ADHD, diagnoosi ja lääkitys vai ei (pohdintaa)

Olen yli nelikymppinen nainen ja olen ollut tietoinen siitä, että minulla on ADHD (tai koen ADD:n enemmän omaa kokemustani vastaavaksi), ainakin 15 vuoden ajan. Olen yrittänyt sinnitellä elämässä, mutta kyllähän se välillä työlääksi käy. Olen vaihtanut työtä sellaiseen, jossa pärjään ja joka sopii selkeästi munlaiselle ihmiselle (työssä liikutaan koko ajan), ja yrittänyt muutenkin karsia elämän sellaiseksi, että jaksan. Enimmäkseen asiat sujuvat melko hyvin, osa elämänhallinnasta ei.

Mutta. Ensinnäkin harmittaa se, että haluaisin tehdä ja kokeilla kaikenlaista, mutta energia ja elämänhallinta eivät vain riitä. Toiseksi saamattomuus saa aikaan itsesyyttelyä ja masennusta.

Syy, miksi en ole hakenut diagnoosia ja lääkitystä, on se, että mua kauhistuttaa ajatus psyykeen vaikuttavista lääkkeistä. Lopetin masennuslääkkeetkin siksi, että en halua pitkällä tähtäimellä altistaa aivojani niille (en tässä nyt siis arvostele kenenkään muun lääkitystä!). Onko mistään muusta kuin lääkkeistä apua ADHD:n kanssa?