Lue keskustelun säännöt.
En kestä vuoroviikkovanhempien valitusta lapsista, kun 50 % ajasta on täysin lapsivapaata!
09.08.2024 |
Eräs influensseri valittaa instassa, että kun neljäsluokkalainen tulee koulusta jo klo 12 tai 13 ja hänellä katkeaa työnteko. Ei luulis olevan kovin vaikeaa tehdä enemmän töitä lapsettomilla viikolla (on yrittäjä) ja olla iltapäivät lapsen kanssa. Tai hommata hoitaja. Joillain vuoroviikkovanhemmilla on todellisuus kadonnut täysin. Tapellaan siitä, että kun omat lapset (!!!) tulee käymään juuri kun piti olla itsellä vapaata. Ja kuitenkin puolet ajasta on täysin lapsivapaata. Ydinperheessä ne lapset on siinä _aina_, siis joka ikinen päivä, ja hyvin pärjätään.
Kommentit (43)
Jep, ollaan puolet ajasta täysin lapsivapaata ja sitten maailma kaatuu, kun yhteiskunta (koulu) ei hoida sitä toistakin puolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Totaaloyksinhuoltajana olen tätä mielessäni salaa naureskellut kaikki nämä 10 vuotta. Sain lapseni itsellisesti eli siis tietoisesti, erittäin haluttuna, hedelmöityshoidoin. Olen ollut siis raskaudesta asti yksin vastuussa.
Vain yhden vanhemman palkka.
Vain yhden vanhemman kädet, silmät, suu ja korvat tukemaan, kannustamaan ja lohduttamaan.
Huonosti nukutun sirpaleisen yön jälkeen, tai meidän jommankumman sairastaessa, ei ole toista vanhempaa ottamassa vastuuta.
Tätä se on olla kokoaikatyössä 100 % työajalla ja olla myös vastaavasti 100 % äiti. Meillä ei ole autoa, vaan tuulentuiverruksessa ja paksussa lumihangessa olen tarponut kauppareissut, lääkärit, päiväkotiin ja kouluun jne. nämä vuodet. Meillä ei käy siivoajaa, vaan itse kokoaikatyön jälkeen siivoan iltaisin ja viikonloppuisin. Silti pyydän meille ystäviä ja sukulaisia kylään ajoittain, järjestän pieniä juhlia ja muuta piristystä rakkaalle kahden
Suuret sympatiat täältä, voin kuvitella että ärsyttää. Itse olen kahden lapsen äiti, ollaan täysin tukiverkottomia, mutta mies on. Voin kuvitella, miten väsynyt olet joskus. Pidä itsestäsi huolta. Virtuaalihalit!
Vierailija kirjoitti:
Totaaloyksinhuoltajana olen tätä mielessäni salaa naureskellut kaikki nämä 10 vuotta. Sain lapseni itsellisesti eli siis tietoisesti, erittäin haluttuna, hedelmöityshoidoin. Olen ollut siis raskaudesta asti yksin vastuussa.
Vain yhden vanhemman palkka.
Vain yhden vanhemman kädet, silmät, suu ja korvat tukemaan, kannustamaan ja lohduttamaan.
Huonosti nukutun sirpaleisen yön jälkeen, tai meidän jommankumman sairastaessa, ei ole toista vanhempaa ottamassa vastuuta.
Tätä se on olla kokoaikatyössä 100 % työajalla ja olla myös vastaavasti 100 % äiti. Meillä ei ole autoa, vaan tuulentuiverruksessa ja paksussa lumihangessa olen tarponut kauppareissut, lääkärit, päiväkotiin ja kouluun jne. nämä vuodet. Meillä ei käy siivoajaa, vaan itse kokoaikatyön jälkeen siivoan iltaisin ja viikonloppuisin. Silti pyydän meille ystäviä ja sukulaisia kylään ajoittain, järjestän pieniä juhlia ja muuta piristystä rakkaalle kahden
Kaksi aikuista taloudessa, ja voin silti hyvin ymmärtää totaaliyksinhuoltajan kirjoituksen. Kaikki on asenteesta kiinni. Kaikkeen olennaiseen ja tärkeään löytyy aikaa. Täytyy vain miettiä, mikä on juuri minun perheelle hyvä tapa olla ja elää niin myös minä voin paremmin. Joskus tuntuu, että liian paljon mietitään, mikä on juuri minulle hyväksi. Perhe ja/tai kumppani tulee kuin velvoitteena. En haluaisi itse elää niin.
Putoavassa lentokoneessa pitää ottaa happinaamari hetkeksi itselle jotta voi auttaa muita. Arki ei ole kuitenkaan jatkuvaa lentoturmaa tai putoavaa konetta.
