AUTTAKAA KEN OSAA!!!!
Mulla menee hermo ja miehelläkin alkaa jo rakoilla...
Poika on 1v 8kk ja vauva 8 vkoa. Pojan mustasukkaisuus sen kuin pahenee vaan ja minä kun odotin sen ajan kanssa helpottavan. Melkoisen usein päivässä käy vauvaa mottasemassa tai yrittää tyynyä naanan päälle tai...keinoja tuntuu olevan.
Huomiota ollaan pojalle annettu. Kielletty toistuvasti. Selitetty. Annettu aikaa. Välillä lellitty liikaakin ettei vaan taas...MUTTA MIKÄÄN EI TEHOA. Hetki kiellon jälkeen menee ja lyö siskoa ja katsoo äitiä silmiin ja hymyilee. Hitto että mua silloin sieppaa! KAiken lisäksi tulee liikaa negatiivisia fiiliksia poikaa kohtaa ja sitten paha mieli..
Onko teillä neuvoja...mitä vaan! Tai kokemuksia, kertokaa pliis...
Kommentit (10)
meillä oli juuri tuota. Pojilla kuopuksen syntyessä ikäeroa 1 v 10 kk. Meillä alkoi helpottamaan ihan vasta äskettäin, kun menin töihin.
Pojat tulevat toimeen paremmin vasta nyt. Ilmeisesti toisten lasten malli (että kuopuksenkin kanssa voi leikkiä ja sitä voi halia) on auttanut. Esikoinen on tajunnut, että pikkuvelikin osaa leikkiä, hänestä on seuraa.
Tiedän tunteesi, toivottavasti edes se, että muillakin on ollut tuollaista mustasukkaisuutta, edes hiukan helpottaa. Ainoa vinkki, jonka osaan antaa, on, että esikoiselle mahdollisimman paljon aikaa yhdessä äidin ja (isän) kanssa kahdestaan tai kolmestaan ilman vauvaa. Meillä esikoinen yleensä kuin enkeli, kun saa jakamattoman huomion itselleen.
Nyt pojat siis 3 v ja 1 v.
... kurja tilanne etenkin jos itsestäkin tuntuu, että joutuu jatkuvasti vain kieltämään.
Minun poikani (nyt jo 2,5v) on aika raju " hellyyden" osoituksissaan ja olen huomannut että kiellon sijasta ohjataan mitä pitäisi tehdä. Esim. kun lyö siskoa - sanon matalalla sävyllä mutta ei vihaisesti, enneminkin voivotellen " ei saa lyödä" ja sitten korkeammalla äänellä " hali, paijaa tai pussaa" ja saatan näyttää mallia. Tämä auttaa, mutta toki niitä rajuja kosketuksia tulee vielä. Pitäisi kieltojen sijasta pyrkiä antamaan käytösmalleja - varmaan oletkin jo niin tehnyt. J
a kyllähän ne esikoiset kaipaa ihan hirmuisesti huomiota! Meillä asia ratkesi pitkälti niin, että isä otti esikoisen " itselleen" ja minä hoidin vauvan. Siitä mallista tosin on aika vaikea päästä sitten irti.... ;D
vompatti-73:
...
Minun poikani (nyt jo 2,5v) on aika raju " hellyyden" osoituksissaan ja olen huomannut että kiellon sijasta ohjataan mitä pitäisi tehdä. Esim. kun lyö siskoa - sanon matalalla sävyllä mutta ei vihaisesti, enneminkin voivotellen " ei saa lyödä" ja sitten korkeammalla äänellä " hali, paijaa tai pussaa" ja saatan näyttää mallia. Tämä auttaa, mutta toki niitä rajuja kosketuksia tulee vielä. Pitäisi kieltojen sijasta pyrkiä antamaan käytösmalleja - varmaan oletkin jo niin tehnyt. J
Mulla ei itsellä vielä kokemusta, meille vasta kesällä tulossa toinen. Mietin jo miten tämä mustasukkaisuus hoidetaan..
