Minkälaisista syistä ette pidä yhteyttä sukulaisten kanssa?
Meillä on yksi täti joka ei oikein tule toimeen kenenkään kanssa. Huomattiin että elämä on paljon parempaa jos hän elää omaa elämäänsä ja me omaamme. Setäni taas asuu maailman toisella puolella joten sen vuoksi ei oikein pidetä yhteyttä.
Kommentit (32)
Miksi pitäisi asiaa vatvoa täällä tai missään muuallakaan. Nämä jotka haukkuvat ja nostavat itseään jalustalle voivat miettiä olisiko myös itsessäkin vikaa. Monille kuitenkin kelpaa lahjat, rahat yms.
T. nainen47
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi asiaa vatvoa täällä tai missään muuallakaan. Nämä jotka haukkuvat ja nostavat itseään jalustalle voivat miettiä olisiko myös itsessäkin vikaa. Monille kuitenkin kelpaa lahjat, rahat yms.
T. nainen47
En ole mitään suvultani saanut, joten en koe velvollisuudekseni olla heille kiitollinen yhtään mistään tai pitää yhteyttä. Läheisissä väleissä lahjoja vaihtavat tuskin tähän ketjuun kirjoittavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Biologisen isän äiti ja sisko. He käyttäytyivät ihan sanoin kuvailemattoman itsekkäästi ja ilkeästi biologisen kuollessa kun olin lapsi. Sen jälkeen ei heitä tavattukaan, eikä nyt aikuisenakaan kiinnosta. He on minulle ihan vieraita ihmisiä.
Mietipä vähän miltä näistä isoäidistä ja tädistä tuntuu. He on menettäneet rakkaan poikansa ja veljensä eikä edes saa tavata tämän lasta.
Mieti mitä? Sitä miten kohtuuttomia ja itsekkäitä olivat? Ihan itse he ovat mokanneet tässä asiassa.
En tunne heitä kovin hyvin. Eikä sukulaisuus ole mielestäni mikään peruste väkisin tutustua ja olla tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
En pidä enää yhteyttä yhteen sisaruksistani. Muihin sukulaisiin on ihan lämpimät välit.
Sisaeeni on narsistinen ihminen joka haluaa kontrolloida kaikkia. Omii mm suvun kesämökkiä ja vääristelee asioita itselleen edullliseen suuntaan. Ilkeä ja pahansuopa valehtelija joka keinoja kaihtamatta ottaa sen mitä haluaa.
Sairashan se varmaankin on mutta en vaan jaksa enää.
---
Minulla ihan samanlainen tilanne. Pakko pitää etäisyyttä kun oma elämä kärsii (stressiä, masennusta, muistiongelmia, yöunien menetystä, pelkotiloja).
Perheessä aivoperäisiä ongelmia (autismi). Itsessäni en ole vielä huomannut.
Arvelen, että siskolla otsalohkodementia, koska persoonallisuus on myös muuttunut (tai sitten narsismia). Ennen aurinkoinen ihminen on nyt oikea riidankylväjä ja huutaja. Käsittääkseni kaikissa ihmissuhteissaan (myös työpaikalla, naapurustossa, ystäville). Kohta kuuskymppinen.
Itselläni alkaa olla voimat vähissä. Mitä kannattaisi tehdä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Biologisen isän äiti ja sisko. He käyttäytyivät ihan sanoin kuvailemattoman itsekkäästi ja ilkeästi biologisen kuollessa kun olin lapsi. Sen jälkeen ei heitä tavattukaan, eikä nyt aikuisenakaan kiinnosta. He on minulle ihan vieraita ihmisiä.
Mietipä vähän miltä näistä isoäidistä ja tädistä tuntuu. He on menettäneet rakkaan poikansa ja veljensä eikä edes saa tavata tämän lasta.
Ei lapsi ole vanhempansa jatke.
Monta syytä mutta kun kaikki tiesivät, että koen pahuutta elämässäni, minua lyötiin yms. vaikka kielsikin sen, kukaan ei tullut minua pelastamaan, ei veljetkään, nyt en halua pitää enää yhteyttä keneenkään.
Vieraantumisen ja laiskuuden vuoksi. Pitkä välimatka osittain syy viesaantumiseen, toisaalta se, että ei ole mitään yhteistä. Ihan kivoja, koulutettuja ja fiksuja tyyppejä kuitenkin.
Koska ei kiinnosta. Ovat nenäkkäitä ja juoruavat pienimmätkin asiat pitkin kyliä.
Suku on kateellista, panettelevaa, nokka pitkällä joka asiassa, arvostelevat lähes kaikkea, kyseenalaistavat kaiken. Olen yhteydessä vain jos on äärimmäinen pakko ja sellaista ei oikeastaan ole lainkaan. Jos joku kuolee, kait he kertovat, katson osallistunko, riippuu kuka on kuollut, voi olla, etten osallistu sittenkään.