Lue keskustelun säännöt.
Miksi ero tuntuu ajatuksena hyvältä, mutta käytännössä peruutan
01.08.2024 |
Olen ollut tyytymätön jo pidemmän aikaa parisuhteeseen. 5v sitten käytiin pariterapiassa ja saatiin suhde toimimaan, siitäpä se pikkuhiljaa luisu takasin sellaseen että ei oo hellyyttä, ei vietetä aikaa kahdestaan jne. Viime syksynä jaksoin vielä sanoa että toivon hellyyttä myös hänen puoleltaan enkä jaksa pitää tästä asiasta yksin huolta. Ei tullut parannusta tähän.
Nyt kevään ja kesän aikana olen pohtinut eroa, toisaalta ajatellut, että sinnittelen vielä kun toinen lapsista melko nuori vielä. Nyt sitten muutaman viikon ajan kunnon ahdistusta, mutta kun eroa ajattelee konkreettisesti, se pelottaa niin paljon että pakitan taas ja alan miettimään että saisko tän sittenki pelastettua. Oon ajatellu että kyllä sen sitten tietää ku tosissaan haluaa erota, mutta ei mulla kyllä oo mitään selkeää ajatusta.
Kommentit (37)
Mäkin haaveilen erosta, se tekisi mulle hyvää. Mutta tunteita on miestä kohtaan, ja ne estää eroamisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tietysti haluat pelastaa parisuhteen, koska eroaminen on lapsille tosi kusinen juttu ellei ole väkivaltaa tmv.
Jep, tiedän kokemuksesta. Esikoinen on nyt saman ikäinen kun minä kun mun vanhemmat eros. Ja ei ole väkivaltaa tms. Ollaan vaan muututtu kavereiksi :/
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mäkin haaveilen erosta, se tekisi mulle hyvää. Mutta tunteita on miestä kohtaan, ja ne estää eroamisen.
Mä en ees tiedä mitä tunnen miestä kohtaan. Kai jotain tunteita on...
Ap
Joskus se tavallinen arkielämä voi tuntua tylsältä, mutta sitä avioliitto on suurimman osan aikaa ja päivästä päivään. Toista ei voi muuttaa, mutta omaa suhtautumista toiseen voi.
Siksi ajatus erosta tuntuu hyvältä, kun se tajuttoman iso epävarmuuden taakka putoaa pois, jos eroaa. Ja niihän siinä tapahtuukin. Vapautuu epävarmuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siksi ajatus erosta tuntuu hyvältä, kun se tajuttoman iso epävarmuuden taakka putoaa pois, jos eroaa. Ja niihän siinä tapahtuukin. Vapautuu epävarmuudesta.
Mutta sitten kun sitä alkaa ajattelemaan oikeasti se pelottaa ihan jumalattomasti.
Ap
Sanot että 5v sitten olitte pariterapiassa. Se on aika pitkä aika sitten. Mitäpä jos aloittaisitte sen nyt uudestaan? Tuossa tilanteessa se on varmasti kaikkein järkevin vaihtoehto. Se että suhteessa on hellyyden puutos on kuitenkin ihan oikeasti korjattavissa oleva asia. Pitäisi vain saada selville mistä se hänellä johtuu. Myös seksuaaliterapia voisi olla harkitsemisen arvoinen asia. Kun seksielämä toimii, niin suhteessa on usein hellyyttä ja sama toisin päin. Kun on lapsia, niin eron tulee olla aina viimesijainen vaihtoehto ja oletkin tässä mielestäni toiminut oikein. Eri asia olisi jos mies olisi väkivaltainen sinua kohtaan. Mutta nyt on kyse hellyyden puutteesta, niin kyllä sen voi löytää. Onhan mies ennenkin osoittanut sinulle hellyyttä, mutta nyt se vain puuttuu. Sille on siis olemassa joku syy. Se syy pitää saada selville ja lähteä sitä sitten ratkaisemaan. Noissa tilantessa on tyypillistä (en sano että teidän tapauksessa), että mies alkaa nähdä puolisonsa pelkästään äidin roolissa. Ja nainen samoin alkaa nähdä miehensä vain siinä isän roolissa. Tällöin se kahdenkeskinen kemia ikään kuin katkeaa, hellyys loppuu ja seksi pikku hiljaa hiipuu pois. Mutta tuo on asia jonka voi korjata, jos se siis siitä mahdollisesti olisi kiinni. Se vaatii paljon kahdenkeskistä aikaa ja yhdessäolemista. Ja tässä kohtaa ei tarvitse miettiä sitä onko se mahdollista, saako lastenhoitoapua jne. vaan aina asia kerrallaan. Koko kakkua ei pidä yrittää haukata kerralla. Ensin selvitetään ongelman juurisyy, sitten mietitään keinot sen korjaamiseksi, sitten mietitään miten sen käytännön toteutus järjestetään ja sen jälkeen lähdetään toteuttamaan. Motivaatio on teille molemmille niin ilmiselvä, että sitä tuskin tarvitsee enää edes erikseen kirkastaa. Ja koska kumpikaan ei ole erosta (ilmeisesti) ääneen edes puhunut, niin molemmat rakastaa edelleen. Teillä on oikein hyvät lähtökohdat asioiden korjaamiselle, mutta en voi enempää teroittaa: sen aika on nyt. Älä odota ns. huomiseen, sillä tilanne ei itsestään tuosta parane, se ainoastaan huononee. Te olette nyt luisussa ja se luisu pitää pysäyttää. Sitten mietitään miten sinne ylös kiivetään uudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko että jos romanttiset tunteet on syystä tai toisesta kuolleet että niitä saisi enää takaisin. Kuulostaa että teilläkin on jonkinnäköistä katkeruutta suhteessa.
