Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmiset ei sano mitään lastensa käytöksestä?
18.08.2024 |
Olin eilen erään melko nuorena kuolleen sukulaisnaisen hautajaisissa, hänellä on useampi neljä lasta yksi alle kouluikäinen ja muut ala-asteikäisiä. Tilaisuus oli mielestäni hyvin kaunis ja osallistujia oli aika paljon. Lapset kuitenkin tuntui hallitsevan koko tilaisuutta, nuorin lapsista vaihtoi siunaustilaisuudessa paikkaa useampaan kertaan ja olisi halunnut lähteä ulos leikkimään. Yleensä on tapana että aluksi perhe on ennen siunausta ottamassa ovella vastaan muut vieraat, nyt näin ei tehty. Siunaustilaisuuden aikana yksi lapsista otti valokuvia, välillä nousi paikaltaan ja käveli vähän matkaa ottaakseen kuvia, muutenkin näprätä kameraa.
Muistotilaisuus järjestettiin perheen omassa kodissa. Moni meistä vieraista olisi halunnut esittää osanotot myös lapsille ihan henkilökohtaisesti, mutta lapset olivat pihalla kuka missäkin muiden tuttavaperheiden lasten kanssa leikkimässä, juttelemassa ja naureskelemassa. Hyvästejäkään ei lapset tulleet sanomaan eikä kuulemaan vierailta. Lasten isä ei kertaakaan puuttunut lasten käytökseen millään tavalla. Ei kukaan tietenkään pukeutunut asiaan, mutta tiedän että moni muu ihmetteli miten isä salli lasten käytöksen. Lapsista heidän käytöksensä oli varmaan ihan hyväksyttävää, mutta ihmettelen ettei aikuinenkaan sanonut mitään. Miksi nykyään lasten annetaan tehdä mitä haluavat eikä vaadita peruskäytöstapoja tai muiden huomioimista?
Kommentit (24)
Tällainen provo sitten tämä.
Luuletko että se vainaja jotenkin otti itseensä että lapsi vaihtoi paikkaa hänen hautajaisissaan tai että lapset eivät piitanneet että aikuiset sukulaiset olisivat heille jotain osanottoja sanoneet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tällainen provo sitten tämä.
Luuletko että se vainaja jotenkin otti itseensä että lapsi vaihtoi paikkaa hänen hautajaisissaan tai että lapset eivät piitanneet että aikuiset sukulaiset olisivat heille jotain osanottoja sanoneet?
Ei tietenkään, mutta kyllä isojen lasten pitäisi osata käyttäytyä hautajaisissa. Tai viimeistään isänsä komentaa jos ei muuten. Ei ollut lasten vika ettei isä komentanut, ja isän tekemistä tässä ihmettelenkin. ap
Nykyvanhemmat ovat valitettavan usein nössöjä.
Lapsethan siitä joutuvat lopulta kärsimään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällainen provo sitten tämä.
Luuletko että se vainaja jotenkin otti itseensä että lapsi vaihtoi paikkaa hänen hautajaisissaan tai että lapset eivät piitanneet että aikuiset sukulaiset olisivat heille jotain osanottoja sanoneet?
Ei tietenkään, mutta kyllä isojen lasten pitäisi osata käyttäytyä hautajaisissa. Tai viimeistään isänsä komentaa jos ei muuten. Ei ollut lasten vika ettei isä komentanut, ja isän tekemistä tässä ihmettelenkin. ap
Olet alhainen ihminen.
No johan oli valitus. Ymmärtäisin, jos hautajaisvieraiden lasten käytös ärsyttäisi ja vanhemmat antaisivat tehdä mitä sattuu. Mutta aivan eri asia, kun kyseessä on ne lähimmät omaiset joille se menetys on ollut suurin. He ovat kutsuneet teidät muut. Älä valita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne oli niiden lasten äidin hautajaiset ja sinä nuriset! Ymmärtäisin tämän valituksen, jos kyseessä olisi kaukaiset sukulaiset. Voi hyvänen aika, kun ihmiset ovat tahdittomia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et voi olla tosissasi. Heiltä on kuollut äiti ja sun suruvalittelut ei lohduta yhtään.
