Mikä on mielestäsi paras vuodenaika? Mihin vuodenaikaan olet syntynyt? Entä mitä vuodenaikaa elänyt nyt omassa elämässäsi?

Syksy on paras.

Syntynyt alkukesään.

Elän elämäni syksyä.

Kevät on paras. Harrastan puutarhanhoitoa ja se on tärkein kausi.

Syntynyt kesällä. Nuorempana lempivuodenaika oli kesä, nyt syksy 🍁

Mitä vuodenaikaa elän nyt? Joulu on taas joulu on taas!!! Jee jee,pipareita,laatikoita kinkku uuniin!! 

Toukokuu-kesäkuu hyviä. Joulukuussa syntynyt. Elän Australian tai Kyproksen kesää kun aurinko porottaa. Muuten välillä Irlannin sade.

Kevät. Elän syksyä.

Olen syntynyt juhannuksena ja kesä on parasta.

Suosikkivuodenaikani on syksy kun on pimeää, kylmää, puista tippuu lehdet, tuulee ja sataa vettä. Eli on yhtä pimeää ja synkkää kuin minun sielussani. Olen syntynyt kesällä, mutta en pidä kesästä, kun on liian lämmintä, liian valoisaa ja on ihan hirveästi ties mitä ötököitä. Paitsi lapsena minä tykkäsin kiusata esim. hyönteisiä, kastematoja ja pikkulintuja.

Syksy.

Syksy.

Syksy.

Eikös nyt kesä ole ollut? 

Syksyllä syntynyt, kesä paras ja varmaan talvea kohti elämä kallistumassa.

Olen kaksonen, kuten Donald Trump. Kaksoset ovat parasta miesmateriaalia.

Olen syntynyt syksyllä, ja parhaita vuodenaikoja mielestäni ovat syksy ja talvi. Pidän eniten vuoden pimeimmästä ajasta, siinä on tunnelmaa.

Tällä hetkellä elän varmaan elämäni kesää, kun jatkuvasti on jumalaton tuskanhiki siitä, kuinka tässä elämänvaiheessa pitäisi mennä ja tehdä ja nähdä ja kokea ENEMMÄN. Mutta sen sijaan olo on vain vetämätön.

syksy/kesä/syksy

Kevät, marraskuu, marraskuuta

Paukkupakkasilla tammikuussa syntynyt, inhoan kylmää. Paras vuodenaika on kesä. Elän helteestä/auringosta ja vietän kylmimmät kuukaudet Aasiassa.

Jostain huhti-toukokuulta lokakuun puoleen väliin on ihan ok. Kesä-elokuu tietenkin parasta aikaa.

Olen syntynyt toukokuun alussa. 

Keväällä syntynyt, syksy paras. 

Toki pienellä varauksella, jos kovin sateinen ja märkä syksy niin sitten ei. Pidän luonnossa retkeilystä ja liikkumisesta, siis myös usean yön yli. Löytyy marjoja ja sieniä helposti, niin ei tarvi kaikkea ruokaa kantaa mukana. Toisaalta on jo ainakin yöt sen verran viileämpiä, niin kaikki mukaan otettu ei pilaannu heti, mutta ei toisaalta ole vielä kylmäkään. Eikä ole niin paljon ötököitä 

Kevät ja kesä parhaat. Silloin herään eloon.

Syntynyt ole syksyllä.

Tällä hetkellä elän seesteistä ja rauhallista ja valoisaa kesää.  Kun kevään kasvun kohina on vaimentunut kesän kukintaan.  Olen tyynen rauhallinen ja tyytyväinen. Elämä on hyvää ja olen utelias näkemään mitä se  jatkossa tuo.

Kesä on kuin päättymätön päivä, se on onnen aikaa heille joille elämän päivänpaiste muutenkin hymyilee; tavataan ystäviä ja sukulaisia, harrastellaan, mökkeillään ja matkaillaan, veneillään, laitetaan pihoja ja puutarhoja, sanalla sanoen iloitaan elämän kepeistä puolista. Heille jotka jäävät ulkopuolisiksi näistä onnekkaiden hedelmistä, kesä ei ole kovinkaan odotettu vieras. Se onkin kuin valkoisiin puettu sädehtivä neito, jonka loistoa himmentää perässä laahaava murheen mustaama viitta. 

Syksyn tuimat tuulet sammuvat kesäisten seikkailuiden muistotulet, on aika suunnata jälleen valvollisuuksien tutummille teille. Ennen viimeisiä jäähyväisiään luonto koristelee itsensä suurenmoiseen surupukuun, parhaimmillaan kuulas syyspäivä loimuaa punakultaisessa juhlapuvussaan. Lopulta esiin astuu itsensä riisunut harmaus, se muistuttaa ihmistä siitä, ettei mikään maallinen ole ikuista, ei mikään onni pysyvää, niin luonto kuin ihminenkin on muutoksen alainen, kaikkealla on kukoistuksensa ja kuihtumisensa, alkunsa ja loppunsa. Pimeät, lähestyvästä talvesta kuiskailevat huurteiset pakkasyöt ovat tosin taianomaisia. 

Talvi on joko paras tai pahin vuodenaika. Jos lunta ja pakkasta riittää sopivasti on kaikkialla tavanomaista hiljaisempaa ja rauhallisempaa. Ei tarvitse kokea huonoa omaatuntoa viettäessään koko viikonlopun kotona viltin alla kirjoja lukien. Toisaalta kävely keskipäivällä jalokivimerenä kimaltelevalla meren/järven jäällä tai iltaisella punataivaan sulautuessa loputtomaksi tähtimereksi on jotakin sisintä liikuttavaa. Vaihtoehtoisesti loska, märkyys ja loputon pimeys voi tehdä talvesta kaikkein kurjimman vuodenajan, silloin mieli tahtoisi palata takaisin jo loppuun kulutettuihin kesän onnenpäiviin. 

Kevät on uudestisyntymää ja toivon riemulaulua. Parhaimmillaan se alkaa kuin varkain, ei loputonta märkyyttä ja mutaisuutta, vain lähes yhtäkkinen muodonmuutos jolloin koko luonto puhkeaa ylistyslauluun. Siinä on jotakin sanoinkuvaamatonta hilpeyttä ja toiveikkuutta, jopa rakkautta, uuden ja uudistuvan elämän taikuutta.