Miten jotkut jaksavat intoilla noista synnytyksistä? Siis mistä se muistelemisen tarve kumpuaa?

Elämäni ihanimmat päivät, joten mielellään niitä muisteleekin! On elämässäni muutakin ihanaa tapahtunut, mutta omien lasten syntymä menee kirkkaasti ohitse muiden.

Minä tuon tuostakin muistelen lapseni syntymää. Se oli niin ainutkertaista, järisyttävää.

Mulla jo kouluikäiset lapset, mutta mikään, ei mikään mene sen kokemuksen ohi.

Mikä nyt sitten lienee se järisyttävämpi kokemus. Jotkut ei mielellään muistele kumpaakaan.

..niin tietysti muistelee mielellään. =) oon aikasen ylpee itestäni että olen synnyttäny. aika rankkaa puuhaa on.