Kitiseva 8kk vauva, eroahdistusta vai mitä lie?
Meillä pian 8kk täyttävä tyttönen. On nyt kuukauden päivät ollut todella rasittava. Nukkuu tosi hyvin yöt ja päikkärit, mutta itkee, kitisee, vinkuu ja karjuu koko ajan hereillä ollessaan. Ei viihdy missään itsekseen. Välillä " unohtaa itsensä" jonkin tavaran kanssa, mutta heti jos huomaa, että äiti vilahtaa jossain alkaa kiljuminen. Syli auttaa jos on liikkeessä, mutta esim. sohvalla istuessa alkaa vääntelehtimään ja kurkoittelemaan muualle.
Vierastaa myös hurjasti. Isän sylissä viihtyy tasan niin kauan kun äiti ei ole näköpiirissä ja taas itketään äidin perään kun huomaa olevansa muualla.
Ei riitä myöskään se, että näkee minut koko ajan esim. jos tyhjennän tiskikonetta tms. vaan ihan syliin on päästävä.
Tietenkin olisi kiva pidellä sylissä koko ajan, mutta kun on muitakin lapsia hoidettavana ja kotiaskareitakin pitäisi joskus tehdä.
Siis, onko kellään vastaavaa ollut? Auttaako muu kuin aika tai auttaako edes se!! Korvat ym. on tutkittu eikä niissä vikaa ole. Kasvu ollut tytöllä hitaan puoleista ja siksi maitoallergiaa ehkä epäillään. Voiko liittyä siihen vai onko tämä nyt sitä eroahdistusta?
Kommentit (4)
Neiti on nyt 8.5kk ja reilu 7 kk:n ikäisenä alkoi samanlainen meno meillä. Toisinaan on hyviäkin päiviä ja toisinaan tosi huonoja (kuten tänään =/).
Sylissä viihdytään parhaiten ja sylin pitää olla liikkeellä. Sohvalle istahtaminen on vika tikki. Yöt on mennyt ihan ok, hampaat tulee vaan rytinällä ja ne toisinaan valvottaa. Neiti ei ole oikein koskaan nukkunut päiväunia kunnolla, joten niitä ei paljon heilauta kiukkuilut. Välillä tosiaan joku lelu kiinnostaa sen verran paljon että äiti unohtuu.
Jostain syystä meillä on myös kadonnut ruokahalu. Tai siis lusikasta ei ruokaa oteta (tänään mennyt nippa nappa puolipurkkia ruokaa, puoli purkkia hedelmäsosetta ja 5 lusikallista puuroa), mutta annas olla jos on jotain mitä voi itse syödä niin johan uppoaa...Hedelmiä, leipää, rusinoita...Pääasia on että edes jotain syö. Maitoa ja vettä juo hyvin pullosta. En tiedä onko tämä sitten jotain " esiuhmaa" ???
Toivotaan että nämä kullanmurut viihtyvät taas joskus itsekseen, siihen asti on vaan jaksettava! Rasittavaa se toisinaan on.
Sama juttu täällä. Vauva pian 7 kk ja kitisee ja vinkuu heti jos häivyn näkösältä. Meilläkin on tullut nyt tuota lusikka-inhoa, maissinaksuja kyllä syö ja maidot ja vellit tuttipullosta...Kaipa se sitten kuuluu ikään.
Jaksamista kaikille! Onneksi tätä ei pitäisi koko ikää jatkua...:)
sillä oma esikoinen on tällä hetkellä 5 kk ja meillä nuo ajat ovat (kenties) vasta edessä...
Luin tänään nimittäin Lapsiperheen lääkärikirjaa ja siellä puhuttiin " kahdeksannen kuukauden ahdistuksesta" . Tässä suoraan kirjasta: " Noin kahdeksan kuukauden iässä lapsi rupeaa olemaan siinä määrin tietoinen omasta erillisyydestään, että hän tajuaa olevan mahdollista joutua äidin luota pois. Tähän vaiheeseen liittyy usein ahdistuneisuutta, joka näkyy nukahtamis- ja univaikeuksina, mahdollisesti myös itkuisuutena, voimakkaana vierastamisena ja takertuvuutena äitiin. - - Se menee ohi itsestään, kun lapsi kehittyy edelleen ja ymmärtää, että hän voi olla erillinen ja silti säilyttää kontaktin äitiin, nyt uudella tavalla."
Mulla on nyt kohta puolivuotias lapsi, ja samoja vinkkejä jo nyt ilmassa. Ja kahden edellisen lapsen kohdalla, muistan et joskus 7kk iässä alko se aika, ettei kestäny olla silmistä pois sekuntiakaan.. heti alko huuto. Ja muistan et se oli tosi rasittavaa.. Tarkkaan en muista et kuin kauan sitä kesti, mut meillä autto kävelytuoli jonku verran asiaa.. Pääsivät aina äidin perään, jos en kerenny just sillon sylissä pitämään.. Luultavasti se kuitenki helpottaa teillä jo kuukauden-parin päästä.. Saa nähä kuin kauan meillä kestää, ku nyt jo meinaa aloittaa..
Tsemppiä!!
Katita