Voitko sanoa, ettet kadu mitään?

Kadun moniakin valintoja, jotka ovat johtaneet nykytilanteeseen. Toisaalta silloiset valinnat tein positiivisuuden, optimismin ja silloisen parhaan tietämykseni valossa.

No joskus olisi voinut miettiä kaksi ylimääräistä kertaa, ennen kuin ryhtyy toimimaan. En silti kadu, kun yleensä mulla on jokin etukäteen mietitty järkevä peruste. 

Kadun yhteen ihmiseen ihastumista. Tietysti oma "vikani", mutta olisi hän voinut sanoa olevansa varattu. Sen verran monta kertaa kuitenkin ehdittiin tavata.

En voi.

Kadun kyllä. Paremmin olisi mennyt jos olisin tehnyt toisia valintoja. Mutta välillä kun olen miettinyt valintoja taaksepäin niin se stressi on ollut suurempaa kuin muistin, mieli on vaan painanut vaikeudet ja traumat unohdukseen. Joten olen varmaan tehnyt parhaani silloinkin kun nappiin ei ole mennyt.

Kadun kaikkea lähtien siitä kun olin lapsi enkä uskaltanut kertoa kellekään hirveistä kotioloista. 

Jos ei mitään kadu, ei ole mitään tehnytkään. Sanoi joku viisas joskus.

Katumuksen tunne on normaali ja ohjaa tekemään jatkossa parempia valintoja. Koen katumusta siis kyllä, mutta vain hetkellisesti. Voin sanoa, että en tällä hetkellä kadu mitään tekemääni tai tekemättä jättämääni, koska olen toiminut aina parhaan kykyni ja arvojeni mukaan sen hetkisissä olosuhteissa. Aina se ei ole johtanut toivomaani lopputulokseen, mutta en voi  harmitella ja katua sitä, että en esimerkiksi parikymppisenä ollut elämänkokemukseltani ja kypsyydeltäni 45-vuotiaan tasolla. 

Kaikenlaista typeryyttä on tullut tehtyä, mikä on hankaloittanut elämääni. Mutta mahdotontahan sanoa, miten olisi mennyt jos olisin tehnyt eri valintoja. Voisi olla paljon huonomminkin asiat. 

En kadu mitään. Kaikki elämässä tehdyt valintani olen tehnyt sen aikaisella parhaalla harkitsemiskyvylläni. Ei-rakentava menneisyydessä jumittaminen vie vain aikaa ja energiaa.

En voi sanoa että kadun mitään.  Sen myönnän etä tekemättä olisi voinut jättää monia asioita, mutta olen myös huomannut miten jotkin valinnat on pitkällä tähtäimellä sitten muuttuneetkin todella hyviksi. Kaikista virhearvioinneista kun ottaa opiksi ei ne ole turhia.

Esimerkiksi en olisi nyt tässä elämäntilanteessa jossa olen jos en aikoinaan olisi tehnyt huonon valinnan jonka takia jouduin tekemään muutoksia elämässäni jotka sillä hetkellä eivät olleet mieluisia mutta johtivat  sitten tähän nykytilanteeseen. Joten en siis kadu.

Olen joutunut tekemään isoja mullistuksia, mm. ulkomaille muuton ja se on osoittautunut  kerta kaikkiaan lotto voitoksi.  Jos sitä joka tähän kaikkeen johti ei olisi tapahtunut, en olisi varmaan koskaan tänne päätynyt mihin jo vuosia sitten päädyin. Jos olisin Suomessa ja kuka tietää minkälaisessa elämäntilanteessa. Kaikki epävarmaa ja menee alaspäin kuin lehmän häntä.

Näin usein mietin  ja ihmeteln miten yksi huono  asia voi muuttua ajanoloon onnenpotkuksi.  Täytyy vain olla sisukas ja koko ajan pyrkiä parempaan eikä jäädä kuraan rypemään ja itkemään.  Uskon raudanlujasti että luja tahto ja eteenpäinmenon halu vie ihmisen vaikka läpi harmaan kiven, kuvainnollisesti. Sen sijaan jos jää valittamaan ja tyytyy kurjuuteen kukaan ei tule ylös nostamaan.

