Erityisnuoren tulevaisuus pelottaa

Kun ei tässä yhteiskunnassa tunnu normitkaan pärjäävän, vaikka kuinka yrittäisi. 

Tyttö on 17, kohta 18. Peruskoulu erityisluokalla meni hienosti, lukio ei sopinut, tuva ja nyt erityis amiksessa ammattitutkintoa opiskelemassa.

Hän on kiltti, tunnollinen, herkkä. Ja parhaansa yrittää. Oppii hitaasti ja tarvitsee paljon ohjausta. Hänellä on nepsy- diagnoosi.

Varmasti suorittaa koulun, mutta ottaako kukaan hänenlaistaan töihin? Kun kuitenkin on hitaammin ymmärtävä ja toimiva kuin normi tallaaja? Mikä on tulevaisuus? Pätkätöitä, työttömyyttä, syrjäytynyt?

Tuntuu hirveän pahalta nämä omat ajatukset. Hän ansaitsisi hyvän elämän. Ei ole lusmu sosiaalielätti, ei käytä päihteitä, ei rikoksia. 

Huolendinko turhaa? Jos kuitenkin voisi pärjätä suhtkoht tasavertaisesti tässä kovassa maailmassa. Ihan perustoimeentuloa ajattelen. Jokin työ, oma asunto, ystäviä, parisuhdekin. 

Kokemuksia?