä. Joskaan en täysin jaksanut neuvoja toteuttaa.. mutta sain rohkaisua moneen kysymykseen. Kannattaa lainata ja lukea!
http://www.myllylahti.fi/kirjat/2020508.htm
nopea vastaus ennen nukutuspuuhia, mutta meillä on siirretty pinnis mun puolelle meidän sänkyä, niin jos herää yöllä voin työntää käden pinnojen välistä. Samalla tavalla pidin myös unikoulua, eli makasin omassa sängyssä ja leikin nukkuvaa, sai poika huutaa minkä jaksoi, mutta en kertaakaan lähtenyt pois, vaan pysyin omassa sängyssäni ja näin ollen hän lopulta luovutti ja kävi nukkumaan. Ensimmäisenä näistä illoista hän heräsi ensimmäisen kerran vasta 4.30 aamulla, kun siihen asti oli herännyt koko ikänsä 1,5h välein. Niin, edelleen hän joskus öisin herää, mutta pidän tulppia korvissa ja sanon hänelle, että nyt on yö ja äiti nukkuu. Joskus jaksaa karjua, mutta useimmiten nykyisin jo tietää, ettei hyödytä mitään. Mutta käteni on aina saatavilla ja itse olen lähellä vaikka olenkin antanut huutaa. Tämä siis toteutettiin joulukuun lopulla, poika täytti vuoden 2.1. Nykyisin nukkuu 20 - 07 heräämättä!!
Voimia ja onnea,
Nuippu ja poikanen
Meillä on 1,5-vuotias tyttö ja samojen nukkumisongelmien kanssa ollaan painittu. Ennen tyttö nukahti omaan sänkyyn (omassa huoneessa) äidin pitäessä kädestä kiinni, isä ei kelvannut jos äiti oli kotona. Parin tunnin päästä kuului huuto ja tyttö oli pystyssä kädet ylhäällä, jolloin pääsi meidän sänkyyn. Joskus yritin nukuttaa uudelleen omaan sänkyyn mutta aikaa meni jopa 1,5 tuntia, joten pääsin helpommalla kun otin viereen. Siinä hän saattoi nukkua heräämättä loppuyön. Juuri se iltaherääminen alkoi olla rasittavaa kun itse olisi vielä voinut esim. katsella tv:tä... No kolme viikkoa sitten päätimme aloittaa unikoulun. Tyttö vietiin iltatoimien jälkeen sänkyyn ja jätettiin nukahtamaan itsekseen. Kun hän nousi pystyyn käytiin kumoamassa takaisin ja taas lähdettiin pois. Tätä joutui aluksi tekemään aika monta kertaa mutta muutaman päivän päästä jäi hiljaa sänkyyn ja nukahti melkein heti. Unikouluumme kuului myös se, että viereen ei enää oteta vaan koko yö nukutaan omassa sängyssä. Edelleen tyttö herää muutaman kerran yössä mutta useimmiten riittää vaan kun kumotaan takaisin sänkyyn ja unet jatkuu. Muutama yö on ollut välillä vaikeeta, silloin on sitten vaan kuunneltu huutoa ja käyty välillä rauhoittelemassa. Ja tahtoa tytöllä kanssa löytyy, jaksaa kevyesti huutaa pari tuntia :(, silloin vaaditaan pitkää pinnaa. Isä muuten kelpaa tähän hommaan nykyisin melkeinpä paremmin kuin äiti!Aamuherääminen on kyllä siirtynyt aikaisemmaksi, ennen nukkui vieressä puoli yhdeksäänkin jos oli vapaapäivä, nykyään herää heti kuuden jälkeen... No tässä ei nyt oikeastaan vnkkejä kauheesti teille tullut, mutta ehkä kannustusta että kohtalotoveri löytyy ja meillä ainakin jonkun verran nukkumistilanne parantunut! Toiveissa olisi että vielä joskus tuttö nukkuisi koko yön heräämättä...
tempperamentikas huutotyttö. Huutoa käytetään nykyään aseena ihan mihin vaan eli tyttö ruikuttaa ja vaatii tosi paljon ja helposti, vaikka on yritetty olla antamatta periksi... Se vaan ei ole niin helppoa, etenkään öisin, kun esikoisenkin (ja muiden) uni häiriintyy tosi pahasti...Ja meidän neiti kans voi huutaa vaikka puoli tuntia putkeen (pidempäänkin) aina vain paheten, tilanne ei huudattamalla lopu meillä, näin on ollut aina. Paniikki siitä vain tulee lapselle. Kokeiltu on.
