Lue keskustelun säännöt.
Tunnen syyllisyyttä jos tarvitsen ystävältä jotain.
01.08.2024 |
Havahduin miettimään onko normaalia ajatella, että olisi itsekästä ottaa ystävään yhteyttä silloin kun tarvitsen jotain. Nyt esimerkiksi olen pahalla mielellä kuormittavasta tilanteesta, ja kaipaisin ystävän seuraa ja tukea, mutta ajattelen että on väärin ottaa yhteyttä vain siksi. Onko tervettä ajatella näin? Olen tottunut olemaan mieliksi ja huomioin vähän liikaakin muita. Myös avun pyytämiseen käytännön asioissakin on korkea kynnys, kun en halua vaivata. Sitten kärvistelen ja joskus jopa loukkaannun kun ystävät eivät luekaan ajatuksiani.
Kommentit (6)
Et siis osaa pitää ystäviin yhteyttä mitenkään muuten kuin aina vain tarvitessasi heiltä jotain?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et siis osaa pitää ystäviin yhteyttä mitenkään muuten kuin aina vain tarvitessasi heiltä jotain?
Ei kun täysin päinvastoin. Pidän yhteyden ottamista arvelluttavana, jos tarvitsen jotain, joten todennäköisimmin en juuri silloin ota yhteyttä. Otan yhteyttä ihan siksi että on mukava nähdä ja kuulla toisen kuulumisia. Tajusin että mulle on todella hankalaa pyytää apua, vaikka itse mieluusti autan ystäviä. Ilmeisesti jotain työstettävää tässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et siis osaa pitää ystäviin yhteyttä mitenkään muuten kuin aina vain tarvitessasi heiltä jotain?
Ei kun täysin päinvastoin. Pidän yhteyden ottamista arvelluttavana, jos tarvitsen jotain, joten todennäköisimmin en juuri silloin ota yhteyttä. Otan yhteyttä ihan siksi että on mukava nähdä ja kuulla toisen kuulumisia. Tajusin että mulle on todella hankalaa pyytää apua, vaikka itse mieluusti autan ystäviä. Ilmeisesti jotain työstettävää tässä.
Ap:lta tämä
En nyt sano, että miehenä, joka on aina päässyt tai joutunut ns. friendzonelle, niin jollen olisi itse aktiivinen ja olisi yhteydessä kysyäkseni vain kuulumisia (, johon joku tietysti sanoa, että mitä ne minulle kuuluu). Tai yleisemmin olisi yhteydessä ilman kummempia taka-ajatuksia/ suunnitelmaa yhteiseksi tekemisesksi (tms). niin aika hiljaista olisi jos en näin tekisi ja kaikki ne niin mies kuin naispuoliset läheiseni (kaverini ystäväni verisukulaiseni jne) lakkaiisivat olemast yhteydessä, ilman, että aina soittaisivat ja olsivat yhteydessä niin kuin nyt monesi (ei onneksi aina): haluten ja odottaen/ pyyteän minulta jotani tai odottaen minun tekevän jotain, monesti sellasita, jota voin mahdollsitaa. heille ammattini/ kokemukseni ja (jatkuvan)koulutuskeni perusteella
Ei siinä mitään autan monesti mielelläni mutta kyllä aina joskus tekisi mieli tuhahtaa, että menkää ja hakekaaa vaivaanne ja huoleenne ratkaisu sieltä/ niistä paikoista , josta kaikki muutkin joutuvat hakemaan ellei heillä ole joku toinen vastaavan osaamisen ja ammattitaidon omaava joka saattais heitä auttaa ja tukea.
Sillä vaikka monesti autan heitä maksua odottamatta ja pyytämättä, niin joudun olemaan vähintään yhtä huolellin ja tarkka kuin silloin kun teen samoja tai samantapasiia asioita maksua vastaan
Rohkeasti kysy apua. Kannattaa miettiä mistä se juontuu se että et kehtaa pyytää apua ystäviltäsi.