Huono äiti
Lapseni on ollut minulle kaikkein tärkein ja koko maailma. Suhdettamme on kuitenkin nakertanut asiat jotka koen äitinä vaikuttavan kiintymykseeni lastani kohtaan.
Lapsi on sanonut aina että pitää minusta vain vähän. Hän ei piirrä koskaan minua, sen sijaan muita läheisiämme hän piirtää jatkuvasti. Kun kysyn lapselta piirtäisikö hän myös minut, lapsi sanoo ettei halua koska ei pidä minusta. En muista että lapsi olisi koskaan ikävöinyt minua erossa ollessaan. Vietän eniten aikaa lapsen kanssa. Lapsi osoittaa minulle kiintymystä muilla tavoin; mm. haluaa tehdä kanssani asioita yhdessä ja tykkää olla sylissäni yms. Lapsi viihtyy kuitenkin vähintään yhtä hyvin muidenkin seurassa. En koe olevani lapselle tärkeä.
Olen yrittänyt olla kaikintavoin niin hyvä äiti kuin vain osaan. Oma äitini on ollut minulle etäinen ja siksi koen tärkeäksi että suhteeni lapseeni olisi läheinen ja lapseni kokisi olevansa rakastettu. Lapsen puheet saa minut tuntemaan itseni huonoksi ja riittämättömäksi äidiksi.
Olenko ainut? Mielipiteitä?