Mies on 40-v ja anoppi ei ole vieläkään katkaissut napanuoraa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleisempää kuin luullaan. Äiti on pojille todella tärkeä.

Ja jos on äititrauma, poika kostaa sen naisille myöhemmin.

Niin siis tarkoitat, että jos poika ei saa kaikkea ja enemmänkin, alkaa listimään muita. Mitä jos lakattaisiin oikeuttamasta väkivaltaa ja kostoja? Jos tulee kaltoinkohdelluksi niin lahja on se että saa vapauden. Kosto kaltoinkohtelijalle tai kosto koko sukupuolelle ei ratkaise mitään

Olen minäkin monen miehen r aiskaama ja muutenkin pahoinpidelty. Kostanko? En. Vältän miehiä, mutta ihan annan heidän elää rauhassa. Ja joka päivä näen, kuinka he etsivät siitettäviä ja tekevät rikoksia. Miksi saisin tästä raivarit? Enhän minä se paha ole

Äitien pitäisi lakata paapomasta poikalapsiaan. Avata silmät ja hyväksyä mitä he ovat. Antaa heidän tuhoutua

Jaa taidat liikkua tietyissä piireissä. Itse en tunne ketään väkivaltaista raiskaaja...

Jostakin luin ohjeen hyvään avioliittoon: Ota puolisoksi sellainen, jolla on hyvät välit äitiinsä ja  sen lisäksi riittävän pitkä välimatka äitiinsä.

Meidän naapurin mies asui äitinsä kanssa kunnes äiti sitten kuoli.

Äiti piti huolen ettei poikansa päässyt tapaamaan naisia,  tiukasti haukansilmin valvoi.  Äiti itse kerrtoi ettei hän ollut  antanut poikansa leikkiä toisten lasten kanssa, en ymmärrä miksi  vai oliko taustalla trauma siitä kun oli menettänyt kaikki muut  lapsensa jo pieninä.  Tämän kertoi minun äidilleni.

Heillä talon piha oli kuin viidakko, omenapuita siellä kyllä oli mutta muuten tontti täystin pitkän ruohon vallassa. Kun äiti sitten kuoli, meni joku vuosi ja mies nähtiin naisen seurassa! Siitä sitten koko kylä kuohui. Se nainen lhävisi kuvioista mutta uusi löytyi tilalle. Olivat molemmat, sekä mies että nainen yli nelikymppisiä kun vihittiin ja lapsenkin saivat, tytön.

Jo alkoi sitten vaimo pistää tuulemaan. Piha siistiytyi, tuli nurmikko ja kukkapenkit ja puutarhakeinu yms.  Tuntuvat olevan ihan  onnellinen pariskunta.  Rouva on topakka nainen, mies hiljainen ja rauhallinen.  Näkee kuka kaapin paikan määrää, ja tämä on varmasti miehelle tuttua ja turvallista äidin jalanjäljissä.

Niin että tiellekin jotka naisenpuutetta valitatte,  näin tämäkin vanhapoika vielä vaimon nappasi ja vielä lapsen!

Itse seurasin seurusteluaikana, miten poikaystäväni kohtelee äitiään, sillä niin hän tulisi kohtelemaan minua. Hyvin meni ja totesin mielessäni, että me kumpikin, anoppi ja minä, rakastamme samaa miestä. 

Nyt olen kahden miniäni anoppini, ollut reilusti yli 20 vuotta, enkä puutu poikieni elämään, ellei kysytä. Miniöitteni kanssa rakastamme taas samoja miehiä. 

Anoppi on miehen äiti ja miniä on pojan vaimo!!!

Äidithän ne tällaisia poikia kasvattaa. Paasataan siivouksesta ja lopulta tehdään itse. Ruoka tehdään kaksikymppiseksi asti. Pyykit pestään/viikataan, järjestetään kaappiin. Käydään vielä nuoren omassa kodissa tätä jatkamassa, kun pitäisi neuvoa ja opastaa tekemään itse. Samaa palvelua jatkaa sitten vaimo, kunnes tajuaa asian ja kilahtaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidinnussijoitahan ne.

Paras oli yksi anoppi joka kertoi poikansa tyttöystävästä. Oli niin onnellinen, koska oli sama heppaharrastus kuin äiskällä. Näin sieluni silmin pojan valitsemassa äitinsä kloonia puolisoksi. En tiennyt miten reagoida, myötähäpeä ja kuvotus olivat liian suuria

Valitsemassa tyttöystävää? Jostain valintatalosta vai?

Ja mikä siinä nyt onniin pahaa, jos on anopin kanssa samoja kiinnostuksen kohteita? 

Nyt meni kyllä hiemän yli ymmärryksen. Vai olitko itse kiinnostunut ko pojasta ja luulet hänen valinneen toisen harrastuksen takia?

Miksi vaimon äiti on kuitenkin usein se perheenjäsen, mies kahden naisen kanssa napanuorassa, vaimonsa ja anoppinsa.  

Kun mies ei ole äitinsä kanssa missään tekemisissä, on lapsille yksi maksuton hoitopaikka vähemmän.

Veljen vaimo valittaa, miten raskasta on kolmen pienen lapsen kanssa, kun ei saa apua mistään ja minä hymyilen viattomasti todeten, että ai jaa, kyllä meillä äiti voi olla vaikka kaksi viikkoa lapsia hoitamassa. Onneksi ei tullut katkaistua napanuoraa liian aikaisin, nyt on kaksi mummolaa ja lapsilla paljon turvallisia aikuisia.

Eikös se ole kätilön tehtävä katkaista se napanuora?