Lapsi perhepäivähoitoon noin puolivuotiaana

Meillä mahdollisesti on edessä tälllainen ratkaisu, että monesta tekijästä riippuen vauva pitäisi laittaa perhepäivähoitoon noin puolen vuoden iässä. Mielipiteitä? Kokemuksia asiasta?

kokemusta on.

Siinä menee hoitajan aika melkein tuon vauvan hoitamiseen. Vauva nukkuu kahdet päiväunetkin vielä. Aika hankalaa taitaa olla.

Siinä menee hoitajan aika melkein tuon vauvan hoitamiseen. Vauva nukkuu kahdet päiväunetkin vielä. Aika hankalaa taitaa olla.

noin pienenä. Äitiysloma kun on 9kk.

ehkä hoitaja kotiin?

kuoleman vakava sairaus? juuri muuta selitystä en keksi sille että tehdään vauva ja sitten laitetaan se jollekin toiselle hoitoon.



no provoilu tietysti voi olla yksi selitys tälle aloitukselle.

että lapsi pitää viedä noin varhain hoitoon. Oletko yhtään perillä lapsen kehityksestä?

Muun syyn vuoksi en olisi valmis vaarantamaan lapsen kehitystä.

Itse en antaisi niin pientä vielä muille kuin lapsen isälle tai isovanhemmille hoitoon, jos mun olisi ihan pakko palata töihin/opiskelemaan tms. Jonkun 10kk vanhan voisin jo ajatellakin menevän perhepäivähoitoon, jos hoitaja on tuttu ja turvallinen eikä ryhmässä ole muita yhtä pieniä lapsia (hoitajan omiakaan). Ehkä mieluiten kuitenkin palkkaisin kotiin hyvän hoitajan, vaikka siinäkin on sama ongelma kuin pph:ssa: miten häneen uskaltaisi luottaa?



Toivottavasti hoitopäivät ainakin ovat lyhyitä, koska etenkin eka vuosi on lapselle ihan älyttömän tärkeää aikaa kiintymyssuhteen muodostumisen kannalta. Ja se kiintymyssuhteen laatu taas vaikuttaa myöhemmin tosi moneen asiaan lapsen kehityksessä, että sen kanssa ei paranisi pelleillä... Ja entä imetys? Meinaatko senkin lopettaa kuin seinään jo noin varhain? Tän on pakko olla provo.

Kiintymyssuhde vaikuttaa koko loppuelämään ja sen laatuun.

Olin kotiäiti ja pidin yhtä hoitolasta lisätulojen saamiseksi. Yksi näistä oli puolivuotias tyttö, joka oli meillä noin vuoden. Olen sitä mieltä että ehdottomasti niin pieni HYVÄLLE perhepäivähoitajalle, joka rakastaa lasta kuin omaansa. Lapsi nimittäin kiintyy hoitajaansa. Siitä tulee melkein kun oma lapsi. Surullista asiassa on se että kun hoitosuhde purkautuu niin ihmissuhdekin purkautuu.

Muissa maissa on onnellista, jos lapsi viedään VASTA puolivuotiaana hoitoon!

on ollut puolivuotias hoitolapsi. Hoidin perheen kotona, lapsia oli useampi. Vauva nukkui ensimmäiset unensa, kun aamupalan jälkeen lähdettiin ulos, söi sitten lounaan toisten lasten kanssa yhtäaikaa, valvoi kanssani, kun isommat lapset olivat päiväunilla, alkoi iltapäivällä toisille unille kun lähdimme taas ulos n.klo 15. Lapsesta tuli minulle todella läheinen. Eikä homma ollut edes kovinkaan rankkaa, välillä tuntuu, että hankalampaa on tuon oman alle vuoden ikäisen kanssa...

Mutta silti - kukaan kunnallinen perhepäivähoitaja (tai päiväkoti) ei ota lasta hoitoon ennen vanhempainvapaan päättymistä, se on fakta. Yksityinen hoitaja on sitten eri asia.

ja monessa maassa äitiysloma kestää jopa alle 6kk, jos sellainen ylipäänsä on. Silloin kun minä synnyin, se oli Suomessakin 3kk, ja minut vietiin sen jälkeen naapurin tädille hoitoon. Ei kuulemma ollut edes erityisen mukava ihminen vanhempieni mielestä, mutta kai hän hyvin hoiti, kun en ole huomannut mitään kiintymyssuhdenongelmia.

jos muuten kuormittavia tekijöitä (mm. perinnöllisiä, temperamenttiin liittyviä yms.) ei kerry liikaa. Yleensä se on vaan etukäteen mahdotonta tietää, miten paljon joku tietty lapsi kestää painetta ja riskitekijöitä ja milloin lapsen yksilöllinen kestokyky ylittyy ja missä vaiheessa niistä sitten tulee jälkiseurauksia. Esim. tuo kiintymyssuhdehäiriö näkyy aikuisen ihmisen elämässä mm. stressiherkkyytenä, alttiutena uupua töissä paineen alla tai vaikka ahdistuneisuus- tai masennuksena tilanteissa, jotka ovat stressaavia: kun sairastuu, joutuu työttömäksi, synnytyksen jälkeen, avioeron kohdatessa jne.

Ihminen voi olla suht tasapainoinen ja elää tyytyväistä elämää, mutta kriisin kohdatessa voikin sitten alkaa oireilu.



Yleensä ihmisen oireilu on sitä vakavampaa, mitä aikaisemmassa elämänvaiheessa on tullut kehitykseen ongelmia. Ainakin psykiatrisissa kirjoissa painotetaan ensimmäisen ikävuoden tapahtumien merkitystä ja niiden kauaskantoisia vaikutuksia ihmisen elämään. Kyse on paitsi kiintymyssuhteesta niin myös lapsen erillistymiskehityksestä.