Mulla ei ole 15 vuoteen ollut lapsivapaata viikkoa. Tietoinen valinta, kun lapsia tehtiin. En ole ajatellut perhettä särkeä saadakseni omaa aikaa. Siinä vuoroviikkoilijoille perspektiiviä.
Niin. Jotkut ei oikeasti pidä lapsistaan, mutta se on ihan valtava tabu. Ei niin voi vaan sanoa. Valitetaan sitten kaikesta mitä lapsi on, tai lapsi tekee, tai on tekemättä. Ärsyttää ihan vaan että se on olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Just oli iltalehdessä juttu nykyajan trendistä, että erotaan, jotta saadaan joka toinen viikko vapaata perhevelvotteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanat te! Kiitos teille mieltäni lämmittäneistä tsempeistä ja virtuaalihalauksista! Hymyilen suuresti parhaillaan. Toivotan myös teille kaikkea hyvää ja sinnikkyyttä, rakkautta ja lempeyttä itsellemme :) terveisin totaaliyksinhuoltajuudesta kirjoittanut äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole 15 vuoteen ollut lapsivapaata viikkoa. Tietoinen valinta, kun lapsia tehtiin. En ole ajatellut perhettä särkeä saadakseni omaa aikaa. Siinä vuoroviikkoilijoille perspektiiviä.
Näinpä. Epävakaat rikkovat perheitä. Laskun maksaa yhteiskunta havaintojeni mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole 15 vuoteen ollut lapsivapaata viikkoa. Tietoinen valinta, kun lapsia tehtiin. En ole ajatellut perhettä särkeä saadakseni omaa aikaa. Siinä vuoroviikkoilijoille perspektiiviä.
Näinpä. Epävakaat rikkovat perheitä. Laskun maksaa yhteiskunta havaintojeni mukaan.
Lapset sen laskun maksavat, valitettavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kahden lapsen totaaliyh. Teen 100% työaikaa ja minulla ei ole koskaan mitään lapsivapaata. Olen ollut yksin lasten kanssa yli 10 vuotta.
Tekisi mieli joskus huutaa, kun ydinperheellinen siskoni vitsailee, että hän on nyt yh. Siis kun mies on tyyliin pari päivää työmatkalla. Mene roskikseen. Sinulla ei ole mitään hajuakaan, millaista on olla yksin lasten kanssa. Urpo.
Mulla on kolme lasta joilla on kyllä toinen vanhempi. Jos yhdestä lapsesta totaalisen yksin vastuussa on 10 vuotta niin mun lasten yhteenlaskettu vastuuaika on 52 vuotta. Toisen vanhemman osa voidaan toki vähentää, eli tulos on 26 vuotta. Voitinko, edes tuon muille naureskelevan _yhden_ (hahhah kun on rankkaa) lapsen äidin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuoroviikkovanhemmat eivät oikeastaan ole vanhempia ollenkaan. On ihan eri asia jaksaa perhearkea tietäen, että seuraava vapaaviikko koittaa ihan kohta versus että vuodet kuluvat ja sama rumba vaan jatkuu, jatkuu, jatkuu....
Minä en ymmärrä tuota kauheaa vouhkaamista ja huutoa meitä vapaaehtoisesti lapsettomia kohtaan, kun nämä jotka pentuja on tehtailleet ei omiaan kestä eikä jaksa! Meidän pitäisi sitten liittyä samaan kerhoon. Onko kateutta kun toiset ymmärtää jäädä lisääntymättä ja säästyy siltä kauhealta tuskalta ja vaivalta ja unettomilta öiltä ja kosvasäryiltä ja kun ukko ei tee mitään ja mukulat ei tottele ja kaikki on aivan kauheaa?
Sitä meille ylistetään ja meidät leimataan luonnottomiksi ja itsekkäiksi ja vaikka mkski, ja sitten valitetaan ettei sen oman pennun kanssa jakseta. Vielä kun kaksi viikkoa kuukaudesta on vapaata! Jos olisi ymmärätnyt jättää lisääntymättä olisi koko kuukausi ja koko vuosi, ja montakin vuotta. Koko elämäaaaaaa1
Itse ajattelen kyllä niin, että olisi ollut tosi ikävää joutua olemaan erossa lapsista joka toinen viikko. En siis kadehdi erovanhempia. Toki aika kultaa muistot, kun lapset ovat jo nuoria aikuisia. Koittakaa jaksaa ja nauttia niistä vielä kotona pyörivistä pikku riiviöistä. Se on yksi huiskaus, kun ovat lentämässä pesästä.
