Perheeni ei arvosta minua

Minusta on alkanut tuntumaan siltä, että mieheni ei arvosta minua ja on tartuttanut sen perheen teineihin. Meillä ei siis asiat aina ole huonosti,  on hyviäkin aikoja. Välillä mies on jopa ihana ja tiedän, että perheen lapset rakastavat minua. Mutta useasti tuntuu, että mieheni vaipuu perheen teinien tasolle ja he joko yhdessä nauravat minulle rai arvostelevat minua. Välillä tuntuu siltä, että olen perheen siivooja, kotiapulainen ja pelle. 

Hyvin usein mieheni keskeyttää lauseitani tai mukaisesti, jos haluaa minun olevan hiljaa. Hän myös ostaa murrosikäisten valitukset täydestä ja pitää ns. Kouluttavia luentoja vioistani ja virheistäni. Jos sitten pahoitan mieleni tai yritän esittää oman kantani asiaan niin olen passiivis-agressiivinen enkä ota palautetta vastaan. Ongelmana on vain, että palaute on aina yksipuolista. Ja kaikki on lopulta aina minun syytäni.

Mies viettää suurimman osan vapaa-ajasta katsoen tv:tä. Osallistuminen kotitöihin on 5-10% tasolla.

Eniten minua ehkä satuttaa, että tänään vuonna ovat unohtaneet sekä äitienpäivän ja minun syntymäpäiväni. Muiden päiviä juhlitaan. Ja nyt ei ole kysymys lahjoista tai isoista odotuksista. Mutta olisi ihana saada vaikka ihan vaan jonkun muun laittamaan päivällinen joskus.

Tänään päätin, että alan arvostamaan itseäni enemmän. Minun täytyy alkaa tekemään jotakin itseni vuoksi,  sillä olen liian arvokas olemaan onneton.