Lue keskustelun säännöt.
Postatkaa yliarvostettuja sarjoja/elokuvia. AP aloittaa:
The Sopranos. Ihan liikaa puhetta ja draamaa ja liian vähän toimintaa meikäläisen makuun. Ei ollut edes jännittävää draamaa kuten esim. Breaking Badissä vaan tylsää pas-kaa.
Kommentit (366)
Vierailija kirjoitti:
Tim Burtonin leffat. (No okei, Beetlejuicesta pidin lapsena). Liian monta elokuvaa putkeen, joissa Helena Bonham Carterilla ripsarit levinny, ja Johnny Deppillä hassu hattu päässä.
Hyvä huomio, ja joskus jo kauan sitten huonmannut myös. Ehkä voisi vähän tehostaa Burtonkin, että miksi tykkää niin paljon vieraantuneista ja oudoista hörhöhahmoista, että niistä aina varioitava uusia versioita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset rikossarjat. Koskinen, Sorjonen, jne. Naama pitkällä möllötetään. Lapsellinen juoni, tylsää pökkelöintiä.
Suomalaiset tv-sarja yleensäkin nykyään.
Siis kyllähän jos Persukeikarit saa halunsa ja Ylen rahoitusta leikataan enemmän, niin nämä ei kun lisääntyy. Kyllä ennen kaikkia kanavauudistuksia Ylellä tuli vielä laadukasta suomalaista tavaraa, jopa jokunen kiinnostava rikossarjakin vielä silloin ...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kaikki kaurismäet ja uuno turhapurot on karmeeta paskaa. Tai jommallakummalla Kaurismäellä oli se Mestari Chen leffa, oli ihan katsottava.
Kaurismäkien elokuvat ovat varsinaista alakulon ylistystä!
Tässä sitten eletään ja ollaan pintaviihteellisessä taloususkon yhteiskunnassa, jossa vain positiivisia ajatuksia saa näyttää ja tuoda esiin?! Kuitenkin ihmisillä on monenlaisia tunteita ja kyllä nykyajan älytön pinnallisuus ja turhantärkeys ainakin minussa aiheuttaa melko paljon alakuloa.
Lisäksi Kaurismäellä, varsinkin Akilla on myös toki melkein aina ollut se sanoma yhteiskunnan huono-osaisempien puolesta, joka kyllä sinänsä tärkeää tässä yli-itserakkauden ja sietämättömän narsismin someyhteiskunnassa nykyisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Frendit. Idioottimaista sitcomia.
Frendit on myös ryöstöviljelty loputtomilla uusinnoilla. Sovitaanko että kukaan ei enää toivo Bondien, Uunojen ja Poliisiopistojen "toiveuusintoja" ensi kesäksi?
Lisään listaan Indiana Jonesit, Alastomat aseet ja Agatha Christiet.
Vierailija kirjoitti:
Eurooppalaiset elokuvat ovat tylsiä. Käsikirjoitus hyvin heikkolaatuista, ja siksi näiden elokuvien katsominen on yhtä kidutusta alusta loppuun saakka.
Tylsiä verrattuna mihin? Amerikkalaisiin elokuviinko? Amerikkalaiset elokuvat isollarahalla tehtyä pullistelua, joissa ei yleensä suoraa sanomaa mihinkään, tai suunnilleen : A.disneymäinen hyvä ihana pelastuu pahalta karmealta, sokerinen lopetus B.Ylitsepääsemättömillä kyvyilla varustettu sankari selviää kaikesta jatko-osasta neljänteen, vaikka vihollinen nousee haudasta nuijittuna jo kymmenennen kerran, tehosteilla korostetaan yli-inhimillistä sankaruutta ja toisten hakkaamista joka jatkuu ja jatkuu jatko-osien lävitse C.Vähän realistisempaa ja hitaampaa höttöä jota peruskatsoja ei jaksa katsoa, koska dialogin luku edellyttää päässälaskentaa ja jalkojen pistämistä maahan saakka, kuitenkin melko vähäinen tarve koska vain viihde myy D.Komedia joka rikkoo amerikkalaista "sankarimies" - myyttiä, mies onkin nörtti, nuija tai vesipäinen, tai harrastaa outoja (esim.Burton) tai hänelle hauska lemmikki tai outo suhde lapsiin, vaimoon tai sukuun tai kaikkiin näistä. Tämäkin silti pönkittää samaa sankarimyyttiä, joka juonen kehittymisen este kaikin tavoin, yleisö odottaa ja vain se myy jne. ...