Vierailija kirjoitti:
Minä en ymmärrä tuota kauheaa vouhkaamista ja huutoa meitä vapaaehtoisesti lapsettomia kohtaan, kun nämä jotka pentuja on tehtailleet ei omiaan kestä eikä jaksa! Meidän pitäisi sitten liittyä samaan kerhoon. Onko kateutta kun toiset ymmärtää jäädä lisääntymättä ja säästyy siltä kauhealta tuskalta ja vaivalta ja unettomilta öiltä ja kosvasäryiltä ja kun ukko ei tee mitään ja mukulat ei tottele ja kaikki on aivan kauheaa?
Sitä meille ylistetään ja meidät leimataan luonnottomiksi ja itsekkäiksi ja vaikka mkski, ja sitten valitetaan ettei sen oman pennun kanssa jakseta. Vielä kun kaksi viikkoa kuukaudesta on vapaata! Jos olisi ymmärätnyt jättää lisääntymättä olisi koko kuukausi ja koko vuosi, ja montakin vuotta. Koko elämäaaaaaa1
Miksi velojen pitää pakottaa itseään kaikkiin ketjuihin? Tämä aihe ei liity yh-tään mitenkään teihin.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kolme lasta joilla on kyllä toinen vanhempi. Jos yhdestä lapsesta totaalisen yksin vastuussa on 10 vuotta niin mun lasten yhteenlaskettu vastuuaika on 52 vuotta. Toisen vanhemman osa voidaan toki vähentää, eli tulos on 26 vuotta. Voitinko, edes tuon muille naureskelevan _yhden_ (hahhah kun on rankkaa) lapsen äidin?
outoa matikkaa. Kun eka lapsi on 18v niin sittenkö vasta alkaa juoksemaan vastuu siitä seuraavasta lapsesta.
No ei tämä vuoroviikkovanhemmuus niin ihanaa kuitenkaan ole. En tosin valita tuosta, päinvastoin. Olisin mielelläni enemmän lasteni kanssa. Nyt joutuu puolessa ajassa tekemään kaiken sen mitä muut tekee täydellä ajalla. Lasten isä hoitaa kyllä pintapuolisesti ja ruokkii lapset omilla viikoilla. Minulle jää sitten se kaikki opetus ja koitan paikkailla isän pskan puhumista. Opettaa asioita vähän omaan tyyliinsä ja pelolla.
Siinä puolessa ajassa mun pitää olla se joka rohkaisee, opettaa ihan normaalit tavat ja siisteyden jne. Onneksi lapset on kuitenkin ihan fiksuja ja kunnollisia. Eikä ihan pieniä enää. Vielä pari vuotta sitten oli kiva kun lapset tulevat tänne hiukset takussa jne. Mieluummin olisin yh tai että olisivat vain viikonloppuisin isällä. No, vuoden päästä nuorempikin on jo 12 ja olen kuullut kun keskenään ovat puhuneet. Että sitten saavat itse päättää ja haluavat olla enemmän täällä. Nytkään en pakota sinne menemään, annan heidän itsensä päättää.
Totaaloyksinhuoltajana olen tätä mielessäni salaa naureskellut kaikki nämä 10 vuotta. Sain lapseni itsellisesti eli siis tietoisesti, erittäin haluttuna, hedelmöityshoidoin. Olen ollut siis raskaudesta asti yksin vastuussa.
Vain yhden vanhemman palkka.
Vain yhden vanhemman kädet, silmät, suu ja korvat tukemaan, kannustamaan ja lohduttamaan.
Huonosti nukutun sirpaleisen yön jälkeen, tai meidän jommankumman sairastaessa, ei ole toista vanhempaa ottamassa vastuuta.
Tätä se on olla kokoaikatyössä 100 % työajalla ja olla myös vastaavasti 100 % äiti. Meillä ei ole autoa, vaan tuulentuiverruksessa ja paksussa lumihangessa olen tarponut kauppareissut, lääkärit, päiväkotiin ja kouluun jne. nämä vuodet. Meillä ei käy siivoajaa, vaan itse kokoaikatyön jälkeen siivoan iltaisin ja viikonloppuisin. Silti pyydän meille ystäviä ja sukulaisia kylään ajoittain, järjestän pieniä juhlia ja muuta piristystä rakkaalle kahden hengen perheellemme.
Lapseni on ollut mukanani kaikkialla, myös esim. gynekologin vastaanotolla (koululaisena tietty olen pyytänyt häntä istumaan selin haaroväliini tai jäämään jopa käytävän tuolille). Pikkuisen ärsyttää vuoroviikkovanhemmat, myös joskus ihmetyttää kahden vanhemman perheen valitukset.