Mitäs mieltä olette.

Onkohan mut luotu yksin eläjäksi?



Kolme lasta ja neljäs tulossa. Ja mä potkaisin juuri ukkoni pihalle.

Toissapäivänä. Eilen sain tietää että neljäs on tulossa.



Jäänkö yksin vai mitä teen?



Syy miksi heitin hänet ulos, oli yksinkertaisesti pinnan loppuminen. Nyt kaksi päivää jo miettinyt että oliko oikea ratkaisu enkä ole kuullut mitään hänestä.



Kotona kun on, ottaa sanallisesti kantaa perheen asioihin, mutta jos pyydän että korjaisi jälkensä, siivoaisi muuten vaan, huomioisi lapset, niin ei. Mies menee kirjaimellisesti myttyyn ja siitä jotenkin huokuu ulos kilometrin päähän ettei nappaa tai sitten vetkuttelee ja vetkuttelee tekemisensä kanssa.



Me olemme lasten kanssa koko päivän aina kotona ja kaikki menee hyvin. Sotkut siivoan, ruoan teen, ollaan ulkona ja askarrellaan, mutta kun mies tulee kotiin, alkaa hänen ja vanhimman pojan väliset kinat, huomaamattomasti pomppii sotkujensa yli, jättää tavaroita sinne tänne tai menee nukkumaan.



Ollaan yli vuosi jo asiasta juteltu että jollei hänen asenteensa MEITÄ kohtaan muutu, saa häipyä. MINUA kohtaan on kuin enkeli, pussaa ja rutistaa, huomioi eleillään, mutta sitten kun tulee että pitäisi huomioida KOKO PERHE, hän hajoaa.



Masennusta? varmasti. Mutta mitä teen? Auttakaa te viisaammat.