Mieti hetki miltä sinusta tuntuisi eron jälkeen, jos mies aloittaakin uuden elämän jonkun toisen kanssa? Niin voi nimittäin käydä nopeastikin. Tuleeko mustasukkaisuuden tunteita tai sellaisia että et halua kuitenkaan päästää vielä irti? Jos ette ole mitään 60-70 vuotiaita niin edessä on kuitenkin oletettavasti vielä useampi vuosikymmen. Päättämättömyys on ihan yhtä iso stressi jatkuessaan kuin erokin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mäkin haaveilen erosta, se tekisi mulle hyvää. Mutta tunteita on miestä kohtaan, ja ne estää eroamisen.
Mä en ees tiedä mitä tunnen miestä kohtaan. Kai jotain tunteita on...
Ap
Jos puolisoa kohtaan pitäisi olla tunteita niin tämän maan kaikki miehet eroaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanot että 5v sitten olitte pariterapiassa. Se on aika pitkä aika sitten. Mitäpä jos aloittaisitte sen nyt uudestaan? Tuossa tilanteessa se on varmasti kaikkein järkevin vaihtoehto. Se että suhteessa on hellyyden puutos on kuitenkin ihan oikeasti korjattavissa oleva asia. Pitäisi vain saada selville mistä se hänellä johtuu. Myös seksuaaliterapia voisi olla harkitsemisen arvoinen asia. Kun seksielämä toimii, niin suhteessa on usein hellyyttä ja sama toisin päin. Kun on lapsia, niin eron tulee olla aina viimesijainen vaihtoehto ja oletkin tässä mielestäni toiminut oikein. Eri asia olisi jos mies olisi väkivaltainen sinua kohtaan. Mutta nyt on kyse hellyyden puutteesta, niin kyllä sen voi löytää. Onhan mies ennenkin osoittanut sinulle hellyyttä, mutta nyt se vain puuttuu. Sille on siis olemassa joku syy. Se syy pitää saada selville ja lähteä sitä sitten ratkaisemaan. Noissa tilantessa on tyypillistä (en sano että teidän tapauksessa), että mies alkaa nä
Kiitos pitkästä ja hyvästä vastauksesta 😊 Mies ei oikein lämpene enää tuolle terapialla. On vähän sitä mieltä että itse pitäisi asiat selvittää. Ei mies ole koskaan ollut mikään jatkuva koskettelija. Hän nimen omaan terapiassa sanoi että hellyyttä ei enää ole, no se asia korjaantui, mutta parin viime vuoden aikana HÄN on sitä vähentänyt ja lopettanut oma-aloitteisuuden sen suhteen. Minä jaksoin viime syksyyn asti, kerroin hänellekkin että sitä hältä toivon, mutta ei. En sitten jaksanut enää yksin yrittää. Välillä tulee mieleen, että odottaako hän että minä teen sen viimeisen ratkaisun vaikka onkin sanonut että lasten takia ei halua erota.
Ap
Vierailija kirjoitti:
En usko että jos romanttiset tunteet on syystä tai toisesta kuolleet että niitä saisi enää takaisin. Kuulostaa että teilläkin on jonkinnäköistä katkeruutta suhteessa.
