Välillä pysähdyn miettimään sitä faktaa, että eräs sukulainen on sellainen ihminen, jonka kanssa en TODELLAKAAN olisi missään tekemisissä
ilman sukulaisuutta. Eikä tähän nyt tarvita mitään lässytystä siitä, että sukulaisuus ei velvoita mihinkään. Kuka tahansa ymmärtää sen.
Tänään taas vaihteeksi tuli tilanne tuon ihmisen kanssa, ja on jotenkin yllättävän raskasta tajuta, ettei oikeasti olisi tekemisissä hänen kanssaan ilman sukulaisuutta. Hänellä on jotenkin aina ihan ihmeellisen piilov-i-hamielinen suhtautuminen minuun. Aina sellaista äyskimistä ja töksäyttelyä, ja suhtautuminen on kuin olisin jokin pelle, jonka sanomiset ovat aina tyhmiä (vaikka eivät todellakaan ole. Olen monissa asioissa paljon fiksumpi kuin hän.)
Kommentit (39)
Miksi olet tekemisissä, ainakaan noin usein.
Äitiinkin voi rajoittaa yhteydenpitoa.
En yhtään ihmettele miksi jotkut lisääntyvät. Ei heidän seurassaan kukaan vapaaehtoisesti ole.
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet tekemisissä, ainakaan noin usein.
Äitiinkin voi rajoittaa yhteydenpitoa.
Niin siis miten usein??? Missä kohdassa kerroin kuinka usein olemme tekemisissä?? Miten äitini liittyy tähän? 🙄
Ehkä vain kuvittelet. Minä tiedän yhden, joka aina kuvittelee, että tälle vttuillaan, vaikka ihan asiallisesti sanoisi. Muut ovat sitten aina ihan äimän käkenä tästä.
En vain käsitä mistä tuo iänikuinen nälviminen johtuu. Se on raivostuttavaa.
Esimerkkejä? Mistä nälvii? Onko ollut aihwtta objektiivisesti?
Vierailija kirjoitti:
Esimerkkejä? Mistä nälvii? Onko ollut aihwtta objektiivisesti?
Ei tänne voi oikein mitään kirjoittaa paljastumatta. Esimerkiksi ehdottaa jotain asiaa, johon en halua sanoa mitään heti, vaan miettiä sitä. Kun sanon mitä kaikkea siitä voisi seurata (ihan täysin faktoja), alkaa se nälviminen. Sitten jos palaan asiaan myöhemmin, jatkuu nälviminen tyylillä "sinähän sanoit jo että teet näin ja noin. Teet sitten näin ja noin ja sillä hyvä."
Oletko kenties selittänyt hänelle turhaa draamaa joka ei kiinnosta ketään?
Aivan kuin suuttuisi siitä, etten suostu mihin tahansa miettimättä ensin asiaa läpi. Tuo on vain niin ihmeellistä käytöstä!
Yks mun sukulainen oli sellainen ylimielinen muiden väheksyjä eli itse ns. parempia ihmsiä. Jätin sen tuttavuuden, koska ei sukulaisuus velvoita mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esimerkkejä? Mistä nälvii? Onko ollut aihwtta objektiivisesti?
Ei tänne voi oikein mitään kirjoittaa paljastumatta. Esimerkiksi ehdottaa jotain asiaa, johon en halua sanoa mitään heti, vaan miettiä sitä. Kun sanon mitä kaikkea siitä voisi seurata (ihan täysin faktoja), alkaa se nälviminen. Sitten jos palaan asiaan myöhemmin, jatkuu nälviminen tyylillä "sinähän sanoit jo että teet näin ja noin. Teet sitten näin ja noin ja sillä hyvä."
No olitko sitten sanonut, että teet näin ja noin? Tai antanut ymmärtää niin? Jos vastapuoli on ymmärtänyt sanomisesi vastauksena?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet tekemisissä, ainakaan noin usein.
Äitiinkin voi rajoittaa yhteydenpitoa.
Niin siis miten usein??? Missä kohdassa kerroin kuinka usein olemme tekemisissä?? Miten äitini liittyy tähän? 🙄
Kerroit, että tätä ankeutta aiheuttavaa yhteydenpitoa on enemmän kuin kerran/useammin vuodessa? Tässä mainittiin, että ei edes äitiin ole velvollisuutta olla tekemisissä, jos ei halua. Nyt jostain syystä aloit puolustaa tuota kuviota.
Simppeli: älä ole tekemisissä, jos et halua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esimerkkejä? Mistä nälvii? Onko ollut aihwtta objektiivisesti?
Ei tänne voi oikein mitään kirjoittaa paljastumatta. Esimerkiksi ehdottaa jotain asiaa, johon en halua sanoa mitään heti, vaan miettiä sitä. Kun sanon mitä kaikkea siitä voisi seurata (ihan täysin faktoja), alkaa se nälviminen. Sitten jos palaan asiaan myöhemmin, jatkuu nälviminen tyylillä "sinähän sanoit jo että teet näin ja noin. Teet sitten näin ja noin ja sillä hyvä."