Kyllähän ennen kun oli videovuokraamot, niin jotain 98% siellä oli juurikin amerikanhöttöä täynnä. Tässä olisi yleisöllä kasvun paikka, koska netistä löytää muitakin elokuvia helpommin tätä nykyä kuin amerikkalaista. En siis sano, etteikö amerikkalaisiakin elokuvia voisi/saisi katsoa. Mutta joskus olisi hyvä oppia katsomaan myös elokuvia, joilla on suorempia yhtymäkohtia tosielämään, jota monissa amerikkalaisissa elokuvissa ei edelleenkään ole. Toki elokuvia voi katsoa vain viihteenäkin joskus, mutta se että ei ymmärrä kuin tietyllä tapaa tehtyjä elokuviakaan on mielestäni varsin huono peruste sille, jos pitää muunlaisia elokuvia samalla pääsääntöisesti huonoina. Pelkkä tottumus johonkin on pelkkää laiskuutta !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki velho, vampyyri, dracula-elokuvat.
Ilmestyskirja nyt. Brando mumisee jotain käsittämätöntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Frendit
Lähinne se alapäänhuumori joskus ärsyttää, se oli kai 90luvun suurin perintö? Muuten hyvin vähän aika purrut, tilanteet monesti erikoisia ja hauskasti luotuja.
Yleensä sarjan suosioon nähden huomattavan hauska, varsinkin Lisa Kudrow oli jo sarjan alussa suosikkini !
Vierailija kirjoitti:
Kaikki Kaurismäkien ohjaamat elokuvat, paitsi Saimaa-ilmiö!
Ei Saimaa-ilmiössä mitään ihmellistä, tosin aurinko paistaa ja kivoja maisemia vähän vilahtaa.
Juicelta paljon jäi hyviä haastatteluja, mutta en muista tästä mitään kovin ihmellistä ollut, Alangolta ja Syrjiltä vähemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Twin Peaks. Kaikki vaan kehui sarjaa ettei vaikuttaisi siltä ettei ymmärrä miten hieno juttu se on. Oikeasti ihan pimeä koko sarja.
Kyllä se varsinkin Bob - paha henki horjuu ideana, välillä toisaalta ehkä juuri sekin siitä tekee taiteen arvoista. Se että jos paha voi ottaa kenet tahansa valtaansa, niin pahan pitäisi silloin lopulta voittaa?
Kyllähän esim.Lynchin "Lost Highwayn" kun näin pitkästä aikaa, niin mietin että "tässäkö tämä?", ei siinä kovin paljon edes tapahdu, toisaalta logiikan unohtaminen ja asioitten kääntäminen mutkilleen ja päälaille teekee siitäkin kiintoisemman kun keskivertohötöstä, että joku Amerikassakin uskaltaa kertoa asioita toisin ja "taiteellisemmin".
Tämä nyt on tätä myös, että omaperäisyyttä on joidenkin vaikeampi arvostaa, kun se keskivertohöttö ei vaadi katsojalta paljoa mitään ?
Lynchin elokuvissa ja Twin Peaksissa, varsinkin sen jatko-osassa, minua ärsyttää punaisen langan olemattomuus: katsoessa tulee vastaan kohtauksia, jotka voivat olla hyvin näyteltyjä ja visuaalisesti upeita, mutta kokonaisuus ontuu ja liian paljon jää tulkinnanvaraiseksi. Surrealistinen juonettomuus toimii joskus piristävänä vaihteluna, mutta kun siitä tulee ohjaajan tavaramerkki, se alkaa kyllästyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Twin Peaks. Kaikki vaan kehui sarjaa ettei vaikuttaisi siltä ettei ymmärrä miten hieno juttu se on. Oikeasti ihan pimeä koko sarja.