Miksi sitten perhe kutsui ketään jos ei muut ihmiset kiinnosta?
Isä oli varmaan niin shokissa, ettei osannut toimia tilanteen vaatimalla tavalla. Anna heidän surra omalla tavallaan, perheen asiat ei kuulu sinulle.
🇺🇦🇮🇱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällä menehtyneellä naisella ehkä oli muitakin sukulaisia kuin omat lapset. Vanhemmat, sisaruksia ja muutakin sukua. Jotkut saattoivat menettää tyttärensä tai siskonsa. Tietenkin on kurjaa, että lapset ovat menettäneet äitinsä, mutta muillakin on oikeus suruunsa, ei vain lapsilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällainen provo sitten tämä.
Luuletko että se vainaja jotenkin otti itseensä että lapsi vaihtoi paikkaa hänen hautajaisissaan tai että lapset eivät piitanneet että aikuiset sukulaiset olisivat heille jotain osanottoja sanoneet?
Ei tietenkään, mutta kyllä isojen lasten pitäisi osata käyttäytyä hautajaisissa. Tai viimeistään isänsä komentaa jos ei muuten. Ei ollut lasten vika ettei isä komentanut, ja isän tekemistä tässä ihmettelenkin. ap
Aina näitä riittää, jotka haluavat noudattaa vanhoja seremonioita pilkulleen ja joita ärsyttää, jos lapsia ei enää nykyisin vaadita olemaan hiljaisia, sieviä nukkeja aikuisten pällisteltävinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tällä menehtyneellä naisella ehkä oli muitakin sukulaisia kuin omat lapset. Vanhemmat, sisaruksia ja muutakin sukua. Jotkut saattoivat menettää tyttärensä tai siskonsa. Tietenkin on kurjaa, että lapset ovat menettäneet äitinsä, mutta muillakin on oikeus suruunsa, ei vain lapsilla.
Lapsilla on suurin oikeus suruun. Muut surkoot vaikka kotonaan, jos lasten hautajaiskäytös ärsyttää. Jos minä nyt kuolen, minun puolesta taaperoikäiset lapseni saavat vaikka kiipeillä arkkuni päällä. Mielensäpahoittajat pysykööt poissa.
Kaffebulla kirjoitti:
Isä oli varmaan niin shokissa, ettei osannut toimia tilanteen vaatimalla tavalla. Anna heidän surra omalla tavallaan, perheen asiat ei kuulu sinulle.
Tätä samaa minäkin mietin. Isä on shokissa, rikki, väsynyt. Kun läheinen kuolee ja jos on vielä alaikäisiä lapsia, niin voi sitä paperin pyörityksen määrää! Siinä vaiheessa ei edes jaksa kiinnittää huomiota muuhun. Yrittää vain saada arjen pyörimään. Kukin suree tavallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaffebulla kirjoitti:
Isä oli varmaan niin shokissa, ettei osannut toimia tilanteen vaatimalla tavalla. Anna heidän surra omalla tavallaan, perheen asiat ei kuulu sinulle.
Tätä samaa minäkin mietin. Isä on shokissa, rikki, väsynyt. Kun läheinen kuolee ja jos on vielä alaikäisiä lapsia, niin voi sitä paperin pyörityksen määrää! Siinä vaiheessa ei edes jaksa kiinnittää huomiota muuhun. Yrittää vain saada arjen pyörimään. Kukin suree tavallaan.
Siis mitä paperinpyöritystä siinä enemmän muka on jos alaikäisten lasten toinen vanhempi kuolee?