No olitko sitten sanonut, että teet näin ja noin? Tai antanut ymmärtää niin? Jos vastapuoli on ymmärtänyt sanomisesi vastauksena?
En minä sanonut, että teen näin. Epäröin asiaa, mutten tehnyt mitään päätöstä. Tuossakin asiassa olisi ihan normaalisti voinut keskustella tuollaisen töksäyttelyn sijaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet tekemisissä, ainakaan noin usein.
Äitiinkin voi rajoittaa yhteydenpitoa.
Niin siis miten usein??? Missä kohdassa kerroin kuinka usein olemme tekemisissä?? Miten äitini liittyy tähän? 🙄
Kerroit, että tätä ankeutta aiheuttavaa yhteydenpitoa on enemmän kuin kerran/useammin vuodessa? Tässä mainittiin, että ei edes äitiin ole velvollisuutta olla tekemisissä, jos ei halua. Nyt jostain syystä aloit puolustaa tuota kuviota.
Simppeli: älä ole tekemisissä, jos et halua.
Minulla ei ole tavoitteena katkoa välejä kaikkiin mahdollisiin ihmisiin.
Ymmärrän ap, mulla on myös sukulaisena tällainen...
Lisäksi muitakin, joista en ole ikinä pitänyt yhtään.
Onneksi nykyään ei tarvitse nähdä, mutta vanhemmat ovat tekemisissä koska kyseessä toisen sisarukset ja heidän lapsensa.
Ärsyttää jopa kuunnella, kun varsinkin toinen vanhempani pelkästään puhuu heistä ja tavallaan odottaa, että olisin kiinnostunut.
Ongelma on siinä, että oma elämäni on täysin erilaista kuin näiden ns. normaalien/ tavallisten ettei tylsempää mielestäni voi olla...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esimerkkejä? Mistä nälvii? Onko ollut aihwtta objektiivisesti?
Ei tänne voi oikein mitään kirjoittaa paljastumatta. Esimerkiksi ehdottaa jotain asiaa, johon en halua sanoa mitään heti, vaan miettiä sitä. Kun sanon mitä kaikkea siitä voisi seurata (ihan täysin faktoja), alkaa se nälviminen. Sitten jos palaan asiaan myöhemmin, jatkuu nälviminen tyylillä "sinähän sanoit jo että teet näin ja noin. Teet sitten näin ja noin ja sillä hyvä."
No olitko sitten sanonut, että teet näin ja noin? Tai antanut ymmärtää niin? Jos vastapuoli on ymmärtänyt sanomisesi vastauksena?
En minä sanonut, että teen näin. Epäröin asiaa, mutten tehnyt mitään päätöstä. Tuossakin asiassa olisi ihan normaalisti voinut keskustella tuoll
Ilmaisitko vastapuolelle selkeästi, että et ole tehnyt päätöstä ja palaat asiaan kohta?
Vierailija kirjoitti:
Ehkä vain kuvittelet. Minä tiedän yhden, joka aina kuvittelee, että tälle vttuillaan, vaikka ihan asiallisesti sanoisi. Muut ovat sitten aina ihan äimän käkenä tästä.
Ja sinä kuvittelet, ettei ap:lla voisi olla näin?
Että ottaa päähän ihmiset, jotka syyttää muita koska näkevät vain sen oman kokemuksensa ja näkökulmansa!
Tuo toisen kokemuksen väheksyminen ja syyn osoittelu on sokeiden ihmisten merkki...
"Sä vaan kuvittelet" on niiin inhottavaa toimintaa!
Tiedän tämän kokemuksesta, valitettavasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esimerkkejä? Mistä nälvii? Onko ollut aihwtta objektiivisesti?
Ei tänne voi oikein mitään kirjoittaa paljastumatta. Esimerkiksi ehdottaa jotain asiaa, johon en halua sanoa mitään heti, vaan miettiä sitä. Kun sanon mitä kaikkea siitä voisi seurata (ihan täysin faktoja), alkaa se nälviminen. Sitten jos palaan asiaan myöhemmin, jatkuu nälviminen tyylillä "sinähän sanoit jo että teet näin ja noin. Teet sitten näin ja noin ja sillä hyvä."
No olitko sitten sanonut, että teet näin ja noin? Tai antanut ymmärtää niin? Jos vastapuoli on ymmärtänyt sanomisesi vastauksena?
En minä sanonut, että teen näin. Epäröin asiaa, mutten tehnyt mitään päätöstä. Tuossakin asi
Miten ihmeessä tuo liittyy mihinkään, kun kyseessä on ainainen nälviminen? Palasin asiaan eli selkeästi mietin sitä. Tästä huolimatta vastaus oli luokkaa "päätit että teet näin. Teet näin ja sillä selvä."
Vaikka asiasta olisi voinut keskustella kuten normaalit ihmiset.
En oikein tiedä mitä tunnen. En minä itke hänen takiaan, olen vain ehkä enemmänkin turhautunut ja vihainen siihen ainaiseen nälvimiseen. En ymmärrä mikä ongelma hänellä on.