Miltä teistä tuntui aloittaa yläkoulu? Muistellaan!

Oma tytär lähti tänään seiskaluokalle ja se sai muistelemaan omaa siirtymistä ala-asteelta yläasteelle.

Itselleni tuo oli valtava elämänmuutos, eivätkä muistot ole kovin hyviä. 

Kävin ala-asteen kyläkoulussa, jossa saatiin ns. olla lapsia ja jossa koulun henki ja luokan yhteishenki oli mainion luokanopettajan ansiosta tosi hyvä. Yläasteella koulumatka piteni moninkertaisesti, bussissa istuttiin joka päivä 45 minuuttia suuntaansa. Kiva luokkamme hajosi ja jouduin luokalle, jossa oli meitä tyttöjä vain muutama ja iso lauma poikia, joista pari kolme oli todellisia häiriköitä. Kiusaamista oli paljon, eikä minkäänlaista yhteishenkeä syntynyt. Ysärillä kaikenlainen mopottaminen ja seiskojen kiusaaminen, pään uittaminen vessanpöntössä yms oli yleisesti jotenkin hyväksyttyä ja sallittua, en muista että opettajatkaan siihen olisivat kovin tiukasti puuttuneet. En tuntenut ketään muita kuin ne omat vanhat luokkakaverini etukäteen. Koulu oli iso satojen oppilaiden keskuskoulu ja ysiluokkalaiset ja samassa talossa opiskelevat lukiolaiset tuntuivat ihan pelottavilta aikuisilta: seurustelivat, fritsuja kaulassa ja tyttöjen vessassa kerrottiin jotain ryyppyjuttuja maanantaiaamuisin. Oli raskaat kolme vuotta.