Lapsi on yhtä kuin sairautensa tai diagnoosinsa vai onko sittenkään

Tunnen useita vanhempia, jotka peilaavat kaikki tapahtumat lapsen elämässä diagnoosin kautta. Myös lapsen kaverit kerrotaan diagnoosien selvittelyinä, ei ihan vain kavereina. Kaikki mitä lapsi tekee tai on tekemättä, pitää kertoa diagnoosihöystein. Osa tenavan puuhista on kuitenkin aivan tavallisia asioita, kuten kovaääninen ilakointi kaverin kanssa pulkkamäessä. Miksi vanhempi kokee tarvetta ensinnäkin kierrättää ruokailut, kouluasiat ja leikkimiset, kaikki, diagnoosien kautta ja toisekseen kertoa näistä joka käänteessä kuulijalle?