Meillä on yritetty siedättää lasta isän hoitoon, etenkin yöaikaan. Omassa sängyssä onneksi tyttö nukkuu suurimmaksi osaksi (lastenhuoneessa), mutta heti jos antaa periksi että pääsee meidän sänkyyn yöllä, on seuraavanakin yönä pyrkimässä siihen. Eli kierre tulee tosi nopeasti.
Välillä isähoito onnistui jo tosi hyvin (1,5v-2v) mutta sitten taas repesi päivähoidon myötä äitivaatimukset koviksi... eli se on ymmärrettävästi myös kausiluontoista.
Unikoulua emme ole pitäneet koskaan, mutta isähoitoa on annettu vähän väkisin ja annetaan edelleen. Eli esim. nykyään kun tyttö herää yöllä ja huutaa aina äitiä, menee isä apuun ja vastusteluista huolimatta hoitaa tilannetta.. maanittelee lapsen pissalle (joka usein auttaa siihen, että lapsi palaa takaisin omaan sänkyyn nukkumaan rauhassa!), silittelee sänkyyn mutta ei uneen, selittää että huutamalla ei tahtoa saa läpi ja pahimmillaan vie lapsen pois makuuhuoneesta (isosiskon unen tieltä) valoisaan paikkaan - tämä ' valohoito' ärsyttää tyttöä kovasti ja haluaa sen kohta sit itse sammuttaa ja pyytää ' omaan sänkyyn' .
Meidän sänkyyn lapsi pääsee lähinnä kun kovasti kipeä ja herää ihan aamuyöstä (n. klo 5) jolloin on suuri pelko, että huudolla herättää kaikki silleen ettei kukaan enää nuku eli virkistyy itse samalla liiaksi. Ja jos ei muuten omaan sänkyynsä rauhoitu, menemme lastenhuoneen lattialle patjalle nukkumaan mieluummin itse. Tätäkin tapahtuu tosi harvoin.
Meillä tämä isäsiedätyshoito aloitettiin jo ennen 1v. eli kyllä lapsi hyväksyy isän hoitajaksi useimmiten ja varsinkin kun en ole kotona. Silloin nukkuu usein yön läpeensä! Ärsyttävää kun oma läsnäolo aiheuttaa lapsessa näitä riippuvuusreaktioita - iltaisinkin kiukuttelee enemmän kun minä olen kotona eli rutisee minulle ei isälleen! Välillä ajattelen, että kannattaisi olla pois koto enempi;-)).
Mutta teilläkin voisi kokeilla tuota isähoitoa eli sinä olisit ' pois' hoitamasta... MEnet iltalenkille nukkumaanmenoaikaan eli ei sinun tarvi kuunnella huutoa... lapsi ei saa tottua siihen, että huutamalla saa äidin paikalle, ainakin lopulta. Eli meillä sanotaan aina lapselle, että huutamalla ei saa tahtoa läpi, huuto on loputtava. Ja jos mies on mennyt apuun ensin, en mene koskaan paikalle niin kauan kun lapsi huutaa, ja useimmiten homma menee ohi sillä että huuto saadaan lakkaamaan ja lapsi rauhoittumaan, jolloin järjestys palaa itsestään ilman äitiä eli ei enää tarvi äitiä paikalle. Rankkaa välillä itsellekin tämä hoito ja huutoon vastaamattomuus. Ja väliin olet sit yön -pari yötä pois putkeen, että lapsi tottuu siihen että et ole aina paikalla. Ja kaikkea hoitoa/palvelua tekee mies tarkoituksella enemmän.
Pohdittiin nyt erilaisia vaihtoehtoja ja päädyttiin siihen, että pinnasänkyä ei enää kanneta takaisin meidän makuuhuoneeseen, vaan sijattiin sänky lapsen huoneeseen. (Ehdotus siitä, että pinnasänky olisi kiinni omassa sängyssä oli kyllä hyvä, mutta vie pois vanhempien mahdollisuuksia olla vapaasti omassa makkarissa.)
Ensi yöksi menen sinne koko yöksi nukkumaan ja jatkossa siitä hetkestä alkaen, kun lapsi herää yöllä. Enää ei pääse pois omasta pinnasängystään ennen aamua.
Viime yön vietti äidilläni ja oli herännyt puoli viiden aikaan vaatimaan maitoa. Oli kuitenkin jatkanut unta omassa sängyssä.
Eli tässä nyt yritän kerätä taistelutahtoa ja itse hyvin levänneenä jaksankin varmaan tarvittaessa valvoa.
Lisäksi ajattelin pukea yöksi enemmän vaatetta päälle. Tyttö kun inhoaa peittoa ja voi olla, että heräilee myös siksi, että palelee.
No, katsotaan, että miten sujuu. Suurin hysteriavaihe on kuitenkin ohi, kun jo iltaisin taas nukahtaa melko hyvin omaan sänkyyn.