Mun kaveri käytti hieman samaa taktiikkaa kuin vompatti yllä. Siihen vielä lisäyksenä, että kehui isosiskoa aina hyvästä käytöksestä. Kertoi olleensa jo itsekkin kyllästynyt ainaiseen kieltämiseen ja huomasi muutenkin kaikkien negatiivisten tunteiden nousevan pintaan. Hän kertoi, että itsellekin tuli parempi mieli kun yritti suhtautua positiivisesti isosiskon käytökseen.
Nyt heillä pikkusisko on 6kk. kyllä isompi vieläkin sillon tällön muksauttaa kun haluaa huomiota.
Vauvasi vasta 8 viikkoinen, et kai tosissasi noin nopeasti odottanut vanhemman sopeutuneen uuteen elämäntilanteeseen?Meillä vauva pian 3kk ja vanhempi lapsi 2v. 3kk enkä viel odota hänen sopeutuvan tilanteeseen.Se on liikaa vaadittu, parempi hyväksyä mustasukkaisuus kuin kauhistella sitä. Mustasukkisuus on luonnollista tuossa tilanteessa ja vanhempi lapsesi (hänhän on itsekin vielä melkein vauva)alkoi sopeutua tilanteeseen vasta vauvan synnyttyä, eihän hän vielä ymmärrä raskausajasta tulevaa niinkuin hieman vanhempi esikoislapsi ymmärtäisi.
Meillä ei mustasukkaisuutta ollut, joten en tiedä miten tämä tehoaa, mutta ajateltiin seuraavia asioita jos mustasukkaisuutta olisi tullut. (meillä ikäeroa miltei tasan 2v).
- jos mottaa tai muuten satuttaa vauvaa, torutaan ja kerrotaan miksi vauvaa ei saa satuttaa. Jos ei usko, viedään jäähylle miettimään tekosiaan.
- tärkeää olisi myös oppia pyytämään vauvalta anteeksi, jos on häntä satuttanut.
- ja tosiaan selitä monen monituista kertaa (olette kyllä selittäneet, mutta lisää vain infoa pikkumiehelle), MIKSI vauvaa ei saa satuttaa. Vauva on avuton, ei osaa puolustautua eikä tee mitään pahaa. Vauvaa sattuu jos häntä lyödään, eihän muitakaan lapsia tai ihmisiä saa lyödä.
- ota isoveli mukaan vauvanhoitoon. Anna hänen laittaa vauvan peppuun rasvaa tai talkkia, pyydä häntä auttamaan sinua esim. vauvan pukemisessa, tai antamaan vauvan vaatteita sinulle jotta pääset pukemaan vauvan. Anna hänen valita mikä body ja housut olisi kivat vauvalle hänen mielestään. Myös kylvetystilanteissa voit pyytää isoveljeä auttamaan, eli esim. hieromaan vettä vauvan iholle. Tällai hän tottuu, että vauva on myös hänen, ei vain vanhempien, ja että vauvasta ei ole mitään " haittaa" . Kun hän toimii reippaasti, kehukaa oikein kovasti miten reipas ja kiltti isoveli hän on, ja miten paljon vauva tykkää kun isoveli häntä hoitaa ja auttaa.
Tottahan toki mustasukkaisuus on ihan oikeutettua, mutta se ei oikeuta kuitenkaan satuttamaan vauvaa. Jos isoveli osaa jo puhua, voitte kysyä MIKSI hän mottasi vauvaa.
Toivottavasti tilanne helpottaa pian. Ajan kuluessa se kyllä helpottaa.
Meillä oli aikoinaan ihan sama tilanne, ikäeroa melkein tasan kaksi vuotta. Teimme varmaan kaiken mahdollisen ja mahdottoman mustasukkaisuuden helpottamiseksi, meilläkin esikoinen kävi ihan silmittömästi vauvan kimppuun. Ainoa mikä lopulta tehosi, oli se, ettei vauvan " mukiloimisesta" tehty mitään numeroa. Kiellettiin hyvin vähäeleisesti, nostettiin mahdollisesti esikoinen pois tilanteesta ja alettiin puuhata jotain muuta. Tämä yhdistettynä siihen, että esikoista kehuttiin aina kauhesti, kun leikki tai halaili vauvaa, tehosi lopulta. Kaksivuotias tai nuorempi on vielä niin pieni, ettei ymmärrä selityksiä. Kokee olonsa tosi pahaksi ja jos vielä rangaistaan, olo pahenee entisestään. Ainakin meillä kävi niin.