Mieti hetki miltä sinusta tuntuisi eron jälkeen, jos mies aloittaakin uuden elämän jonkun toisen kanssa? Niin voi nimittäin käydä nopeastikin. Tuleeko mustasukkaisuuden tunteita tai sellaisia että et halua kuitenkaan päästää vielä irti? Jos ette ole mitään 60-70 vuotiaita niin edessä on kuitenkin oletettavasti vielä useampi vuosikymmen. Päättämättömyys on ihan yhtä iso stressi jatkuessaan kuin erokin.
Siis minähän olen välillä toivonut, että mies löytäisi toisen että se tavallaan ratkaisisi tämän asian.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eroa. Kokemuksesta voin sanoa että kaikki voittavat
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanot että 5v sitten olitte pariterapiassa. Se on aika pitkä aika sitten. Mitäpä jos aloittaisitte sen nyt uudestaan? Tuossa tilanteessa se on varmasti kaikkein järkevin vaihtoehto. Se että suhteessa on hellyyden puutos on kuitenkin ihan oikeasti korjattavissa oleva asia. Pitäisi vain saada selville mistä se hänellä johtuu. Myös seksuaaliterapia voisi olla harkitsemisen arvoinen asia. Kun seksielämä toimii, niin suhteessa on usein hellyyttä ja sama toisin päin. Kun on lapsia, niin eron tulee olla aina viimesijainen vaihtoehto ja oletkin tässä mielestäni toiminut oikein. Eri asia olisi jos mies olisi väkivaltainen sinua kohtaan. Mutta nyt on kyse hellyyden puutteesta, niin kyllä sen voi löytää. Onhan mies ennenkin osoittanut sinulle hellyyttä, mutta nyt se vain puuttuu. Sille on siis olemassa joku syy. Se syy pitää saada selville ja lähteä sitä sitten ratkaisemaan. Noissa tilantessa on tyypillistä (en s
Mies ei ehkä innostu terapiasta, koska ei näe sen tärkeyttä ja välttämättömyyttä. On hyvä jos pystyisitte keskustelemaan asiasta kahden kesken vaikka lasten jo mentyä nukkumaan. On tärkeää että avaat tilanteen omasta näkökulmastasi rauhallisesti ja kerrot että sinä et toivo eroa. Keskustelun tueksi voit kirjoittaa asioita itsellesi muistiin paperille, jotta varmasti kaikki olennainen tulee miehelle sanotuksi. Miehet ovat usein konkreettisia, joten olisi hyvä jos sinulla on antaa konkreettisia esimerkkejä tilanteista kun olet kokenut tulleesi väärin kohdelluksi. Tilanteita joiden olisi pitänyt mennä toisin kuin ne menivät ja kuten aiemmin pariterapiassa sovitte. Kun kerrot että et halua erota, mutta koet sen ainoaksi vaihtoehdoksi pariterapialle, niin sinä olet laittanut kortit pöydälle. Sen jälkeen se on toki miehesi käsissä, että miten hän omat korttinsa pelaa. Mutta tärkeää on nimenomaan teroittaa, että sinä et uhkaa nyt erolla, vaan nimenomaan haluat sen välttää. Miehesi ei siis ole pakotettu terapiaan uhkauksen varjolla, vaan jos hän sen kortin valitsee, hän tekee sen omasta vapaasta tahdostaan. Jos hän ei siihen tartu, niin sitten hänelle jää mustapekka käteen ja eroprosessi alkaa. Mutta toiveissa on, että hän ymmärtäisi tilanteen ja valitsisi sen minkä sinä toivot hänen valitsevan ja voitte aloittaa terapian, molemmat omasta tahdostanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos pitkästä ja hyvästä vastauksesta 😊 Mies ei oikein lämpene enää tuolle terapialla. On vähän sitä mieltä että itse pitäisi asiat selvittää. Ei mies ole koskaan ollut mikään jatkuva koskettelija. Hän nimen omaan terapiassa sanoi että hellyyttä ei enää ole, no se asia korjaantui, mutta parin viime vuoden aikana HÄN on sitä vähentänyt ja lopettanut oma-aloitteisuuden sen suhteen. Minä jaksoin viime syksyyn asti, kerroin hänellekkin että sitä hältä toivon, mutta ei. En sitten jaksanut enää yksin yrittää. Välillä tulee mieleen, että odottaako hän että minä teen sen viimeisen ratkaisun vaikka onkin sanonut että lasten takia ei halua erota.
