Lue keskustelun säännöt.
Aina puhutaan äitien jaksamisesta, olenko ainut joka kokee että ei tässä ole mitään " jaksamista" ?
06.02.2007 |
Aloin miettimään kun luin lapset ikäeroista ketjua ja joku taas kerran mainitsi että vanhempien jaksamisen kannalta on parempi että lapsilla on yli 2v ikäeroa.
Itsellä on 3 alle kouluikäistä lasta ja toki välillä on hermot kireellä ja paikat sekaisin mutta pääsääntöisesti voin sanoa että en koe arkeani tai eläämääni mitenkään raskaaksi. Päivät sujuvat leppoisti ja elämä on tavallista lapsiperheen arkea. En koe olevani mitenkään jaksamisen äärirajoilla tai rasittunut lapsen hoidosta.
Tai toki monilla on varmasti erityistarpeita omaavia lapsia ja en epäile etteikö heillä olisi rankkaa. tai monella muulla. Mutta ei kait nyt kaikilla ole niin kamalan raskasta? Minulla ei ainakaan. Nytkin istahdin tähän hetkeksi, 2 pienintä lapsista nukkuu ja isoin rakentaa tossa legoilla.
Kommentit (23)
kun olin kotona, en kokenut yhtään elämääni raskaaksi. Minulla oli aikaa pitää koti siistinä, tehdä rauhassa ruokaa, leikkiä lasten kanssa ja auttaa heitä läksyissä. Oli vielä mahdollisuus käydä itsekin harrastamassa kun mies oli kotona illalla. Kun menin töihin, alkoi aivan toinen arki. Nyt tätä on kestänyt vuoden päivät, ja kyllä on ollut aivan hirveän raskasta. Koko ajan on kiire, mitään ei ehdi tehdä kunnolla, omille lapsille ei ole aikaa, itselle ei ole aikaa, koko ajan vain kello kourassa aikataulujen mukaan, tosi väsyneenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse kun olen rauhallinen, myös lapset pysyy rauhallisena.
Tottakai ne sotkee ja pedanttina (ja laiskana) ihmisenä se ärsyttää, mutta en silti stressaa siitä. Koska rakastan vauvoja, pukkaa vauvakuumekin aika ajoin päälle. No, kaikki kolme ovat nukkuneet yönsä aika hyvin, ja vaikka ovatkin jo isompia, en silti osaa nukkua öisin, joten väsynyt olen ura-äitinäkin.
Ihmettelen tosiaan niitä jotka tuntee jo yhden tai kahden lapsensa kanssa olevan kiipelissä.
kannata ajaa itseään siihen tilanteeseen, että on lapset 2, 1 ja vauva. Jos vahinko käy, niin sitten on tietty eriasia.
Minulla on kaksi lasta 2v ja vauva. Lapset nukkuu melko hyvin. Muuten minusta tämä ei ole raskasta, mutta minäkin kärsin omien virikkeiden vähyydestä. Käyn kaksi kertaa viikossa mammakerhoissa, mutta se ei riitä. Tuntuu, että sosiaalisia suhteita on aivan liian vähän. Lisäksi koen myös, että aivot " pehmenevät" . Ei ole edes mitään rakentavaa ajateltavaa. Mies rakentaa illat, joten en voi harrastaa mitään. Olen miettinyt tuota opiskelua, joka pitäisi tehdä lasten nukkumaan menon jälkeen eli klo 22 jälkeen.