Hautajaisjärjestelyt ja kuolinpesän selvitys tietty vaatii vähän paperihommia, mutta eipä se lasten olemassaolo sitä lisää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffebulla kirjoitti:
Isä oli varmaan niin shokissa, ettei osannut toimia tilanteen vaatimalla tavalla. Anna heidän surra omalla tavallaan, perheen asiat ei kuulu sinulle.
Tätä samaa minäkin mietin. Isä on shokissa, rikki, väsynyt. Kun läheinen kuolee ja jos on vielä alaikäisiä lapsia, niin voi sitä paperin pyörityksen määrää! Siinä vaiheessa ei edes jaksa kiinnittää huomiota muuhun. Yrittää vain saada arjen pyörimään. Kukin suree tavallaan.
Siis mitä paperinpyöritystä siinä enemmän muka on jos alaikäisten lasten toinen vanhempi kuolee?
Hautajaisjärjestelyt ja kuolinpesän selvitys tietty vaatii vähän paperihommia, mutta eipä se lasten olemassaolo sitä lisää.
Jos on alailäisiä lapsia, niin täytyy tehdä selvityksiä esim.maistraatille yms. Jossain vaiheessa alaikäisen lapsen vanhemman (lesken) piti tehdä joka kuukausi selvitys lapsen voinnista, lapsen rahoista yms. Tiedän tämän koska tuttuni jäi leskeksi. Oli tosi raskasta aikaa. En tiedä, onko ne nykyään jo vähän löysännyt, ettei joka kuukausi enää tarvitse enää tehdä raporttia. Tuttavan lapset jo aikuistuneet. Mutta joka tapauksessa paperien yms.pyörityksen määrä lisääntyy, siitä ei pääse mihinkään.
Isällä taisi olla muutakin miettimistä.
Olinpa provosoitumassa, mutta sitten jäin miettimään, että mikä oli sun osallisuutes tähän soppaan? He varmaan kutsuivat sut ja monet muut, ihan vaan tavan vuoksi. Kun kotona pidetään, niin varmaan kutsuivat vaan läheisimmät?
Olisko sulla ollut mahdollisuutta mennä lasten luo ja jutella ne pari sanaa, jotka nyt koit jääväsi ilman? Olla se aikuinen ja näyttää niitä tapoja?
Voi ei lapset puhuivat ja naureskelivatkin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffebulla kirjoitti:
Isä oli varmaan niin shokissa, ettei osannut toimia tilanteen vaatimalla tavalla. Anna heidän surra omalla tavallaan, perheen asiat ei kuulu sinulle.
Tätä samaa minäkin mietin. Isä on shokissa, rikki, väsynyt. Kun läheinen kuolee ja jos on vielä alaikäisiä lapsia, niin voi sitä paperin pyörityksen määrää! Siinä vaiheessa ei edes jaksa kiinnittää huomiota muuhun. Yrittää vain saada arjen pyörimään. Kukin suree tavallaan.
Siis mitä paperinpyöritystä siinä enemmän muka on jos alaikäisten lasten toinen vanhempi kuolee?
Hautajaisjärjestelyt ja kuolinpesän selvitys tietty vaatii vähän paperihommia, mutta eipä se lasten olemassaolo sitä lisää.
Lesken perhe- eläke, lasten puoliorvon eläkkeet, pankkiasiat jumissa, ja koko tapahtumaketju kaikkineen on hyvin raskas surun lisäksi. Surun kuolemaan johtaneista prosesseista puhumattakaan, sitä pohtii vuosia !
Ymmärtäisin valituksen, jos lapset olisivat kirkuneet ja juosseet sisätiloissa kesken kaiken, mutta että eivät saisi mennä ulos muiden lasten kanssa leikkimään? Pitäisikö heidät pakottaa tylsiin aikuisten keskusteluihin vain, koska sinusta niin kuuluu tehdä?
Et voi olla tosissasi. Heiltä on kuollut äiti ja sun suruvalittelut ei lohduta yhtään.