Kyllä se varsinkin Bob - paha henki horjuu ideana, välillä toisaalta ehkä juuri sekin siitä tekee taiteen arvoista. Se että jos paha voi ottaa kenet tahansa valtaansa, niin pahan pitäisi silloin lopulta voittaa?
Kyllähän esim.Lynchin "Lost Highwayn" kun näin pitkästä aikaa, niin mietin että "tässäkö tämä?", ei siinä kovin paljon edes tapahdu, toisaalta logiikan unohtaminen ja asioitten kääntäminen mutkilleen ja päälaille teekee siitäkin kiintoisemman kun keskivertohötöstä, että joku Amerikassakin uskaltaa kertoa asioita toisin ja "taiteellisemmin".
Tämä nyt on tätä myös, että omaperäisyyttä on joidenkin vaikeampi arvostaa, kun se keskivertohöttö ei vaadi kats
Elokuva - taide - uni -Lynchin logiikka?! Jäi siitä "Twin Peaks Returnista" mieleen ehkä yksi irrallisimmista kohtauksista, jossa Gordon Cole muistelee untaan, jossa tapasi Monica Beluccin (joka esittää itseään). Siinä painotetaan tätä maailman unenkaltaisuutta nimenomaan, että mitä tahansa voi tapahtua, jos ei liikaa ennakko-oletuksia.
Luulen että Lynch kertoi tuolla pätkällä ajatusmaailmaansa, ei ole vaan yhtä tapaa, tai mihinkään ei "pidä" tottua liikaa. Toisaalta jokainen voi luoda "unensa" eli olla taiteilijasielu, ja ymmärtää että maailma ei ole koskaan valmis. Se minua Lynchissä viehättänyt aina, hän ei ole ennalta-arvattava, ja vaikka logiikka on outo, surrealistinenkin, niin se on paljon enemmän antava kuin normipureskeltu "amerikanmuusi". Jokainen voi tosin olla tästäkin omaa mieltään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän niitä on useita kuten myös huonoja arvosanoja saaneita aliarvostettuja leffoja. Arvostelut ja mielipiteet ovat yksilöllisiä niin ei sitä voi tietää onko joku leffa omaan makuun hyvä vai huono muuten kuin katsomalla leffan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän niitä on useita kuten myös huonoja arvosanoja saaneita aliarvostettuja leffoja. Arvostelut ja mielipiteet ovat yksilöllisiä niin ei sitä voi tietää onko joku leffa omaan makuun hyvä vai huono muuten kuin katsomalla leffan.
Näinhän se on. Katon leffan/sarjan jos se mua kiinnostaa. Sillä minkä arvosanan leffa/sarja on saanut ei ole mulle mitään merkitystä.
Dallas, Dynastia, Kotikatu, Salkkarit, Emmerdale :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän niitä on useita kuten myös huonoja arvosanoja saaneita aliarvostettuja leffoja. Arvostelut ja mielipiteet ovat yksilöllisiä niin ei sitä voi tietää onko joku leffa omaan makuun hyvä vai huono muuten kuin katsomalla leffan.
Näinhän se on. Katon leffan/sarjan jos se mua kiinnostaa. Sillä minkä arvosanan leffa/sarja on saanut ei ole mulle mitään merkitystä.
Toki hyvä usein näin. Tietenkin arvot, mielipiteet, ajatusmaailma, kokemukset ja ikäkin vaikuttaa paljon sitten miten kukakin mitäkin näkee.
Toisaalta arvot voivat olla myöskin vääristyneitä, aina voi nousta aatteita, jotka vievät ihmisiä väärään suuntaan, mutta saavat tietyllä hetkellä kannatusta. Kuitenkin valtavirta on usein sitä, että ollaan arvopohjalta jotakuinkin yleisessä normissa. Ja liian älykkäitä elokuvia voi myöskin olla vaikeampi ymmärtää?