Joten virheistä oppii jos haluaa oppia.  Niitä ei tehdä jotta voidaaan itkeä ja vollottaa vaan siksi että niistä voi ottaa paljonkin oppia jos vain tahtoo.  Aina kasvaa hieman henkisesti josa tahtoo.

Vierailija kirjoitti:

No joskus olisi voinut miettiä kaksi ylimääräistä kertaa, ennen kuin ryhtyy toimimaan. En silti kadu, kun yleensä mulla on jokin etukäteen mietitty järkevä peruste. 

Itse taas kadun enemmän asioita, jotka on jäänyt tekemättä kun tehtyjä asioita

Olen tehnyt elämässäni montakin virhettä, jotkut aika isojakin, mutta silti en kadu mitään. Sillä ainoa keino välttyä virheiltä on olla tekemättä mitään, ja tekemättömyyttä kyllä katuisin. Tai itse asiassa tavallaan kaduinkin, kunnes vähän alle kolmekymppisenä muutin elämäni suunnan ja pistin siihen vauhtia. Nyt, 56-vuotiaana, ei harmita asiat jotka jäivät tekemättä, kun eivät jääneet.

Vierailija kirjoitti:

En voi sanoa että kadun mitään.  Sen myönnän etä tekemättä olisi voinut jättää monia asioita, mutta olen myös huomannut miten jotkin valinnat on pitkällä tähtäimellä sitten muuttuneetkin todella hyviksi. Kaikista virhearvioinneista kun ottaa opiksi ei ne ole turhia.

Esimerkiksi en olisi nyt tässä elämäntilanteessa jossa olen jos en aikoinaan olisi tehnyt huonon valinnan jonka takia jouduin tekemään muutoksia elämässäni jotka sillä hetkellä eivät olleet mieluisia mutta johtivat  sitten tähän nykytilanteeseen. Joten en siis kadu.

Olen joutunut tekemään isoja mullistuksia, mm. ulkomaille muuton ja se on osoittautunut  kerta kaikkiaan lotto voitoksi.  Jos sitä joka tähän kaikkeen johti ei olisi tapahtunut, en olisi varmaan koskaan tänne päätynyt mihin jo vuosia sitten päädyin. Jos olisin Suomessa ja kuka tietää minkälaisessa elämäntilanteessa. Kaikki epävarmaa ja menee alaspäin kuin lehmän häntä.<

Miten raudanluja tahto auttaa esimerkiksi skitsofreniaan? 

Kadun avioliittoa petollisen mieheni kanssa. Kaikki se paha olis jäänyt kokematta jos liittoa ei olisi enkä olisi uskonut valheita ettei enää koskaan petä ei enää lyö ei hauku ei huuda ei hajota tavaroita ei alista ei tuhoa kaikkea 

Vierailija kirjoitti:

Kadun avioliittoa petollisen mieheni kanssa. Kaikki se paha olis jäänyt kokematta jos liittoa ei olisi enkä olisi uskonut valheita ettei enää koskaan petä ei enää lyö ei hauku ei huuda ei hajota tavaroita ei alista ei tuhoa kaikkea 

Erositko?

Jos vastaus on kyllä, ei ole mitään kaduttavaa. Nyt jatkat eteenpäin etkä tee samaa virhettä uudelleen!

Ja vastaus on ei, niin vähän sukkelaan sitten!

Vierailija kirjoitti:

Kadun avioliittoa petollisen mieheni kanssa. Kaikki se paha olis jäänyt kokematta jos liittoa ei olisi enkä olisi uskonut valheita ettei enää koskaan petä ei enää lyö ei hauku ei huuda ei hajota tavaroita ei alista ei tuhoa kaikkea 

Milloin ihmiset oppii, että sen pitää olla kerrasta poikki🙄 Jos kerran tekee jotain niin varmasti tekee uudestaankin