Meilläkin meni lopulta useampi kuukausi ennen kuin mustasukkaisuus alkoi hellittää. Sitten, kun vauva oli n. vuoden ikäinen olivat jo ylimmät ystävykset ja leikkivät tosi hienosti keskenään.
Jos siis lyö tai muuta eikä usko, pidetään sylissä tiukasti selkä omaa vatsaa vasten, eli kasvot pois päin. Niin kauan ollaan että rauhoitutaan. Ennen tätä siis kerrotaan mistä johtuu ja rauhoittumisen jälkeen toistetaan vielä miksi niin tehtiin. Ollut tosi tehokas keino ja lapsi ei ainakaan koe itseään hylätyksi vaan saa läheisyyttä ja turvaa samalla kun oppii mitä saa ja mitä ei saa tehdä.
mä puhuin esikoiselle raskauden aikana paljon mitä tapahtuu kun tulee vauva kotiin sit kun masusta pois tulee.sairaalassa kävi jne. poika oli sillon 3viikkoo vajaa 2v. ihmettelin kotona et se ei tehny mitää pahaa vauvalle (hyvä nii) ja halus halia ja ehdottomasti pusutella..mutta se kaikki mustis jutut ja kai uhmakin purkaantuu aina minuun tai isiin.Pari kertaa on kokeillut motata kylläkin läpässy vauvaa ja sillei velmusti kattonu samalla mua,joka kerta oon kieltäny kovasti ja on pitäny pyytää anteeks! eniten mua on pelottanu se et on pari kertaa yrittäny syliin ottaa,onneks on ollu joku sillon lähellä! tilanteet oon sanomisella,anteeks pyytämällä ja jopa jäähyllä rauhotettu..ja ajan kanssa.
*pärjäilkää*
KIITOS ihan kamalasti vastauksista!
tiedän toki että tämä tilanne on pojalle uusi ja aikaa on kulunut vasta 8 vkoa, mutta nyt heti niitä keinoja tai tapa millä asiaan puututaan on löydyttävä. Enemmän pikku ukko menee sekaisin jos sitten vasta jossain vaiheessa hiotaan strategiat.
En odota mitään ihmeitä tapahtuvan, toivon vaan etten ainakaan pahenna tilannetta tekemällä jotain väärin. Monet on tavat ja keinot. On ihana lukea toisten kokemuksia, niistä saa itselle voimia ja uusia kikkojakin.
Kyllä poika käy siskoa halimassakin ja pusuttelemassa. Loistaa ylpeästi kun saa hakea siskolle vaipan.
On vaan välillä itkun sekaisia päiviä kun ei " osaa tai jaksa" . Johtuu osaksi siitäkin että synnytyksestäkään ei ole vielä kauaa...
kyllä tämä tästä!
t.Äiti ja muksut -91, -05,-06
Teillä esikoinen on niin pieni, että vasta alkaa tajuta vauvan jäävän pysyvästi teille. Niin vaikeaa kuin se onkin, niin koittakaa olla hermostumatta. Voi olla, että poika vaan nauttii, kun huomaa teoillaan olevan seurauksia, vaikka negatiivisia.
En tiedä auttaisko noin pienelle jäähy. Selkeä rangaistus, jos tekee jotain pahaa. Tai lempilelu pois tms. Ja jatkakaa kehumista, kun tekee oikein. Koittakaa selittää, että vauva on tullut jäädäkseen ja kasvaessaan tulee kaveriksi pojalle. Keksikää positiivisia asioita vauvan läsnäolosta, vaikka yhdessä.
Tän paremmin en osaa auttaa. Toisia on muutenkin helpompi neuvoa kuin itse toimia vastaavassa tilanteessa. Tsemppiä ja toivottavasti mustasukkaisuus ja uhma helpottaa!
T: Yniäinen