No, eräänä esimerkkinä : Leni Riefenstahlin "Tahdon riemuvoitto" oli oman aikakautensa eli 1930luvun mittapuulla näyttävän komea elokuva. Tänä päivänä sitä tuskin kovinkaan moni arvostaa, mutta on eräs tunnetuimmista esimerkeistä propagandaelokuvan lajista !
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika moni yliarvostaa omaa arvostelukykyään ja makuaan.
Ja sitten pitävät itseään niin älykkäinä.
No, joskus tuntuu, että jos esim. Oscareiden jakajat ovat niitä ammattitaitoisimpia henkilöitä arvioimaan elokuvia ja näyttelemistä, niin melko epäpätevää porukkaa siellä on.
Jokainen itselleen (ja muille) rehellinen myöntäisi, että jos ne jaettaisiin oikeasti pelkän osaamisen perusteella, nehän menisivät lähes kaikki brittinäyttelijöille (varsinkin, jos mukana olivat lisäksi tv-sarjat).
Se on kyllä jännä muuten, että miten siellä osataan tuo ala niin hyvin. Kaikki näyttelijäsuoritukset, jotka itseäni ovat todella hätkähdyttäneet (saattanut joskus olla jokin vähän tuntemattomampikin/pienemmän budjetin leffa) ovat lähes poikkeuksetta olleet englantilaisilta näyttelijöiltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Frendit. Idioottimaista sitcomia.
Frendit on myös ryöstöviljelty loputtomilla uusinnoilla. Sovitaanko että kukaan ei enää toivo Bondien, Uunojen ja Poliisiopistojen "toiveuusintoja" ensi kesäksi?
Lisään listaan Indiana Jonesit, Alastomat aseet ja Agatha Christiet.
Christieitä nautin katsoa, mutta on myönnettävä, että olen nähnyt ne niin monta kertaa ja muistan sisällön niin hyvin, että ei sen takia meinaa jaksaa enää katsoa. ITV voisi aloittaa uudet filmatisoinnit sarjan alkupäästä lähtien ja jatkaa tätä sykliä hamaan ikuisuuteen :) harmi vain, kun en osaa kuvitella muuta kuin David Suchetin Poirotin rooliin :(
Toki vielä parempi vaihtoehto olisi, jos jostakin löytyisi yhtäkkiä kasa Christien aiemmin julkaisemattomia dekkareita tai edes luonnoksia/käsikirjoituksia. Ehkä tällainen aarre voisi löytyä vaikka jonkin vanha ristikkotalon unohdetulta ullakolta, pidetään peukkuja!
Vierailija kirjoitti:
Aika moni yliarvostaa omaa arvostelukykyään ja makuaan.
Paitsi minä, minä, minä ;DDDD
Hupaisimpia tässä ovat ne perässähiihtäjät ja massan mukana menijät, joiden elokuvanautinto ja oma kritiikki/maku perustuu oman arvion sijasta siihen, mitä Rotten Tomatoes -pointsit tai elokuvan kassatulot ovat ;D Ja sitten ollaan kovia edgelordeja kun muutkin netissä ovat, vaikka oma kokemus perustuu siihen, että on katsonut sarjasta tai leffasta 5 ekaa minuuttia ;D
-winner-
Kyllä se varsinkin Bob - paha henki horjuu ideana, välillä toisaalta ehkä juuri sekin siitä tekee taiteen arvoista. Se että jos paha voi ottaa kenet tahansa valtaansa, niin pahan pitäisi silloin lopulta voittaa?
Kyllähän esim.Lynchin "Lost Highwayn" kun näin pitkästä aikaa, niin mietin että "tässäkö tämä?", ei siinä kovin paljon edes tapahdu, toisaalta logiikan unohtaminen ja asioitten kääntäminen mutkilleen ja päälaille teekee siitäkin kiintoisemman kun keskivertohötöstä, että joku Amerikassakin uskaltaa kertoa asioita toisin ja "taiteellisemmin".
Tämä nyt on tätä myös, että omaperäisyyttä on joidenkin vaikeampi arvostaa, kun se keskivertohöttö ei vaadi katsojalta paljoa mitään ?