Elämässä on se hyvä puoli, että se päättyy joskus.

Juuri nyt tuntuu siltä, että on erittäin hyvä asia, että elämää ei kestä ikuisesti. Eihän tätä jaksaisi millään. 

Oman elämän päättyminen tai päättäminen pyörii mielessä. Jos minulla ei olisi tytärtä, ehkä luovuttaisin kokonaan, mutta tyttäreni vuoksi en vaan voi. 

Ja kyllä, olen masentunut, ollut vaihtelevassa syklissä jo vuosia. Terapiaakin takana kohta kolme vuotta, Kelan tuki sille on pian päättymässä. 

Kerro, jos ajattelet samalla tavoin tai olet joskus ajatellut. Myös jotkut toivoa ja elämänhalua antavat sanat olisivat arvokkaita.