Siinähän se pointti jo tuli täysin selväksi: mies siis haluaisi erota, mutta lasten takia ei ihan vielä voi. Kyse ei siis ole siitä, että hän haluaisi jatkaa avioliittoa sinun kanssasi.
Mitä siis teet? Jäätkö vain odottelemaan sitä, että nuorinkin on tarpeeksi iso jotta mies uskaltaa vihdoin toteuttaa suunnitelmansa ja ottaa eron, vai teetkö itse ratkaisun?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies ei ehkä innostu terapiasta, koska ei näe sen tärkeyttä ja välttämättömyyttä. On hyvä jos pystyisitte keskustelemaan asiasta kahden kesken vaikka lasten jo mentyä nukkumaan. On tärkeää että avaat tilanteen omasta näkökulmastasi rauhallisesti ja kerrot että sinä et toivo eroa. Keskustelun tueksi voit kirjoittaa asioita itsellesi muistiin paperille, jotta varmasti kaikki olennainen tulee miehelle sanotuksi. Miehet ovat usein konkreettisia, joten olisi hyvä jos sinulla on antaa konkreettisia esimerkkejä tilanteista kun olet kokenut tulleesi väärin kohdelluksi. Tilanteita joiden olisi pitänyt mennä toisin kuin ne menivät ja kuten aiemmin pariterapiassa sovitte. Kun kerrot että et halua erota, mutta koet sen ainoaksi vaihtoehdoksi pariterapialle, niin sinä olet laittanut kortit pöydälle. Sen jälkeen se on toki miehesi käsissä, että miten hän omat korttinsa pelaa. Mutta tärkeää on nimenomaan teroittaa, että sinä et uhkaa nyt erolla, vaan nimenomaan haluat sen välttää. Miehesi ei siis ole pakotettu terapiaan uhkauksen varjolla, vaan jos hän sen kortin valitsee, hän tekee sen omasta vapaasta tahdostaan. Jos hän ei siihen tartu, niin sitten hänelle jää mustapekka käteen ja eroprosessi alkaa. Mutta toiveissa on, että hän ymmärtäisi tilanteen ja valitsisi sen minkä sinä toivot hänen valitsevan ja voitte aloittaa terapian, molemmat omasta tahdostanne.
"En uhkaa erolla, mutta jollet tee niinkuin haluan, otan eron." Eikö tuo nimenomaan ole kiristämistä, uhakailua ja manipulointia?
"En uhkaa erolla, mutta jollet tee niinkuin haluan, otan eron."
Eikö tuo nimenomaan ole kiristämistä, uhakailua ja manipulointia?
Yritä ensin ap itse hahmottaa miksi haaveilet erosta kun kerran akuuttia syytä ei ole.
Onko kyse
- kyllästymisestä
- peloista
- ahdistuksesta
- omista kriiseistä
- vapauden kaipuu, unelmat
Et voi tietää avioeron seurauksista ennen kuin erosta on kulunut pitempi aika, vuosia. Lasten kannalta vaikutukset näkyy seuraavat 30 vuotta vähintään.
Miten ero vaikuttaisi positiivisesti teidän jokaisen elämään? Entä negatiivisesti?
Voit mennä pariterapiaan myös yksin näitä pohtimaan jos kerran mies ei halua mukaan.
Mitä mies on mieltä erosta?
Voiko miehellä olla toinen nainen?
Omalla miehelläni oli useamman vuoden.
En tajunnut asiaa suoraan, koska hoiti asian virka-aikoina ja salaa. Mutta minä voin jatkuvasti henkisesti huonosti ja oloni vain pahentui. Se miehen henkinen hylkääminen sai minut sairastumaan, mutta en hahmottanut sitä silloin. Mies jyrkästi kielsi kaikki suhteet ym ongelmat, kuvittelin että minä olen vain luulosairas.
Mitä ihmettä on hellyys? Tarkoittaako se teille molemmille samaa? Jos se tarkoittaa seksiä, käytä sitä sanaa. Jos halausta, käytä sitä. Jos huomioivaa empatiaa ja silmiin katsomista, sano niin.
Nää hellyys ja läheisyys ja romantiikka on kaikki ihmeen epämäärisiä ja tarkoitus ja tulkinta vaihtelee sen mukaan kuka puhuu ja kenelle.
Tietysti haluat pelastaa parisuhteen, koska eroaminen on lapsille tosi kusinen juttu ellei ole väkivaltaa tmv.